Too much information!

 Jees, viimein koitti se kauan odotettu päivä ja Studia-messut :D Lähettiin koululta bussilla seittämän aikaan ja oltiin messukeskuksessa siinä ennen yhtätoista. Meillä oli reilu kolme tuntia aikaa kierrellä ja ihmetellä. Messut oli loppujen lopuks pienemmät ku mitä olin olettanut, mut kyllä sinne oli saatu sijoitettua valtavat määrät eri oppilaitosten, järjestöjen ja yritysten ym. esittelypisteitä. Oli kaikkea yliopistoista ja ammattikorkeista pelastuslaitoksiin ja ilmavoimiin sekä valtavat määrät erilaisia taidealan kouluja, teknologiaa ja kansainvälisiä koulutusohjelmia. Aika moni meneekin sinne varmaan toivoen, että joku kävelee vastaan ja kertoo, mikä musta tulee isona :D Tajuankin sen tavallaan ja saahan tuolta hirveesti infoa ja hyviä ohjeita. Kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kokemus, vaikka ehkä väenpaljous alkokin loppuvaiheessa ottaa päähän... Se oli kuitenkin pieni paha kaikkeen positiiviseen verrattuna :D

Otin mukaan pari kolme esitettä...

 Kaikkein pelottavinta oli se, miten tosissani aloin miettiä ulkomaille lähtöä. Tai no hakemista ainakin. Katoin Studia-messujen esitettä ja aikatauluja jo pari päivää ennen messuja ja kiinnitin huomiota Study in Scotland- nimiseen luentoon. Luento oli vasta ihan meidän messuvierailun lopussa, mutta ehdin sitä ennen jo käydä nappaamassa parit esitteet samannimisen esittelypisteen pöydältä. Innostus Skotlantia (missä en siis ole koskaan käynyt, vaikka mieli tekisikin) kohtaan kohosi sitä mukaan kun ehdin miettiä sitä lisää. 

Edinburgh, Scotland

Luennolla meille höpötti ihanalla aksentilla skontlantilainen nainen. Hän sanoi, että kaikille, jotka ovat asuneet EU-maassa yli kolme vuotta, koulutus on ilmainen. Näin ymmärsin. En oo vielä niin tarkasti asiaan perehtynyt eli täytyy tuokin vielä varmistaa. Joka tapauksessa olin messujen loppuessa jo ihan intoa piukassa :D

Miten kaunista voi olla?

Ulkomaille lähteminen ei olis mulle todellakaan mikään ongelma. Mun mielestä esimerkiksi ystävyyssuhde, joka katkeaa poismuuton takia, ei ole ystävyyttä ollenkaan. Oon siis varma, ettei se tulis olemaan ongelma, sillä mun ihmissuhteet on kyllä vakavammalla pohjalla :) Lisäks tiedän, että mun kaverit olis vähintään yhtä innoissaan ku mä, jos saisin opiskelupaikan.
 

Ku pääsin kotiin juttelin äidin kanssa hetken yleisesti messuista, kun se niin kovasti kyseli. Mainitsin lopussa Skotlantiin hakemisen vaihtoehdosta ja äiti pamautti saman tien että "hae ihmeessä, seikkailet vähän!" Me ollaan matkusteltu perheen kanssa kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, eli mun vanhemmilla ei oo sitä huolta, mikä jonkun toisen vanhemmilla vois olla. Eli pelko siitä suuresta ja pelottavasta maailmasta, jossa ei välttämättä pärjää. Onneks mun vanhemmat tukee mua, ne tietää harvinaisen hyvin kuinka suuri tää maailma on, mutta myös sen, ettei se ole pelottava laisinkaan :)

Glasgow Caledonian University

 Huh, pitäiskö yrittää?

~anni