Käykö teille koskaan niin, että mieleen palautuu tai unessa tapahtuu jotain sellasta, jonka todenperäisyydestä ette ole varmoja? En siis tarkota deja vu -ilmiötä, vaan sitä että mieleen palautuu yllättäen jotain, joka tuntuu todella tutulta, mutta silti tapahtumaa ei muista kunnolla...
Tietysti ihmismieli ja muisti on järjettömän monimutkasia juttuja, mutta en vaan silti haluais uskoa, että oon kuvitellu kaiken. Muistin tänään yhden erikoisen tapahtuman, jota muistan ajatelleeni ja ihmetelleeni aikasemminkin. Oon melko varma, että niin on oikeasti tapahtunut, mutta se tuntuu järjettömältä ja koko muisto niin sumealta, etten silti uskalla luottaa siihen.
Muisto on seuraava:
On kesä ja olen meidän mummolassa maatilalla Kuortaneella. Olen yksin isolla pihalla, suuren punaisen navetan takana. Oon menossa katsomaan mummin ja papan koiria, joita pidetään ulkoaitauksissa navetan seinän vieressä. Mummin ja papan talo on siis navetan toisella puolella ja koirien aitaukset toisella. Mahan pohjassa tuntuu jännitys, koska on kiva seikkailla pihalla yksin, vaikka onkin keskipäivä, valoisaa ja lämmintä. Tästä voi siis päätellä, että olin aika pieni.
Oon ehkä viiden metrin päässä koirien luota, kun kuulen ihan järkyttävän kovaa lentokoneen ääntä. Katson ylöspäin kohti aurinkoa, jonka edessä näkyy jotain isoa ja mustaa. Lentokone on matalalla ja tulee suoraan kohti. Mun silmiä häikäsee, painan kädet korville ja nojaan navetan seinään. Menen kyykkyyn ja painan kasvot vasten polvia.
Ääni hälvenee ja lentokone lentää poispäin. Juoksen navetan läpi ja suoraan sisään taloon, missä en kerro kellekkään lentokoneesta.
Mulla on vaaleansininen huppari.
Siinä se. Se tuntuu älyttömän todelliselta, mutta välillä oon unohtanu koko asian ja toisinaan mietin oliko se joku uni, jonka oon nähny lapsena, kenties painajainen? Tää oikeesti häiritsee mua :D Muita vastaavia muistoja mulla ei tietääkseni ole.
Meillä on iät ja ajat ollu olohuoneessa kehyksissä lentokoneesta otettu ilmakuva mummin ja papan tontista. Oon monesti miettinyt, että olisko se mun näkemä kone voinu olla se sama, josta niitä kuvia otetaan? Toisaalta miksi se olis lentäny niin alhaalla, että olin varma että se putoaa mun päälle... Huh huh.
Help?
Yours, anni
"Not all who wander are aimless" - Mona Lisa smile
maanantai 26. marraskuuta 2012
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Naked truth
Varsinkin luetuimmissa suomalaisissa blogeissa kiertää tällä hetkellä "haaste", jossa tarkoituksena on ottaa muokkaamaton kuva itsestään mahdollisimman luonnollisena. Tempaus sai alkunsa tästä postauksesta. Moni on tämän jo toteuttanut, ja koska satuin kuulemaan koko jutusta just kun olin menossa suihkuun, päätin pyytää Kalia nappaamaan musta pari kuvaa suihkunraikkaana, hiukset märkinä ja täysin ilman meikkiä. Tässä näitä nyt sitte olis, enjoy... :D
Jee jee. No, en mä muutenkaan arkisin käytä muuta kuin puuteria, ripsaria ja kajalia, koska oon laiska enkä lisäks edes osaa meikata mitenkään hienosti. Mutta kyllä se kajali/rajaus sen verran vaikuttaa, että en mä ilman meikkiä mielelläni koskaan mihinkään lähde. Tietysti lähikaupassa voi käydä ja noin poispäin, mutta esimerkiksi kouluun en pystyis ikinä lähtemään näin naturellina. Meikinpoistoaineen mukana meinaan lähtee myös itsevarmuuden viimeset rippeet. Hiukset on sitten eri asia. Niitä en laita, jos en jaksa, vaan vedän rumasti ponnarille melko hyvällä omatunnolla.
Eniten mua vaivaa se, että oon kuvissa ilman laseja, koska mun toinen silmä karsastaa hiukan. Lasien kanssa sitä ei huomaa, joten en koskaan oo ilman, vaikka pärjäisinkin. En oikeesti tarvis niitä muuten kuin lukemiseen. Oon jo miettinyt, että voisin joskus leikkauksella korjauttaa koko karsastuksen, mut ei mulla toisaalta oo mitään pakottavaa tarvetta olla ilman laseja.
