KYSELY ABEILLE

Teen tälläsen lyhyen kyselyn, johon toivon mahdollisimman monen abiturientin vastaavan :) Oon vaan utelias kuulemaan, millasia jatko-opintosuunnitelmia teillä on. On kauheen vaikee saada sellasta yleiskuvaa siitä, mitä porukka meinaa elämällään tehdä, kun ei itse oikeen kuule muiden kuin parhaiden kavereiden suunnitelmia. Eli vastatkaa lyhyesti (tai pitkästi) seuraaviin kysymyksiin tän postauksen kommenttiboksiin. Voitte esiintyä omalla nimellänne tai anonyyminä :)

1. Mihin aiot hakea/ haluaisit opiskelemaan lukion jälkeen?
2. Aiotko pitää välivuoden? (tarkoitan siis sitä, että et aio hakea mihinkään tänä keväänä)
3. Mikä on unelma-ammattisi ja miksi? Jos teidän toiveammatit on jotenkin harvinaisia, niin selittäkää lyhyesti, että tiedän mistä puhutaan :D 

Edit// Kokoon näistä vastauksista sitte jonkulaisen listan, mistä näkee vähän millasia ammatteja ja kouluja ootte suunnitellu :) Ihan huvikseni vaan :D

Yours, anni

2012 Oscars

Listasin tähän nyt vaan muutaman mieleenpainuvimman puvun viimeöisestä Oscar-gaalasta :) En itse ole nähnyt varsinaista gaalaa vielä, sillä se tuli niin myöhään, mutta katsoin valvojaiset, eli näyttelijöiden saapumisen :)

Angelina Jolie jää aina mieleen paremmin kuin ykskään sen pitämä mekko :D Tätäkin kuvaa kun katsoo, niin huomio kiinnittyy ekana kyllä koko naisen itsevarmuuteen ja poseeraukseen, joten en tiedä onko mulla mekosta mitään mielipidettä... Aika komea halkio ainakin. Toisaalta mitä väliä sillä on, mihin pukeutuu, kun ihmiset ja varsinkin toimittajat palvoo muutenkin :D Kohu olis voinu olla paljon suurempi, jos tähän mekkoon olis pukeutunut joku muu, mutta nyt puhutaan vaan Jolien upeista reisistä :D

Gwyneth Paltrown mekko oli kaunein yksinkertainen mekko koko gaalassa, jos niin voi sanoa :D 

Melissa McCarthy on ihana näyttelijä ja mulle ainakin tuttu ennen kaikkea Gilmoren tytöistä. Eilinen mekko oli mun mielestä täydellinen valinta tän näyttelijättären kropalle. Eniten kiinnitin silti huomiota tän naisen hymyyn ja ilosuuteen, joiden avulla hän sai paljon huomiota lehdistöltä(kin) :)

Octavia Spencerin mekko oli mun mielestä kaikkein kaunein :) Täydellinen valinta noin muodokkaalle vartalolle ja varsinkin kangas aivan mahtava. Voitti vieläpä parhaan naissivuosan Oscarin, ei siis mikään turha nainen tämäkään ;)

Millasia suosikkeja teillä oli? :)

Yours, anni

Future wanted

Vielä kerran: Anonyymit lukijat klikatkaas tosta oikeelta sivupalkin yläreunasta "kyllä" ja "vote", jotta saan selvitettyä paljonko teitä oikeasti on :) Kiitti hirveesti kaikille, jotka on tähän mennessä klikkailleet!

Aiheeseen:

Usein tässä lukulomalla kun kaverit tai tutut kyselee, mitä oon tänään tehnyt tai mitä teen huomenna tai seuraavana viikonloppuna, joudun vastaamaan: "Mun pitää lukea." Sitten seuraa se "miten sä jaksat?"- osio.

Enhän mä jaksakaan. En haluaisi, eikä huvita. Ei se ole kivaa, hauskaa tai nautinnollista, mutta mun on pakko. Mun on pakko tehdä töitä, jos meinaan joskus olla jotain, tulla joksikin ja tehdä jotakin. Nyt ei ole aika mennä omien jaksamisten mukaan.

Monet teistäkin kirjottaa keväällä pari kolme ainetta, ehkä jopa neljä tai viisi. Joku aine voi olla sellanen, että sen lukeminen vielä menettelee, tai on jopa ihan mukavaa. Monilla on joku aine, joka kiinnostaa eniten ja josta haluaa oppia lisää. Sillonhan jopa ylppäreihin lukeminen voi olla kivaa. Harva meistä kuitenkaan on innoissaan jokaisesta aineesta - varsinkaan niistä, jotka eivät oikein suju. Ei opiskelun tarvi olla aina kivaa. Elämän ei tarvi olla aina kivaa. Ei meidän tarvi kulkea ympäriinsä hymy huulilla ja kertoa, miten ihanaa oppiminen on. Ihan vapaasti voi näyttää, kuinka paljon vituttaa. Mutta opiskeltava on.

Mun vanhemmat on aina olleet vaativia koulun suhteen. Tärkeintä on ollut tehdä parhaansa ja yrittää. Mulle on opetettu, että mitään ei voi saavuttaa, jos sen eteen ei tee töitä. Mä tiedän, ettei tää maailma ole meille mitään velkaa ja harvoin täällä saa mitään ilmaiseksi. 

Motivaatio voi olla tiukassa tällasina aikoina, mutta olkoon. Jos sitä ei itsestään ilmaannu, sitä täytyy hakea. 

Mulle motivaatio on sitä, kun näen luontodokumentissa Afrikan savannit ja tähtitaivaan ja ymmärrän, että ne on asioita, joita tavallinen turisti ei välttämättä pääse koskaan näkemään. Ymmärrän sillon, että mun on tehtävä töitä nyt, jotta voin joskus tulevaisuudessa nähdä ne samat tähdet, sen taivaankannen. Se on mulle motivaatiota.


Mun äiti on mulle motivaatiota. Kun mä näen, mitä se on saavuttanut elämässään elettyään ensin lapsuuden todella huonossa taloudellisessa tilanteessa, mä löydän tahtoa. Mun äiti ei ole saanut valmiina muuta, kuin rakastavat vanhemmat. Ja vaikka rakkaus on elämässä ja lapsuudessa tärkein tukipilari, tarvitsee ihminen aina lopulta jotain enemmän. Jotain omaa, mikä tekee onnelliseksi - jotain, mitä voi itse saavuttaa. Mun äidillä ei ollut lapsena rahaa, vaatteita tai mahdollisuutta matkustaa. Kaiken sen eteen äiti on tehnyt töitä, opiskellut, hankkinut koulutuksen ja saanut työn, jota rakastaa. Se, että mulla on ollut lapsena vaatteita ja että mä olen saanut matkustaa pienestä asti, on vain ja ainoastaan mun vanhempien kovan työn tulosta. Siinä on mulle motivaatiota.

Mulle on motivaatiota tietää, että voin joskus vielä tehdä jotain tärkeää. Ja vaikka kaikki mun haaveet ja toiveet voikin toteutua vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua, ne on silti se syy, jonka takia mä jaksan istua kotona päivät pitkät ja tarttua niihin matikan kirjoihin, joita vihaan.


Teillä on kaikilla vielä vajaa kuukausi aikaa lukea. Lukekaa. Niin inhottavalta kuin se voikin tuntua, se on tällä hetkellä elämässä tärkeintä. Tällä hetkellä se on mun elämäni tärkein tehtävä. Se voi tuntua turhalta, mutta seuraukset voi viedä teidät pitkälle elämässä. Se voi avata teille ihan uusia ovia tulevaisuuteen. Koskaan ei oo liian aikaista miettiä tulevaa, sillä niin kuin Amy Marsh sanoi Pikku naisia- elokuvassa:  


"We will all grow up one day. We might as well know what we want."


