Helsinkiin muutin pienestä kotikaupungistani Ulvilasta jättäen taakseni äidin, rakkaat koirat, jalkapallojoukkueen, tutut kadut ja kivetykset. Asettuminen vaati veronsa eikä syksy ollut helppo. Ikävä, itsenäistyminen ja kasvukivut, sekä muutama ylimääräinen huoli imivät voimat ja välillä oli pakko pyytää rakkailtaan apua. Sanoa, etten enää jaksa yksin. Uutta lukukautta odotan kuitenkin innolla ja uskon aurinkoiseen kevääseen.
Muuton ja opiskelun aloittamisen myötä oon vihdoin innostunut osallistumaan yhteisiin tapahtumiin ja toimimaan erilaisissa tehtävissä. Olen myös itse hakeutunut erilaisiin tehtäviin sekä yliopiston sisä- että ulkopuolella. Tämä on tunne, jota en koskaan entisessä kotikaupungissani tai koulussani tuntenut.
Mä rakastan matkustamista, urheilua, lukemista, telkkarin kattomista, suklaata, runoilua ja haaveilua, sekä valokuvausta, laulamista ja ruuanlaittoa. Välillä voin innostua vaikka neulomisesta ja savitöistä, eikä mua sillon pysäytä mikään.
Nautin elämästä aina niin täysillä kuin voin, enkä vaadi siltä liikoja. Mut voi tehdä onnelliseksi hyvä tv-ohjelma ja suklaapatukka, tai vaihtoehtoisesti juoksulenkki ja lämmin suihku.
Mä vihaan nirsoilua, rasismia, kotitöitä, herätyskelloja, tekosyitä, valehtelua, räntäsadetta, ostos-TV:tä, amerikkalaisia tappoleffoja, odottamista ja meteliä. Mä myös "vihaan" kaikenlaisia asioita, jos se on eka sana, mikä tulee jostain sillä hetkellä negatiivisesta asiasta mieleen!
Mä etsin itseäni jatkuvasti, vaikka tiedän että pitäisi elää hetkessä ja päivä kerrallaan. Oon välillä liiankin spontaani ja teen asioita, joita tiedän joutuvani myöhemmin pyytämään anteeksi ja selittelemään. Onneksi mulle tärkeimmät ihmiset ovat jo sekoiluihini tottuneet ja osaavat suhtautua niihin neutraalisti.
Mussa elää sekä ikuinen haaveilija että armoton realisti, joka hakkaa sitä unelmissaan leijuvaa persoonaa välillä kaulimella päähän. Tahdon sitä ja tahdon tätä, mutta tiedän ettei kaikkea voi saada.
Blogin pitämiseen ei ole mitään varsinaista syytä. Mulle tää on mukava harrastus ja "päiväkirja", jota voin myöhemmin palata lukemaan. Ensimmäisen kerran aloin kirjoittaa noin kolme vuotta sitten, mutta tähän blogiin siirryin vasta joulukuussa 2011. Blogini on yhtä kirjava kuin elämäni, eikä sillä siksi ole mitään varsinaista teemaa, vaikka joskus niin toivoisinkin!
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti