Yö

Tää on näitä öitä, kun en saa unta. Tuntuu, että oon taas menny mokaamaan typerissä asioissa. Sellasissa, jotka ei oo vakavia, mutta joista saa tarpeeks väsyneenä ja kiukkusena tehtyä vakavia. Saa ne tuntumaan vakavilta. Ihminen on yleensä kykenevä ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä siitä, miten tehdä jotain paremmin, tai mitä asioita työstää ja parantaa. Mutta entä sitten, kun tuntuu, että on itse se kritiikin kohde? Ei se, mitä osaan tai en osaa, vaan se, mitä olen. Sellasia asioita, mitä ei voi muuttaa noin vaan. Typeriä pikkujuttuja: luonteenpiirteitä, ajatuksia, mielipiteitä. Pieniä, mutta silti niin suuria, että niiden muokkaamiseen vaadittaisiin hirveästi työtä - ja tahtoa. 

Joskus vaan tuntuu, että se pieni pimeä kohta, joka meillä kaikilla on sisällämme, pääsee valtaan. Sellanen ärsyttävä, valittava, vikisevä ja kärsimätön kappale. Hiukkanen. Möykky. Miltä se millonkin tuntuu. Eikä sille voi mitään, ei siitä pääse eroon. Ei ole mitään merkitystä oletko sä vahva tai heikko luonteeltas, mutta se pieni jokin on vaan aina siellä ja tulee esiin millon sitä itseään huvittaa.

Mä oon onnellinen ihminen. Viimeset noin 1,5 vuotta oon eläny elämäni onnellisinta aikaa. Oon löytäny itteni pitkän etsimisen jälkeen ja saanu kaiken kohdilleen. Se musta kohta mun sisällä tulee esiin sillon tällön ja se saa mut muistamaan millasta elämä oli ennen. Se tunne herättää niin voimakkaita muistoja, että hetken pystyy kunnolla muistamaan kaikki vanhat asiat - ne tuntuu sillon ihan uusilta. Eikä nekään ole kaikki pahoja asioita, mutta silti joskus tuntuu, että niistä haluaa eroon. Ei halua enää muistutuksia menneestä. Ei hyvästä eikä pahasta. Nyt on vaan yksinkertaisesti aika mennä eteenpäin. Pysähtyä saa vasta sitten, kun on perillä. 

Mutte miten sen mustan möykyn oppii jättämään omaan arvoonsa? Hyväksymään sen, että me kaikki ollaan tehty asioita, joista me ei olla ylpeitä. Meillä kaikilla on muistoissamme tapahtumia, joita me ei haluta enää ajatella, vaikka ne olis aikanaan olleet miten merkittäviä ja tehneet meistä sen, mitä me ollaan nyt.


"And when everyone starts hovering over me I get cross, then sad. I end up turning my heart inside out. The bad part on the outside and the good part in the inside, and keep trying to find a way to become what I'd like to be and what I could be if... if only there were no other people in the world."

- Anne Frank


~anni