Yours, anni
 

Plans

Hei kaikki! Kahden päivän tauko kirjoittelusta ja heti tuli ikävä :D

Pyydän taas ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä, että kaikki anonyymit lukijat klikkaavat tosta oikealta sivupalkin yläreunasta "kyllä" ja "vote". Eli siis jos et kuulu mun sivupalkin alareunassa näkyviin rekisteröityneisiin seuraajiin, niin painapa siitä :) Näin saan ees jonkinlaisen käsityksen siitä, miten paljon mulla todellisuudessa on lukijoita. Viime postauksen jälkeen se luku onkin noussut jo 16:teen :D Eli on teitä siellä ruutujen takana jonkun verran, no pressure...

Rehellisesti sanottuna mulla ei oo teille ihan kauheesti mitään kerrottavaa. Eilenkin istuin kahdeksan tuntia sisällä lukemassa matikkaa, enkä poistunut kuin yhden kerran, kun menin käymään kaupassa illalla kahdeksan jälkeen. Joten mulla ei kauheesti oo sanottavaa aktiivisesta elämäntavastani...

Ajattelu silti pelaa, joten halusinkin kertoa teille tämän ylppäri-/valmennuskurssikevään kulusta vähän tarkemmin. Mulla on vielä edessä äikän esseekoe (12.3), englannin kirjallinen (16.3) ja pitkän matematiikan koe (23.3). Sen jälkeen ylppärit on ohi ja alkaa ankara valmistautuminen pääsykokeisiin. Valmennuskurssi alkaa 10.4 Helsingissä ja on Valmennuskeskuksen järjestämä. Eli viimesestä yo-kokeesta on parisen viikkoa kurssin alkuun, joten ehdin siinä välissä jo alottaa lukemisen ja kertailla edes suurimman osan asioista. Sillä tavalla ei tarvi ainakaan mennä ihan pää tyhjänä kurssille :D

Kurssi kestää aina sinne 21.5 asti, eli noin 1,5kk. Pääsykoe on sitten 24.5, eli mun ei tarvi siinä välissä matkustaa kotiin ja vähän ajan päästä palata takasin Helsinkiin tekemään koetta. Siinä on pari keväistä päivää aikaa panikoida hillittömästi :D

Tuntuu hassulta asua koko kevät Helsingissä. Tai ylipäätään ajatella, että kevät tulee sinä aikana, kun mä olen siellä. 1,5 kuukautta on loppujen lopuksi aika pitkä aika, sillä siinä välissä lumet ehtii sulaa kokonaan, puihin tulee lehdet, aurinko alkaa lämmittää... Toukokuun lopullahan lämpötilat voi nousta jo sinne yli kahteenkymmeneen, kun taas huhtikuun alussa on vielä viileä ja kostea kevätsää. Onneksi voin vapaapäivinä lueskella ulkona, kyllä niitä paikkoja löytyy :)

Pääsykokeiden jälkeen palaan kotiin ja odotan tuloksia kesäkuun loppuun asti. Siinä välissä pitäis mennä töihin, käydä perheen kanssa lomareissulla ja niin edelleen. Heinäkuussa sitten etitään kämppää, jos käy niin, että johonkin pääsen. Ja jos ei, niin sitten pitää keksiä jotain muuta :D 

Eilen ilmeni muuten ihan uudenlainen sekopäinen kesäsuunnitelma, mutta siitä lisää vasta sitten jos ja kun asia varmistuu ;) 

Nyt palaan kirjojen pariin ja parin tunnin päästä lähdetään Kalin kanssa lenkille ja salille :)


Yours, anni

Run for your life!

Ennen kun menen itse postauksen aiheeseen, niin pyydän sua klikkaamaan tosta oikealta sivupalkin yläreunasta "kyllä"-painiketta ja sitten "vote", jos luet blogiani anonyyminä :) Anonyyminä lukemisella tarkoitan sitä, että luet blogiani, mutta et ole bloggerin rekisteröitynyt jäsen. Eli toisin sanoen, jos et kuulu tuolla sivupalkin alareunassa näkyviin blogini virallisiin seuraajiin, niin paina kyllä. Haluan vaan saada vähän suuntaa antavaa tietoa siitä, kuinka paljon mulla oikeasti on lukijoita :) Eli pikainen klikkaus sinne tässä välissä ja sitten asiaan:

Otsikko antaa jo vähän osviittaa aiheesta, vaikka run for your life onkin loppujen lopuksi aika tunnettu lausahdus. Tultiin tossa äsken Kalin kanssa reilun tunnin juoksulenkiltä. Juostiin muutamia kilometrejä ja tultiin muutamaa sataa kilokaloria vajaampina takasin :D

Mä alotin juokulenkkeilyn kunnolla, kun olin seiskalla. Juoksin yksin ja Iipun kanssa, sekä välillä joukkueen kanssa treeneissä. Juoksin sellasia 4-5km lenkkejä fiiliksestä riippuen. Aktiivisimmillani olin kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla, jollon juoksin noin vuoden ajan kolme kertaa viikossa yli kymmenen kilometrin lenkin. En ole koskaan juossut treenatakseni johonkin juoksukilpailuun tai vastaavaan, en tosiaan. Oon juossu aina vain ja ainoastaan sen takia, että nautin siitä. Nautin siitä, kun mun pohkeisiin sattuu, henkeä ahdistaa ja jalat meinaa pettää alta. Tuntuu hyvältä kokeilla omia rajojaan - tietenkin itseään satuttamatta ja rääkkäämättä!

Pakko silti myöntää, että olihan yläasteikäsenä juoksuharrastuksen taustalla tietynlainen teini-ikäsen tarve tarkkailla omaa kehoaan. En siis todellakaan ole sairastanut mitään syömishäiriön tapaistakaan, mutta siinä iässä olin vain luonnollisesti herkempi ja tarkempi omasta vartalostani. Ihan normaalia se kai on, varsinkin sen ikäsille tytöille. Tiedostan nykyäänkin muutokset kropassani todella helposti, sillä jostain syystä mä vaan olen sellanen.

Mun mielestä on surullista, että ihmiset ei liiku tarpeeksi. Tiedän, ettei just juoksulenkkeily ole kaikkien juttu, mutta kyllä niitä urheilulajeja löytyy joka lähtöön. Juokseminen on vaan siitä hyvä laji, että sitä voi tehdä melkein missä vain. Se ei myöskään maksa juuri mitään (ei vaadi kalliita välineitä) ja siinä kehittyy nopeasti. Näiden vuosien aikana oon juossut niin täällä kotona Ulvilassa kuin Kuortaneella ja Helsingissä isovanhempien luona kyläillessä. Mulla on niissäkin kaupungeissa omat tutut reitit, joita ikävöin aina silloin, kun en ole siellä. Oon myös lenkkeillyt talvisin Lapissa esimerkiksi Levillä, Ylläksellä ja Rukalla. Oon juossut Madeiralla, Italiassa, Kreikassa, Thaimaassa, Portugalissa jne.jne.jne., joten juokseminen todella onnistuu missä vaan. Mun mielestä on myös ihanaa vaihtelua päästä juoksemaan johonkin ihan uuteen paikkaan, jossa et oo ennen käynyt. Sellasissa paikoissa on aina niin paljon nähtävää, eikä maisemiin kyllästy.

