Kun kattoo joulumainoksia, kaikkea sitä kaupallisuutta ja joululahjojen määrää, tai kuuntelee puhetta siitä, miten joulu on täydellistä ja onnellista aikaa, tajuaa aina lopulta, miten pinnallista puhetta se on.
Joulusta annetaan sellanen kuva, että sillon ei riidellä. Sillon ollaan iloisia ja onnellisia, nautitaan elämästä. Mutta rehellisesti, meidän perheessä ei ainakaan ole koskaan eletty päivääkään niin, ettei joku haastais jostain asiasta edes pientä riitaa. Pienempänä luulinkin, että meidän perheen joulut oli huonompia kuin toisten. Luulin, että jos meidän joulupuuropöydässä joku kaatoi maitolasin toisen syliin ja siitä syntyi pieni kina, tai pikkuveli veti kunnon raivarit jostain syystä, meidän joulu oli epäonnistunut. Nautin lapsuuden jouluistani kyllä aina yhtä paljon, mutta jossain siellä taustalla aina piili se ajatus, että muilla on paremmin.
Kavereiden puheista sai aina sen käsityksen, että niillä oli täydellinen joulu. Oltiin niin pieniä, että kaikkia lahjoja oli aina pakko vertailla, luetella alusta loppuun jokanen villasukka ja legopalikka. Olin aina kateellinen, koska sain oikeasti vain kaikkea tylsää ja hyödyllistä. Tämä ei johtunut rahatilanteesta tai muustakaan, vaan yksinkertaisesti siitä, että mun vanhemmat ei halunnut täyttää tätä taloa turhilla pehmoeläimillä tai muovisilla leluilla, joiden pienet osat oli hukassa viikon sisällä. En myöskään koskaan saanut lahjoja sukulaisilta, kuten tädeiltä, sediltä tai enoilta, koska meidän suvussa ei vaan ollut sellasta tapaa, vaikka ihan väleissä ollaankin. Luulin sillonkin, että jäin jostain paitsi. Nyt vasta tajuan, etten jäänyt. En mä niillä leluilla olis kuitenkaan leikkinyt...
Ajan kuluessa oon tajunnut, miten onnekas oon ollut. Mun joulut on ollut aina enemmän tai vähemmän sellasia, kun oon odottanutkin niiden olevan. Oon tajunnut, että joulu ei todellakaan ole kaikille onnellista aikaa. Se on niin monille yksinäisyyttä, surua ja ahdistavia muistoja. Se on monille sitä aikaa vuodesta, kun kaikki tunteet purkautuu ulos. Se on aikaa, jolloin menetettyjä rakkaita ikävöi kaikkein eniten. Miksi hän ei ole enää täällä?
On ahdistavaa miettiä, että sillä aikaa kun mä vietän joulua onnellisena perheeni kanssa, on niin moni muu yksin tuolla jossain. Niin moni vanhus, leski ja yksinhuoltaja istuu yksin joulupöytään ja miettii, miten minä koskaan päädyin tähän tilanteeseen. On tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, äitejä ja isiä, jotka istuvat lastensa kanssa kuusen ympärillä pidätellen omaa suruaan vain, jotta lasten joulu olisi onnellinen.
Kai ne tunteet purkautuu joulusin just sen takia, että kaiken pitäis olla niin täydellistä. Kaiken pitäis olla hyvin. Se paine ja stressi mikä siitä syntyy kun tajuaa, ettei itse yletä sille tasolle, saa lopulta kaikki padot aukeamaan.
Kenenkään joulu ei ole täydellinen, eikä sen kuulukaan olla. Joulu on ennemminkin sitä aikaa, kun sä voit olla niiden kanssa, joita sä rakastat ja joista sä välität. Niiden kanssa, joiden seurassa voit olla oma epätäydellinen itsesi. Jouluihminen, kiukkupussi, surullinen.
Mutta on siinä joulussa silti jotain taikaa... jotain, mille en keksi sanoja.
~anni
P.S. Kattokaa tää mainos, tästä tulee niin hyvälle tuulelle! :)
=)
VastaaPoista