Osaan mä olla turhamainen, mutta kyllä niitä "en todellakaan jaksa laittautua tänään"-päiviä tulee sillon tällön.
Haastan kaikki, jotka haluaa kokeilla. Ihan hauskaahan tää on :D
Yours, anni
 |
| Tässä kuvassa vielä fuskaan kun unohdin korvikset korviin, mutta sitte onneks tajusin ottaa ne pois :D |
Jee jee. No, en mä muutenkaan arkisin käytä muuta kuin puuteria, ripsaria ja kajalia, koska oon laiska enkä lisäks edes osaa meikata mitenkään hienosti. Mutta kyllä se kajali/rajaus sen verran vaikuttaa, että en mä ilman meikkiä mielelläni koskaan mihinkään lähde. Tietysti lähikaupassa voi käydä ja noin poispäin, mutta esimerkiksi kouluun en pystyis ikinä lähtemään näin naturellina. Meikinpoistoaineen mukana meinaan lähtee myös itsevarmuuden viimeset rippeet. Hiukset on sitten eri asia. Niitä en laita, jos en jaksa, vaan vedän rumasti ponnarille melko hyvällä omatunnolla.
Eniten mua vaivaa se, että oon kuvissa ilman laseja, koska mun toinen silmä karsastaa hiukan. Lasien kanssa sitä ei huomaa, joten en koskaan oo ilman, vaikka pärjäisinkin. En oikeesti tarvis niitä muuten kuin lukemiseen. Oon jo miettinyt, että voisin joskus leikkauksella korjauttaa koko karsastuksen, mut ei mulla toisaalta oo mitään pakottavaa tarvetta olla ilman laseja.
Osaan mä olla turhamainen, mutta kyllä niitä "en todellakaan jaksa laittautua tänään"-päiviä tulee sillon tällön.
Haastan kaikki, jotka haluaa kokeilla. Ihan hauskaahan tää on :D
Yours, anni
maanantai 19. marraskuuta 2012
maanantai 12. marraskuuta 2012
Tuntematon tulevaisuus
Lyhyesti viime aikojen tapahtumat voi tiivistää näin: kaikki tentit on menny läpi, mut on valittu Valmennuskeskuksen bilsan valmennuskurssin tutoriksi ja isäinpäivää on juhlittu riittämiin.
Mutta asiaan: mikä musta tulee isona? Oon ruvennu miettimään tätä taas ihan tosissani tässä syksyn aikana, enkä edisty yhtään. Mä en halua valmistua työttömäks biologiks, mutta tietysti mua kiinnostaa just ne alat, joilla on vähiten töitä!
Yks hämmentävä juttu, jonka oon huomannu tässä muutaman viikon sisään, on mun halu opettaa. En oo koskaan opettanu yhtään mitään kellekkään, enkä tiiä siitä mitään, mut jollain tavalla se silti kiehtoo. Toisaalta en taas yhtään haluais tavalliseks opettajaks yläasteelle tai lukioon, missä porukka nyhjää pulpeteissaan pakollisilla kursseilla vasten tahtoaan. En myöskään halua luennoida yliopistossa, vaikka siellä opiskelijat onkin omasta tahdostaan. Hain valmennuskurssin tutoriksi, kun ajattelin, että olis kiva auttaa sellasia ihmisiä, joita oikeesti kiinnostaa se aihe. Jotenki se tuntuu tärkeeltä...
Välillä sitä vaan miettii, että oonko mä yhtään realistinen kun haaveilen kenttätyöstä ulkomailla, eksoottisista eläimistä ja elinympäristöistä ja samalla haluan ilmeisesti opettaa. Lisäks olis kiva, kun sais edes vähän rahaa niistä hommista, vaikken mä sen perusteella ammattia valitsekaan... Missä vaiheessa mun täytyy päättää, mitä haluan?
Tällä hetkellä kukaan mun parhaista kavereista ei ole yliopistossa, ammattikorkeessa tai vastaavassa. Pari on avoimessa, yks työharjottelussa, yks tekee töitä vielä toistaseks ja niin edelleen. Oon ilonen, että pääsin yliopistoon heti ja voin valmistua tällä vauhdilla jo keväällä 2017, 23-vuotiaana. Silti mietin, että olisko se auttanu, jos mäkin olisin pitäny välivuoden? Yleensä tää pohdinta kuitenkin päätyy siihen, että en mä olis kestäny sitä vuotta, vaan olisin kaivannu kouluun. Siinä, etten pitäny välivuotta, on myös se hyvä puoli, että jos haluan jossain vaiheessa vaihtaa alaa kokonaan, tähän kaikkeen ei oo tuhlautunu hirveesti ylimäärästä aikaa. Jos olisin esimerkiksi yrittäny kaks kertaa sisään enkä olis päässy, sitte päässyt kolmannella kerralla ja kahden vuoden päästä tajunnut, ettei tää ookkaan mun juttu, olis siihen kaikkeen tuhlautunut jo neljä vuotta. Ainoa etu välivuodessa mulle olis ollu työkokemuksen kertyminen, sillä tällä hetkellä mulla ei sitä kovinkaan paljon ole :D
Eli opiskelu on mun kohdalla ehdottomasti oikea valinta, mutta tää miettiminen osaa kyllä turhauttaa. No, ehkä tää tästä, eihän tässä oo ku vasta pari kuukautta yliopistoa käyty :)
Yours, anni
 |
| Äidin tekemä isäinpäiväkakku :D |
Mutta asiaan: mikä musta tulee isona? Oon ruvennu miettimään tätä taas ihan tosissani tässä syksyn aikana, enkä edisty yhtään. Mä en halua valmistua työttömäks biologiks, mutta tietysti mua kiinnostaa just ne alat, joilla on vähiten töitä!