Ihmisen kuuluisi olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Tuhansia vuosia sitten, kun porukka eli vielä metsästyskulttuurissa ja vaelteli pitkin savanneja, oli etenkin miesten pakko olla hyvässä kunnossa. Se oli elämän edellytys, joka auttoi selviämään pitkistä matkoista, hankkimaan ruokaa ja pakenemaan. Nykyäänhän meidän ei tarvitse tehdä juuri mitään näistä: me voidaan halutessamme matkustaa autolla, junalla, laivalla, lentokoneella, bussilla - millä vaan. Me ostetaan ainakin suurin osa ruoastamme suoraan kaupoista, eikä kukaan juoksen lannevaatteissa heinikossa. Elämä on helpompaa, ja sen seurauksena ihmisten fyysinen kunto ainakin läntisissä maissa on alkanut heiketä.

On ymmärrettävää, että aika kuluu ja asiat muuttuu. Eihän kunnon huonontumisellakaan ole enää merkitystä ruoan hankinnassa tai selviytymisessä, mutta ihmisen elimistö ei ole kehittynyt yhtä nopeasti kuin kulttuuri ja elintavat. Ihmisen elimet, kudokset, aivot, nivelet tai luut eivät kestä ylipainoa, huonoa ruokavaliota ja puutteellista liikuntaa. Se on fakta. Tiedän, ettei urheilu ole kaikkien juttu, mutta kannustan silti jokaista yrittämään. Kannattaa etsiä itselle sopivaa liikuntamuotoa, sillä lajeja kyllä löytyy, kun osaa etsiä!

Tässä pari vinkkiä aloittelevalle juoksijalle:

1. Hanki oikeanlaiset kengät. Kenkien tulee juostessa olla lenkkitossut, ihan perinteiset Adidakset, Niket, Pumat tai mitkä vaan. Älä koskaan lähde juoksemaan tavallisilla tennareilla tai vastaavilla, sillä siinä voi ihan todella vahingoittaa nilkkojaan ja polviaan pysyvästi.
2. Aloita rauhassa. Totuttele juoksemiseen hölkkäämällä hiljaa, keskittymällä hengitykseen ja juoksutekniikkaan. Älä siis odota itseltäs liikoja, vaikka juokseminen kuulostaakin helpolta. Liian rankka alotus johtaa vain kipeisiin lihaksiin, pistoon kyljessä ja pahimmillaan loukkaantumiseen. 
3. Etene asteittain: siirry hitaasti kerta kerralta tehokkaampaan hölkkätahtiin ja pidempiin matkoihin. Näin annat keholles aikaa sopeutua uuteen harrastukseen.
4. Juokse/hölkkää aina pää pystyssä ja selkä suorana. Liikuta käsiä juoksun tahdissa ja etsi oikea hengitysrytmi.
5. Älä juokse liian usein. Ei ole mitään järkeä lähteä juoksemaan esimerkiksi kipeillä lihaksilla, vaan lihaksille kannattaa antaa aikaa selvitä edellisestä kerrasta. 
6. Älä säikähdä, vaikka lihakset kipeytyisivät pahastikin ensimmäisen kerran jälkeen - niin käy helposti. Yritä silti muistaa kunnon venyttely ja juominen lenkin jälkeen.
7. Kun lähdet liikkeelle kylmiltään, hölkkää rauhalliseen tahtiin kunnes olet varma, että lihaksesi ovat lämpimät. Vasta sen jälkeen voit kiristää tahtia jos haluat. Näin säästyt revähdyksiltä, jotka pahimmillaan estävät liikunnan kuukausiksi.
8. Musiikki auttaa jaksamaan! Toinen keino on pyytää kaveri messiin ja höpötellä mukavia :)
9. Älä pue liikaa vaatetta! Varsinkin pakkasella tulee helposti puettua turhan paljon vaatetta. Lämmin täytyy tietysti olla, mutta vaatekerroksia ei silti saa olla liikaa. Urheilukerrasto on hyvä lenkkeiltäessä, sillä se on ohut mutta lämmin. Tällasilla pikkupakkasilla ohut tuulitakki on aina parempi vaihtoehto kuin toppatakki. Hanskoiksi kannattaa valita esimerkiksi ohuet  hiihtohanskat, sillä villaisissa tumpuissa kädet alkaa hiota nopeasti. 
10. Jos sulla on mahdollisuus hankkia sykemittari, niin tee se :) Sen avulla sykettä on helppo seurata ja etsiä oikea juoksu-/hölkkänopeus. Suurin osa sykemittareista kertoo myös jouksuun kuluneen ajan, keskimääräisen sykkeen, alimman sykkeen, korkeimman sykkeen, kulutetun energian jne.jne. 

Todella hätäisesti napattu kuva mun sykemittarista ja -vyöstä :D

Siinä kymmenen todella simppeliä ja melkein itsestäänselvää sääntöä. Tosin voi olla, että joku näistäkin hyötyy :)


Pitäkää ittenne hyvässä kunnossa oman terveytenne tähden. Hyvä fyysinen kunto edistää niin monia muitakin asioita, ettei niitä kaikkia voi edes luetella. Liikunta ja oikea ruokavalio muun muassa parantavat unen laatua, antavat energiaa ja piristävät mieltä. Itsestäänselvää on myös se, että kun olet hyvässä kunnossa fyysisesti, on riski sairastua erilaisiin sairauksiin pienempi.


Run for your life.
Tsemppiä yrittämiseen! Mä pidän kaikille peukkuja!


Yours, anni

Ajatuksia lukulomasta

Alkaa jotenkin iskostua tonne takaraivoon tieto siitä, että lukuloma kestää vielä yli kuukauden. Yli kuukauden ajan pitäis jaksaa lukea joka päivä lähestulkoon koko ajan. Joudunko mä istumaan kotona kuukauden päivät tekemättä mitään kivaa?

En tietenkään. Mun mielestä lukulomalla voi tehdä muutakin, kunhan muistaa, mikä lukuloman idea on. Tuntuu, että jotkut ei käsitä sitä, että lukulomalla kuulu oikeasti lukea. Tuntuu ku osa porukasta suhtautuis siihen ylimääräsenä lomana, joka meille on jostain syystä suotu. Tietty potkiaiset, penkkarit ja abiristeilyt sun muut on poikkeus, mutta ei lukulomalla mun mielestä silti kuulu juosta baareissa joka ilta, vaikka kieltämättä mieli tekisikin. Osa ajattelee lukulomaa tilaisuutena viettää (vielä entistäkin enemmän) aikaa poika- tai tyttöystävän ja kavereiden kanssa. No, kukin tavallaan...

Mun kohdalla tää kuukausi kuluu siten, että luen päivät ja rentoudun illat. Viikonloppuiltaisin voin tehdä mitä haluan - tietysti - mutta arki-iltoina pyrin rentoutumaan joko yksin tai kavereiden ja perheen kanssa. Niin laimeelta ku se varmaan kuulostaakin, niin mulle rentoutuminen on jonkun hyvän kirjan lukemista, tv-sarjan kattomista tai ihan tavallista kavereiden kanssa hengaamista.

Nyt kun tätä lomaa on jo jonkun aikaa ollut, mulle on kehittynyt aika nopeasti tietynlainen päivärytmi:

1. Herään klo. 10.00
2. Puen ja menen keittiöön lukemaan lehdet ja syömään aamiaista
3. Luen (yleensä matikkaa) noin kahden tunnin ajan
4. Menen ulos (kolaamaan lunta, lenkittämään koiria tai riehumaan niiden kanssa pihalle)
5. Luen taas pari tuntia
6. Syön ruokaa ja oon koneella hetken (yleensä blogissa, kuten nytkin :D)
7. Luen noin tunnin erissä (5 min tauko tunnin välein) siihen asti, että vanhempani tulevat töistä. En tiedä, miten vanhempien kotiintulo vaikuttaa lukurytmiin, mutta jostain syystä sillon on aina pakko lopettaa hetkeksi ja kävellä päämäärättömästi huoneesta toiseen...
8. Luen yleensä vielä pari tuntia, noin klo 19 asti, minkä jälkeen lukemien on siltä päivältä pulkassa :)
9. Loppuillan luen kirjaa, katon telkkaria tai oon kavereiden kanssa. Yleensä, varsinkin jos oon yksin, käyn illalla vielä ulkona kävelemässä yksin tai koirien kanssa.

 Yksi asia, mikä auttaa keskittymään lukemiseen, on ruoka :D Tietty kannattaa miettiä, mitä naamaansa tunkee. Mä oon kuluttanu valehtelematta monta kiloa viinirypäleitä, jogurttia ja vispipuuroa tän loman aikana. Jotenki syöminen auttaa jaksamaan, kun pitää istua yksin tylsissä kotioloissa ja lukea monta tuntia, mutta ainakaan en syö mitään epäterveellistä. Lopputulos vois olla aika kamala, jos söisin kaks kuukautta joka päivä kahdeksan tuntia sipsejä tai suklaata...

(kuva klikkaamalla isommaksi)

Ottakaa tekin rennosti ;)


~anni
 

Penkkaripäivä

Ei mulla tietenkään ole mitään kuvia penkkareista - vielä. En ottanut aamulla omaa kameraani mukaan, koska se on aika surkea. Järkkärin mukana raahaaminen ei käyny ees mielessä, joten luotin vaan sokeasti siihen, et kavereilla on kamerat mukana :D Ja olihan niillä :) Niihin kuviin en tosin pääse käsiksi varmaan muutamaan päivään, pitää nyt kattoa :)

Pukeuduin ite jonkun sortin merirosvoksi, vaikken ehkä ihan siltä näyttänytkään :D 

Aamu alkoi liikuntasalissa, jossa me abit laulettiin lauluja opettajista (surkea prosenttiosuus kyllä vaivautui laulamaan...) ja jaettiin niille lahjoja. Sen jälkeen käytiin hakemassa ryhmänohjaajilta todistukset ja joku moniste, jossa kerrataan kevään tärkeitä päivämääriä ja muita - lähinnä itsestäänselviä - asioita. Ruokailu meni nopeasti ja seuraavaksi keikuttiinkin jo rekan kyydissä :D

Kierrettiin ensin yhden ala-asteen ympäri ja viskeltiin karkkeja pihalla seisoville lapsille. Sen jälkeen mentiin mun ihanalle vanhalle ala-asteelle, missä sain antaa karkkia muun muassa omalle pikkuveljelle ja Kalin pikkusiskolle :) Myös Kalin äiti ja pikkuveljet tuli käymään ala-asteella, missä tungettiin niiden taskut täyteen karkkia :D 

Saatiin Iipun kanssa isot halit meidän vanhalta opettajalta (opetti meitä 1.- ja 2.-luokilla). Se oli upea tunne, kun palattiin kymmenen vuotta myöhemmin sen saman ihanan opettajan luo ja satiin todistaa, että meistä tosiaan tuli jotain :) Tää opettaja on niistä muutamista kaikkien aikojen suosikkiopettajista ehdottomasti paras. Se on just sellanen ihana naisopettaja, jonka näkee jossain amerikkalaisissa leffoissa. Sellanen, joka saa ujoimmankin lapsen uskomaan itseensä ja kykyihinsä. Sellanen, joka ratkasee riidat ja antaa anteeksi niille huonokäytöksisillekin lapsille, eikä tee yhden virheen takia kenestäkään silmätikkua. Olin todella onnekas, kun pääsin aikanaan just tän opettajan luokalle...

No, ala-asteelta siirryttiin yläasteelle ja yritettiin etsiä mahdollisimman monta vanhaa tuttua opettajaa :D Ainakin fysiikan ja kemian-, matikan-, äikän-, uskonnon-, kotitalouden- ja englannin opettajat tunnisti mut heti :) Englannin opettaja tuli suoraan mun luo: "Moi Anni!" Se sano sen sellasella tunnustelevalla äänellä siltä varalta, että mä en muista sitä enää :D Tottakai oppilas muistaa opettajansa, varsinkin kun tääkin opettaja on sillä mun suosikkiopettajien listalla. Oli hauskaa päästä kehumaan sille, että sain mahtavat pisteet englannin yo-kuuntelusta (alustavat pisteet tulivat tänään) :D

Yläasteelta suunnattiin kohti Poria ja ajettiin sitä puistoa ympäri uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja... Onneks ei ollu kylmä :) Ihmisiä oli yllättävän paljon ja siellä joukossa myös paljon tuttuja. Omat vanhemmat ei olis päässy paikalle millään, mutta monien kavereiden vanhempia ja muita sukulaisia kyllä näky. Siellä ne vilkutti ja hymyili - aikuiset, nuoret ja lapset. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan :)

Eilisiin potkiaisiin en osallistunut, mutta olin kuulemma saanut "Vuoden suorapuheisuus"- diplomin. Hmm, oon enemmän ku halukas kuulemaan, kuka sitä oli ehdottanut :D Omat kaverit ei ainakaan ole sen takana, joten en sitten tiedä kuka... No, eipä sen väliä. En oo vakuuttunut siitä, että tää oli välttämättä kohteliaisuus, mutta eikai sitä ikinä tiedä. Tai oikeastaan sitä ei voi kyllä luokitella kohteliaisuudeksi tai loukkaukseksi - se on vaan fakta. 

Kiitos kivasta päivästä abeille. Nyt palailen yksinäiseen illanviettooni ja nautin tästä ihanasta väsymyksestä ;)

Yours, anni

Tästä elämästä

Hauskaa keskiviikkoa kaikille. Sataako teilläkin lunta ihan hullun paljon? Täällä meinaan sataa... Lumisade laittaa aina miettimään asioita - hyviä ja huonoja. Siitä tulee jotenkin niin hyvälle tuulelle, vaikka tiedänkin, että se lykkää kevään tuloa aina vähän pidemmälle. Te tiedätte miten hyvä oon höpisemään turhista asioista, joten tässä sitä sitten tulee taas -muutaman kuvan siivittämänä. Kuvat on yhtä lukuunottamatta tältä päivältä :)

Tulips<3

Oon yrittäny löytää jotain ratkasua siihen, missä mahdollisesti asuisin, jos pääsisin Helsinkiin opiskelemaan. Mua alkaa oksettaa, kun katon vuokra-asuntojen hintoja. Kaikki on varmaan samaa mieltä siitä, että ne pyydetyt hinnat on aivan kohtuuttomia. Hesarissakin oli siitä pari päivää sitten juttu, jossa sanottiin, että "jopa valtion tuella rakennetuissa vuokra-asunnoissa neliövuokra hipoo 20:tä euroa. Näin kalliiden vuokrien talo valmistuu huhtikuussa Helsingin Viikkiin." 20 euroa neliömetristä? Tietysti korkeiden vuokrien takana on kaikenlaisia syitä, kuten jatkuvasti nousevat rakennuskustannukset, mutta silti...

 Niin, ja tohon Hesarista ottamaani lainaukseen liittyen: Viikki on just se paikka, missä Biotieteiden laitos sijaitsee. Jes.