Yks hämmentävä juttu, jonka oon huomannu tässä muutaman viikon sisään, on mun halu opettaa. En oo koskaan opettanu yhtään mitään kellekkään, enkä tiiä siitä mitään, mut jollain tavalla se silti kiehtoo. Toisaalta en taas yhtään haluais tavalliseks opettajaks yläasteelle tai lukioon, missä porukka nyhjää pulpeteissaan pakollisilla kursseilla vasten tahtoaan. En myöskään halua luennoida yliopistossa, vaikka siellä opiskelijat onkin omasta tahdostaan. Hain valmennuskurssin tutoriksi, kun ajattelin, että olis kiva auttaa sellasia ihmisiä, joita oikeesti kiinnostaa se aihe. Jotenki se tuntuu tärkeeltä...
Välillä sitä vaan miettii, että oonko mä yhtään realistinen kun haaveilen kenttätyöstä ulkomailla, eksoottisista eläimistä ja elinympäristöistä ja samalla haluan ilmeisesti opettaa. Lisäks olis kiva, kun sais edes vähän rahaa niistä hommista, vaikken mä sen perusteella ammattia valitsekaan... Missä vaiheessa mun täytyy päättää, mitä haluan?
Tällä hetkellä kukaan mun parhaista kavereista ei ole yliopistossa, ammattikorkeessa tai vastaavassa. Pari on avoimessa, yks työharjottelussa, yks tekee töitä vielä toistaseks ja niin edelleen. Oon ilonen, että pääsin yliopistoon heti ja voin valmistua tällä vauhdilla jo keväällä 2017, 23-vuotiaana. Silti mietin, että olisko se auttanu, jos mäkin olisin pitäny välivuoden? Yleensä tää pohdinta kuitenkin päätyy siihen, että en mä olis kestäny sitä vuotta, vaan olisin kaivannu kouluun. Siinä, etten pitäny välivuotta, on myös se hyvä puoli, että jos haluan jossain vaiheessa vaihtaa alaa kokonaan, tähän kaikkeen ei oo tuhlautunu hirveesti ylimäärästä aikaa. Jos olisin esimerkiksi yrittäny kaks kertaa sisään enkä olis päässy, sitte päässyt kolmannella kerralla ja kahden vuoden päästä tajunnut, ettei tää ookkaan mun juttu, olis siihen kaikkeen tuhlautunut jo neljä vuotta. Ainoa etu välivuodessa mulle olis ollu työkokemuksen kertyminen, sillä tällä hetkellä mulla ei sitä kovinkaan paljon ole :D
Eli opiskelu on mun kohdalla ehdottomasti oikea valinta, mutta tää miettiminen osaa kyllä turhauttaa. No, ehkä tää tästä, eihän tässä oo ku vasta pari kuukautta yliopistoa käyty :)
Yours, anni
lauantai 3. marraskuuta 2012
Vainajien muistopäivä
Lähdin ekaa kertaa moneen vuoteen äidin mukaan käymään Ulvilan hautausmaalla viemässä kukkia muualle haudattujen muistomerkille. Me sytytettiin kynttilä kaikille isoisovanhemmille, jotka lepää Kuortaneen hautausmaalla, ukille, joka kuoli kaksi kuukautta ennen syntymääni, ja isotädille, jonka kuolemasta ei ole vielä paljoakaan aikaa. Kun me käveltiin hautausmaan poikki takasin autolle, äiti kysyi, ketä mä ajattelen, kun olen niin hiljaa. Vastasin, että Daphnea, meidän melkein kymmenen vuotta sitten kuollutta koiraa, ja äiti vastasi, että niin minäkin. Meidän kynttilä palaa siis myös mökkipihamaalla nukkuvalle entiselle perheenjäsenelle.