HOAS:lta voi sitte taas olla vaikea saada kämppää varsinkin, kun hakemuksen saa tehdä vasta, kun opiskelupaikka on varmistunut. Sinne iskee ihan valtava tungos, kun hyväksymiskirjeitä alkaa saapua. Ne, joiden kirjeet saapuu ekana, saa tietysti etumatkaa. Toisaalta yks pieni etu, mikä mulla on on se, että oon ulkopaikkakuntalainen. Miinuksena se, etten varmaan ole ainoa...

Kyllä tota lunta nyt on taas tullut... kiva kerros terassin kaiteella :D

Eilen ostettiin sitten lentoliput Espanjaan heinäkuun lopulta elokuun ekalle viikolle. Lähdetään kuuden tytön voimin käymään Barcelonassa ja sen lähellä sijaitsevassa pienemmässä kaupungissa. Tää on jo kolmas ulkomaanmatka, joka ollaan kavereiden kanssa tehty. Tosin kokoonpano on vaihtunut välillä :D Eka oltiin Lontoossa neljästään Aadan, Kalin ja Iipun kanssa keväällä 2010, sitten heinäkuussa 2011 Santorinilla kolmestaan Aadan ja Kalin kanssa ja nyt lähdetään sitten entistä isommalla porukalla tänä kesänä 2012. Tästä on hyvää vauhtia kehittymässä perinne :D Mun mielestä olis mahtavaa, jos voitas tulevinakin vuosina pitää tästä kiinni niin, että kun käydään eri kouluja eri kaupungeissa ja nähdään toisiamme porukalla varmaan harvemmin kuin ennen, voitais silti vähintään joka kesä lähteä porukalla reissuun :)

Espanjan matkan lisäksi meillä on myös perheen kanssa matka suunnitteilla kesäkuulle. Meiän porukoista ei ikinä tiedä, eikä suunnitelmia koskaan lyödä lukkoon kuukausia etuajassa, mutta tällä hetkellä puhutaan New Yorkista ja mahdollisesti pienestä rundista muuallakin USA:ssa :)

En tiedä miten tää sama lumeen hautautunut pöytätomaattijuttu pääsi taas mun blogiin...

Valentina täytti eilen 8 vuotta ;)

Vallu

Oon taas yllättäen löytänyt kunnon motivaation tähän matikan lukemiseen ja yritän nyt pitää sitä yllä niin kauan kun pystyn :D Vielä ei pitäis olla mitään hätää aikataulun kanssa, vaan lukusuunnitelma pysyy toistaseks raameissaan :)

Englannin kuuntelun tulokset tulee mahdollisesti huomenna, mutta monivalintojen vastaukset on jo nähtävillä netissä. Monivalinnoista sain 23/25, mikä on tosi hyvin verrattuna siihen, mitä odotin. Olin jälkeenpäin niin epävarma vastauksistani, että aloin jo pelätä kaikenlaista :D Avoista en sitten tiedä mutta veikkaan, että ainakin yksi kohta meni nollille... Hienoa :D Toisaalta E:n tavoittelu jatkuu, eikä L:kään ole mahdoton. En kyllä halua ajatella sitä, petyn vaan turhaan :)

Ja kun mä niin kielsin Demiä kierimästä lumessa...

Huomenna on penkkarit ja muut, ja sen jälkeen ei sitten ole kouluun liittyviä juttuja kuin kolmet kirjotukset ja yo-juhla. Aika rientää, kohta ollaan perillä ;)

Love is in the air?

Yours, anni

Day to day life

Englannin kuuntelu takana. Jotenki meni nopeesti seki taas, en ehtiny kunnolla edes stressaantua :D En tosin tiedä miten meni... Ongelma on siinä, että vaikka tajuais koko höpinästä joka sanan, niin ne vaihtoehdot jää aina vaivaamaan jälkeenpäin. Ei siellä nyt hirveesti ollut mitään kompia, mutta silti muutama epävarma kohta kyllä. No, vastaukset julkastaan huomenna ja sittenhän sen näkee :) Suunta on edelleen kohti E:tä - toivottavasti. Voi toki olla, että sen eteen pitää nyt sitte tehdä vähän enemmän töitä riippuen siitä, miten toi kuuntelu lopulta meni. Mut ei tässä mitään hätää ainakaan pitäis olla ;)

Lukuloma jatkuu nyt nelisen viikkoa ennen seuraavaa koetta - äikän esseetä. Siinä välissä ei sitte ookkaan kun penkkarit ja abiristeily. En oo vielä kunnolla päässy tähän abiristeilyinnostukseen mukaan... Tuntuu, että fiilikset oli korkeemmalla sillon joskus viime keväänä, kun sitä risteilyä vasta varailtiin :D No, ehkä tää tästä lähtee :)

Huomenna on luvassa ankaraa lukemista, jotta saan korvattua vähän sitä aikaa, mikä tossa abiristeilyn aikana menee muihin juttuihin. Huomenna on myös mun vauvan 8-vuotissynttärit! Koiran, siis :D Ja jotkut pikkulinnut lauleli, että huomen illalla joku kuushenkinen tyttöporukka saattais olla varailemassa lentolippuja Barcelonan suuntaan... Voi olla ;)


Hauskaa maanantai-illan/-myöhäisillan jatkoa ja kauniita unia! Tsemppiä lukemiseen ja kuunteluihin niille, joilla niitä vielä huomenna ja ylihuomenna mahdollisesti on :)

Ja hyvää huomista ystävänpäivää ;) Olkoon miten kaupallinen juhla tahansa, niin aina on aihetta kertoa kaverille, miten tärkeä hän sinulle on :) Ystäviä ei voi koskaan kiittää tarpeeksi, mutta kannattaa kertoa tunteistaan vielä kun voi. Koskaan ei tiedä, mitä uusi päivä tuo tullessaan...


Yours, anni

Scary thoughts

Käykö teille koskaan niin, että meette kirjotuksiin ja tuutte ulos tyytyväisinä, mutta paria päivää myöhemmin alkaa tuntua, että kaikki meni pieleen? Iskee kauhee epävarmuus, vaikka aikasemmin tuntu, että se meni just niin hyvin ku itteltä vois odottaa. Mulle kävi niin eilen, ja tänään tää fiilis vaan jatkuu :( Tosin onhan tää tuttu tunne, syksyllä oli sama juttu.

Syksyllä kun kirjotin bilsan olin varma että se E sieltä tulee, niinkun tulikin. Mutta siinä paria päivää ennen alustavien tulosten julkaisemista iski ihan hirvee olo ja ajatuksiin alko tulvia niitä kohtia, joissa uskoin tehneeni virheitä. En siis tarkota että olisin mitenkään ihan yli stressaantunut ollut, vaan se oli ennemmikin sellanen ikävä tunne vatsan pohjassa. Lopulta kun se E sieltä tuli, helpotti olo huomattavasti, ja piti taas kerran todeta, että olin murehtinut turhaan. Kemia menikin suhteellisen huonosti, mutta pisterajat laski - onneksi. Joten vaikka YTL lähetti mun kemian takasin M:nä, ei se mun mielestä ollut sen arvonen suoritus :D

Äikän tekstitaidosta jäi aluksi hyvä fiilis, mutta melkein saman tien alko taas epäilyttää kaikki, mitä olin kirjottanut :D Todennäköisesti turhaan :) Huomisen englannin kuuntelun jälkeen en tiedä mitä tapahtuu, se on mulle sen verran tärkeä aine, että haluaisin pärjätä. Kuunteluista nyt ei tosin voi koskaan olla varma, niissäkin vaikeustaso on vaihdellu aika paljon vuosittain. 

Ei sais miettiä liikaa... Ei sais kyseenalaistaa niin paljon tekstitaidon kokeen tehtävänantoja eikä englannin kuuntelun vaihtoehtoja. Yleensä se ensimmäinen aavistus osuu aina oikeaan. Jos menee analysoimaan liikaa, menee helposti metsään :)

Tsemppiä muille huomiseen kuunteluun! Muistakaa ottaa rennosti :)

~anni

Pelottavia enneunia

Näin viimeyönä niin sekopäisiä unia äikän tekstitaidonkokeesta, että oksat pois. Se alko ihan normaalisti sillä, että odotettiin aulassa kutsua sisälle saliin. Laitettiin arvotavarat normaalisti kansliaan menevään laatikkoon, aseteltiin kynät ja eväät koriin ja asteltiin sukkasillaan salin puolelle. Laskettiin korit pulpettien viereen tuoleille ja istuttiin odottamaan salin täyttymistä. Rehtori alkaa puhua, toivottaa meidät tervetulleiksi. Selittää lyhyesti sääntöjä, käy läpi vessassa käyntiin liittyvät järjestelyt ja kertoo miten tulee toimia, jos tarvitsee lisää konseptia tai pudottaa kynän lattialle. Kaikki on yhtä jännittyneitä, kukaan ei kato toisiaan. Salissa on kylmä ja varpaita palelee.

Sitten siinä unessa tulee se hetki, kun opettajat alkaa jakaa koepapereita. Sydän hakkaa ja tulee se tunne, et ei tästä tuu mitään. Yrittää tsempata itteään, hyvin se menee, muistat vaan mitä oot opetellu, osaat varmasti. 

No, saan paperin eteeni. Siinä on viisi tehtävää ja ohje, että kolmeen pitää vastata. Luen ensimmäisen tehtävän: "Lue oheinen tarina ja analysoi henkilöiden luonteenpiirteitä ja heidän välisiään suhteita." Luen tarinan, joka on kymmenen sivua pitkä. Se kertoo kolmesta naisesta, joista yksi asuu romahtamispisteessä olevassa mökissä jonkun puron varrella ja opettaa siellä lapsille kuvaamataitoa. Toinen nainen on tavallinen tehdastyöläinen likaisessa sinisessä mekossa. Kolmas on aatelisnainen, joka asuu suuressa kartanossa. Tän naisen lapsi on kuollut, ja sen takia hän kantaa mukanaan nukkea, joka on hänen kuolleen lapsensa näköinen. Olen AIVAN pihalla kaikesta. Yllättäen mä siirryn itse sinne tapahtumiin mukaan, oon siis konkreettisesti siinä samassa talvisessa pikkukylässä, missä nää kaikki kolme naista asuu. Kävelen ihan eksyneenä pitkin lumisia katuja. Mulla on kylmä enkä tiedä mitä kello on. Sitten mua vastaan kävelee mies, joka sanoo: "Tervetuloa. Sinun tehtävänäsi on kävellä tämän tarinan läpi etsien vastauksia kysymyksiisi. Etsi tarinan henkilöt ja yritä selvittää heidän näkemyksensä asioihin. Onnea matkaan!" Se puhu just sellasella ärsyttävällä äänella, mikä jossain lapsuuden pleikkaripeleissä kuulu aina sellaselle ohjeita-antavalle, ärsyttävälle ampiaiselle tai muulle vastaavalle. Tän miehen ohi vaan ei päässyt rämpyttämällä ohjaimen nappuloita...


Lähden etsimään näitä ihmisiä, ja oikeastaan ainoa asia, minkä muistan siitä eteenpäin on se, että mietin koko ajan kelloa. Tiesin, että yhteen vastaukseen voi käyttää vaan kaks tuntia, jos meinaa ehtiä tehdä kaikki kolme. Ilmeisesti tän tehtävän suorittaminen ei menny ihan putkeen.


No, seuraavassa unessa oon taas salissa ja katson tehtäväpaperia. Tehtävänanto kuuluu näin: "Kuvassa on erilaisia hedelmiä. Jotkut hedelmistä ovat aitoja, jotkut taiteilijan styroksista muovaamia. Sinun tehtäväsi on etsiä nämä styroksisest hedelmät."  Siinä sitte istuin ja katsoin kuvaa, jossa on varmaan satoja hedelmiä. Osa on oikeita, värikkäitä omenoita, banaaneja ja päärynöitä, osa valkoisia, hedelmän muotosia styroksikappaleita. Siinä sitten mietin, mitä mun kuuluu tehdä. Pitääkö mun kirjoittaa kahden sivun vastaus siitä, että löysin styroksihedelmät? 


Ihan hirveitä unia :D Tästä voi kai päätellä, että eniten mua pelottaa se, etten ymmärrä tehtävänantoa oikein :D Toivottavasti en nää näitä unia enää ens yönä :(


Tsemppiä muille kirjottajille huomiseen, hyvin se menee!


~anni

Opiskelusta ja pääsykokeista

Ylihuomenna on äikän tekstitaidonkoe. Meni kyllä järjettömän nopeasti nää pari jaksoa, ihan tosi. Jotenki tuntuu, ettei tässä syksyn ja kevään kirjotusten välillä oo ehtiny tehdä yhtään mitään. Tosi nopeesti piti taas opetella takas lukurytmiin.

Yks asia, mikä helpottaa mun kevään kirjotuksia on, ettei mulla oo yhtään reaalia kirjotettavana. Syksyllä mulla oli niitä kaks, ja se lukeminen oli kyllä yks eniten itsekuria vaatineista jutuista ikinä. Luin sillon viis kirjaa bilsaa ja viis kirjaa kemiaa - kaikki kahteen kertaan. Bilsaan panostin luonnollisesti enemmän, mutta oon kemian M:ään silti tyytyväinen. Nyt mulla ei ole yhtään reaalia, joten sitä lukemista ei ole niin paljon. Tietty matikan kirjoja on ne mahtavat 13, mutta onhan matikan kokeeseen valmistautuminen ihan erilaista kuin reaaliin valmistautuminen. Äikän ja englannin kirjotuksiin ei oikeastaan edes voi sen erikoisemmin valmistautua. Enimmäkseen voi vaan kertailla tärkeimpiä juttuja monisteista ja noin poispäin. Joten oon onnellinen, että mulle jää paljon aikaa matikan lukemiselle :)

Näin viime yönä unta, että sain hyväksymiskirjeen yliopistosta, mutten oo koko päivänä saanu palautettua mieleeni, mikä yliopisto se oli :( Se oli kyllä ihan mahtava uni! Se tunne oli jotenki niin aito, olin niin onnellinen :D Tietysti heräsin lopulta todellisuuteen ja tajusin, että oon edelleen kotona, on helmikuu, on kylmä ja pimeää, kirjotukset on edessä, pääsykokeet on edessä ja niiden kirjeiden saapumiseen on vielä tosi pitkä aika :D

Oon miettiny, miten valintakokeet onnistutaan laatimaan niin, ettei eri hakijoille tule paljon samoja pistemääriä. Oon ihmetelly tosi kauan, miten ne sen hoitaa, jos sata hakijaa saa saman pistemäärän kokeesta. Tietysti ylioppilastodistuksen arvosanat vaikuttaa myös, mutta silti musta on tuntunu, että niitä tasatilanteita syntyis liian helposti. No, tänään se sitten selvisi. Oon katsokaas koko ajan ajatellu, että ne pääsykokeen viisi tehtävää arvostellaan sellasella normaalilla asteikolla 1-6 tai vaikka 1-12 tms. Tänään kun luin taas kerran tota biohaun nettisivua, bongasin sieltä tiedon, että yhden tehtävän maksimipistemäärä on peräti 48 :D Tehtävät arvostellaan ja pisteytetään pisteen välein. Eli tosiaan koko kokeen maksimipistemäärä on 240 ja kukin hakija voi saada minkä tahansa pistemäärän väliltä 0-240. Eli ei niitä tasatilanteita varmaan tulekaan sitten niin usein :D Aika pelottava ajatus, että se arvostelu on noin pikkutarkkaa. 48 pistettä 1-2 sivun pituisesta vastauksesta? Hui.