Muistakaa kuolleita läheisiänne tänään<3
Yours, anni
P.S Jos tähän päivään haluaa piristystä, niin ainakin mulle toimii se, kun mietin ystävääni Iipua, joka joskus tokaluokalla kuuli hiukan väärin opettajan sanat ja ihmetteli, miksi me vietetään "painavien muistopäivää" ;)
torstai 1. marraskuuta 2012
Elämäni A-Ö ja asiaa WWF-kummiudesta
A niin kuin avaruus <3
B niin kuin biologia, opiskelualani ja tulevaisuuden ammattini
C niin kuin chillailu
D niin kuin Demi, rakastakin rakkaampi koirani
E niin kuin eläimet, joilla on aina ollut valtava merkitys elämässäni
F niin kuin futis, syksystä 2003 asti
G niin kuin gracias, eli kiitos espanjaksi (haluan jossain vaiheessa jatkaa opiskelua)
H niin kuin Helsinki
I niin kuin iskä
J niin kuin järkkäri, rakastan kuvaamista
K niin kuin kirjoittaminen
L niin kuin laulaminen
M niin kuin matkustaminen
N niin kuin nautiskelu
O niin kuin opiskelu
P niin kuin perhe
Q niin kuin Queen
R niin kuin rakkaus
S niin kuin salaisuudet
T niin kuin tietokone
U niin kuin Ulvila
V niin kuin villasukat
W niin kuin Washington D.C, pakko päästä käymään
X niin kuin X-kromosomi :D
Y niin kuin ystävät
Z niin kuin zucchero, sokeri italiaksi, toinen kieli, jota haluan opiskella :D
Å niin kuin... Å?
Ä niin kuin äiti
Ö niin kuin Ötökän elämää <3
P.S Päivän hyvä työ - ryhdyin WWF-kummiksi. Tarkoitus on ollut liittyä jo aiemmin, mutta halusin ensin tsekata, miten tää mun opiskelijatalous lähtee rullamaan. Nyt oon voinut laskea, miten paljon mulla on varaa lahjottaa kuukaudessa WWF:lle, kun mulla on lisäksi Planin kautta kummityttö Afrikassa. Minimi WWF:lle on se 6e/kk, mutta halusin pystyä edes vähän parempaan, vaikkei valitsemani summa päätä huimaa :)
WWF-kummiksi voit liittyä täällä. Vaihtoehtoisesti voit tehdä myös kertalahjoituksen, ja sekä kummina että lahjoittajana voit valita itse apusi kohteen. Kertalahjoituksessa voit valita summan väliltä 1e-500e ja kummia kuukausilahjoituksen väliltä 6e-200e. Sinne siis! :)
Give a hand to wildlife.
Yours, anni
B niin kuin biologia, opiskelualani ja tulevaisuuden ammattini
C niin kuin chillailu
D niin kuin Demi, rakastakin rakkaampi koirani
E niin kuin eläimet, joilla on aina ollut valtava merkitys elämässäni
F niin kuin futis, syksystä 2003 asti
G niin kuin gracias, eli kiitos espanjaksi (haluan jossain vaiheessa jatkaa opiskelua)
H niin kuin Helsinki
I niin kuin iskä
J niin kuin järkkäri, rakastan kuvaamista
K niin kuin kirjoittaminen
L niin kuin laulaminen
M niin kuin matkustaminen
N niin kuin nautiskelu
O niin kuin opiskelu
P niin kuin perhe
Q niin kuin Queen
R niin kuin rakkaus
S niin kuin salaisuudet
T niin kuin tietokone
U niin kuin Ulvila
V niin kuin villasukat
W niin kuin Washington D.C, pakko päästä käymään
X niin kuin X-kromosomi :D
Y niin kuin ystävät
Z niin kuin zucchero, sokeri italiaksi, toinen kieli, jota haluan opiskella :D
Å niin kuin... Å?
Ä niin kuin äiti
Ö niin kuin Ötökän elämää <3
P.S Päivän hyvä työ - ryhdyin WWF-kummiksi. Tarkoitus on ollut liittyä jo aiemmin, mutta halusin ensin tsekata, miten tää mun opiskelijatalous lähtee rullamaan. Nyt oon voinut laskea, miten paljon mulla on varaa lahjottaa kuukaudessa WWF:lle, kun mulla on lisäksi Planin kautta kummityttö Afrikassa. Minimi WWF:lle on se 6e/kk, mutta halusin pystyä edes vähän parempaan, vaikkei valitsemani summa päätä huimaa :)
WWF-kummiksi voit liittyä täällä. Vaihtoehtoisesti voit tehdä myös kertalahjoituksen, ja sekä kummina että lahjoittajana voit valita itse apusi kohteen. Kertalahjoituksessa voit valita summan väliltä 1e-500e ja kummia kuukausilahjoituksen väliltä 6e-200e. Sinne siis! :)
Give a hand to wildlife.
Yours, anni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)