Eipä mulla muuta ;)

~anni

Unta odotellessa

Lukuloman eka päivä meni kutakuinkin suunnitelmien mukaan: sain luettua läpi äikän monisteet tekstitaidonkoetta varten ja etenin matikassa muutaman kymmentä sivua tehtävineen :) 

Aamulla heräsin ensimmäisenä siihen kun puhelin soi - Aada soitti, että tulee hakemaan mun MAOL-taulukon matikan koetta varten :D No, en sen jälkeen sitten enää mennyt nukkumaan, vaan olin ennen yhdeksää jo syönyt, lukenut lehdet ja aloittanut monisteiden selaamisen :) Päivällä pidin tauon lukemisesta ja kolasin pihan eilisen lumisateen jäljiltä. Kyllä siinä sellanen tunti helposti vierähti, ja koirat sai samalla juoksennella vapaana.

Illalla kävin hakemassa Kalin kotoa. Sovittiin sitten, että Kali tulee meille yöksi ja luetaan yhdessä äikän juttuja. Tekosyy mikä tekosyy :D Katottiin pari jaksoa Ally McBealia DVD:ltä ja hengattiin. Myöhemmin pari kaveria tuli vielä käymään tossa pihalla. Suihkun kautta nukkumaan - Kali on jo puol unessa, mua ei väsytä yhtään...

Mietin tässä,millaiset kutsukortit lähettäisin sukulaisille ja tutuille, kun ne ylppärit viimein koittaa :D Kaikkea sitä tulee mieleen, kun pitäs nukkua...

Huomenna aamulla ekana aamupalalle ja Hesarin kimppuun, sitten yritetään keskittyä siihen äikkään ja käydään sen jälkeen ruokaostoksilla, kun äiti lupasi jättää auton meille :) Illalla kun Kali lähtee voin sitten keskittyä matikkaan taas. 

Tässä tää rullaa ja olo on hyvä ;)

~anni

Lumisade ja vaali-ilta

Ihana lumisade! Vähän oli kyllä hankala ajella, sain jopa Kalia hakiessani ajettua toisen eturenkaan niin lähelle ojan reunaa, etten uskaltanu hetkeen tehdä mitään :D No, pistetään sen idiootin piikkiin kun tuli kauheeta vauhtia mutkan takaa kapeella tiellä... Siinä on tiettekö joku idea takana, kun nopeusrajotuksia säädetään :)

Aamulla meillä oli kaks futsalpeliä täällä Ulvilassa, voitettiin ensimmäinen 8-4 ja hävittiin toinen täpärästi 2-3 :) Välissä käytiin Kalin ja Iipun kanssa siinä vieressä ala-asteella äänestämässä presidenttiä. Onhan se vaalitulos jo aika selvä, mutta aina voi toivoa :) Ei sillä niin väliä, ollaan kuitenkin otettu iso harppaus eteenpäin monen asian suhteen, ja oon siitä enemmän kuin onnellinen. Oon ylpeä Suomen kansasta!

Kaunista<3

Huomenna ei ole koulua, vaan lukuloma on virallisesti alkanut. Luvassa paljon lukemista ja rentoutumista, sekä ennen kaikkea henkistä valmistautumista. Täytyy laittaa herätys aamulla, ei lukulomalla kuulu nukkua puoleen päivään. Kotona ei ole päivällä ketään, joten saan lukea rauhassa monta tuntia vaikka olohuoneen sohvalla tai keittiössä :)
 

Kotona näyttää ihanan lämpimältä<3

Maths, maths, maths. Tällä hetkellä luen 4. kirjaa, kertailen vähän ;)

Ensin urheilu-uutiset ja sitte alkaakin vaali-ilta :)

Vaali-ilta ja uusi presidentti. Niinistö voittaa, uskallan sanoa niin jo nyt. Sillä ei silti ole väliä, koska olen oman osani tehnyt ja antanut ääneni sille, jonka kykyihin ja taitoihin uskon enemmän. Nää vaalit on herättäny poikkeuksellisen paljon hälyä etenkin sen takia, että kaikki ehdokkaat olivat kovia taistelijoita ja aikamoisia persoonia. Joidenkin äänestäjien ehdokkaat putosivat jo ensimmäisellä kierroksella, jolloin toisen kierroksen ääni on täytynyt antaa vähemmän mieluisalle ehdokkaalle. Monet ovat sanoneet, että joutuvat valitsemaan kahdesta huonosta, eivätkä siksi äänestä, tai äänestävät arpomalla jompaa kumpaa. Musta tuntuu silti, että nämä miehet tekee hyvää tälle maalle :) Tietysti mulla on Haavistosta enemmän hyvää sanottavaa, mutta Niinistö pitää tän maan vähintääkin ennallaan - tuskin ainakaan huonompaan suuntaan mennään. Toivon todella, että olette kaikki käyneet äänestämässä. On harmillista, ettei kaikkia ehdokkaita voida valita, mutta kyllä se kansalaisvelvollisuus on äänestää vielä oman ehdokkaan pudottuakin :)

Me katotaan Demin kanssa vaaleja ihan tyttöjen kesken<3

~anni

Motivation

Pari päivää sujunu ylppärilukeminen jotenki hirveen hyvin :) Oon yllättäny itteni monta kertaa, kun oon hakeutunu kirjojen ääreen sillonkin, kun olis ollu tilaisuus tehdä jotain kivaa :D 

Perjantaina ensimmäinen koe, äikän tekstitaito. Sitä seuraa englannin kuuntelu ja sitte onki taas muutama viikko taukoa ennen seuraavia. Fiilikset on enemmän ku hyvät, eikä stressistä tietoakaan :) Oon vaan ilonen, onnellinen ja innoissani, koska mitä nopeammin ne tulee, sitä nopeammin ne on ohi. Ja mitä nopeammin ne on ohi, sitä nopeemmin pääsen valmistautumaan yliopiston pääsykokeisii ja sitte edessä onki ihan uudet kuviot!

Tsemppiä muille abeille lukemiseen! ;)

~anni

Vastauspostaus

Tein jo aikaa sitten postauksen, jossa pyysin teitä esittämään kysymyksiä. Jotenki tää vastaaminen on venyny ja venyny, mutta nyt yritän laittaa kaiken tähän yhteen nättiin pakettiin :)

Ihan eka kysymys tuli aika nopeesti ja sitä tarkistaessani onnistuin myös poistamaan sen :D En siis osaa sanoa, oliko lähettäjä anonyymi vai kenties joku nimimerkin kanssa esiintynyt, mutta hänen kysymyksensä kuului yksikertaisesti näin: 

Mistä sun blogin nimi on peräisin?
- Noh, mun blogin nimi (TheRedFrames) oli sellanen reilun kymmenen minuutin mietinnän tulos. Eka ajatus oli se, että haluan jotain punaista - se tuntu sinä päivänä jotenki olennaiselta :D Mietin myös, että punasen rinnalle haluan jotain mustavalkoista esim. banneriin. Kolmas kriteeri oli, että haluan jotai, mikä liittyy matkustamiseen ja selailin sitten mustavalkosia kuvia New Yorkista ja Lontoosta. Tälläkin hetkellä bannerissa on kuva Lontoosta :) Viimesenä sitten ajatus kehyksistä (frames) tuli, kun satuin katsomaan kirjotuspöydällä olevia punaisia valokuvakehyksiä. Että sellanen tarina se :D

Aiotko vielä hakea ulkomaille opiskelemaan?
- Tää kysymys tuli anonyymiltä, mutta varmaan joku vakkarilukijoista kuitenkin, kun osasi edellisten postausten pohjalta esittää kysymyksen :) Ja vastaus on, että tällä hetkellä en aio hakea ensi syksyksi ulkomaille. Luovuin ajatuksesta, kun en saanut hakemiseen kunnolla apua keneltäkään ja hakuaika meni umpeen melko aikaisin. Aion kuitenkin hakea ulkomaille yliopistovaihtoon, sikälimikäli kun yliopistoon pääsen :) Biologian aloilla on valtavat määrät vaihtokohteita Euroopassa ja muuallakin, joten sinne aion ehdottomasti hakea myöhemmin.


Miten koet muuttunees viimesen sanotaan viiden vuoden aikana?
- Viisi vuotta on niin valtavan pitkä aika, että tähän on aika hankala tarkkaan vastata... No, jos ajatellaan sitä kautta, että viis vuotta sitten oli helmikuu 2007 ja mä olin seiskalla. No, yläasteen aikana ainakin rohkaistuin hirveesti, tunsin oloni paljon paremmaks kun ala-asteella. Sain uusia kavereita, jotka ovat edelleen siellä mun elämän tärkeimpien ihmisten top vitosessa :) Opin paljon itsestäni ja kyvyistäni. Huomasin ensimmäistä kertaa kunnolla intohimon liikuntaan, kirjoittamiseen ja eri kieliin. Oon myös muuttunut paljon ihmisenä: oon rohkeampi, suorasanaisempi ja avoimempi kuin ennen. Oon muuttunut myös siinä mielessä, että ne tärkeimmät asiat, tavoitteet ja arvot elämässä ovat muuttuneet paljon. Vaikeiden aikojen jälkeen oon alkanut arvostaa paljon enemmän sellasia yksinkertasia asioita, kuin terveys, rakkaus ja ystävyys. Pidän itsestäni enemmän kuin ennen ja annan itselleni luvan nauttia elämästä ja olla itsestäni ylpeä :)

Millanen perhe sulla on? :) Tai siis et millasia sun perheenjäsenet on jne.
- Okei eli mun pitää nyt siis selittää millanen perhe mulla on ja millasia mun perheenjäsenet on ihmisinä? :D No, mun perheeseen kuuluu mun isä (47v), äiti (46v), isoveli (19v), pikkuveli (12v) ja kaks cairnterrieriä Demi (10v) ja Valentina (7v). Vuosi on tietty sen verran alussa, että vasta Demillä on ehtiny olla synttärit, joten muiden ikä kasvaa siis vielä tänä vuonna :D Itse oon 18-vuotias ja täytän 19 lokakuussa :)

Mun isä on eläinlääkäri ja sillä on oma vastaanotto. Iskällä on maailman paras huumorintaju ja useimmiten se nauraakin lähinnä omia juttujaan :D Iskä on innokas pyöräilijä, valokuvaaja ja mökkeilijä. Lisäks se on matkustellu koko ikänsä ja on jatkuvasti varaamassa uutta reissua :D Iskä on mulle mun vahemmista se läheisempi.

Äiti on töissä pankissa, tekee sellasia ns. "sisäpiirihommia", eli ei ole tavallinen pankkivirkailija :) Äiti on iloinen ja valtavan sosiaalinen (sosiaalisuutta en periny äidiltäni...) ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Äiti tykkää liikkua, käy mm. zumbassa, joogassa ja kerran viikossa kuntosalilla tekemässä ohjattua kuntopiiriä. Äiti rakastaa mökkeilyä ja romanttisia komedioita, sekä ennen kaikkea matkustelua. Äiti on mulle tosi läheinen, vaikka joskus tuntuu, että me ollaan ihan valtavan erilaisia...

Mulla ja mun isoveljellä on vain 1v 1kk ikäeroa, joten meillä oli yhteinen lapsuus ja oltiin niin samanikäsiä, että meistä oli toisillemme seuraa :) Eetu on hauska, mutta osaa se olla aika hiljanenkin :D Nuorempana se urheili paljon, harrasti esimerkiksi jalkapalloa monta vuotta. Eetu soitti myös kitaraa useiden vuosien ajan musiikkiopistossa. Viime keväänä se pääs ylioppilaaks hyvillä papereilla ja opiskelee nyt kemiaa Turun yliopistossa :)

Topilla ja mulla on 5½ vuotta ikäeroa, joten meillä ei ole varsinaisesti koskaan ollut yhteistä lapsuutta. Tarkoitan siis siinä mielessä, et oltais voitu leikkiä yhdessä leikkejä, jotka kiinnostaa molempia :D Oon siis aina ollu Topille ennen kaikkea isosisko. Topi on valtavan temperamenttinen. Me luultiin jo, ettei äitiä ja mua pahempaa olekaan, mutta kyllä on. Lapsena se olikin oikea painajainen, mutta nykyään se on jo onneks ihan rauhallinen :D Topi pelas kans jalkapalloa ipanasta asti, mutta lopetti pari vuotta sitten sen jälkeen, kun sen jalka murtui kolmesta kohtaa pyöräonnettomuudessa. Se jalka oli paketissa ensin kuukausia ja sitten vielä todella huonossa kunnossa melkein puoli vuotta. Topi pelaa kyllä kavereidensa kanssa sählyä ja jalkapalloa vapaa-ajalla, ja kyllä siitä huomaa, että se on vähintään yhtä lahjakas ku isoveljensä :) Topi on siinä mielessä erikoinen ikäsekseen pojaksi, että se lukee tosi paljon kirjoja. Joulunakin se toivo multa lahjaks kirjaa, vaikka sanoin, että se saa toivoa mitä vaan :D


Meidän koirat on koiria ;) Ne nukkuu ja syö ja on ilosia ja sillä tavalla niiden elämä kulkee päivästä toiseen :D Ne on tärkeitä perheenjäseniä, joista me ollaan kaikki täysin riippuvaisia...


--------------


Loput kolme kommenttia olivat toivomuksia. Yksi oli toivomus siitä, että tekisin lisää yliopistopostauksia. Voin yrittää tehdä sikäli kun keksin vielä jotain sanottavaa :D Yritän parhaani :) 


Toinen oli toive valokuvapostauksesta eli että kuvaisin yhden päivän aikana kaikki asiat mitä teen ja tekisin niistä kuvapostauksen. Tämä onnistuu varmasti, mutta täytyy nyt katsoa miten tää lukuloma etenee, että koska on seuraavan kerran niin mielenkiintonen päivä, että edes kehtaa siitä kertoa :D


Viimeinen oli hauska: Tee postaus jostain sun idolista. Ihan varmasti teen, tää oli hauska idea :) Heti kun keksin, kuka mun suurin idoli on :D Mulla on jo nyt mielessä niin monta vaihtoehtoa :D Eiköhän se tästä selkene :)


~anni