Lähdin ekaa kertaa moneen vuoteen äidin mukaan käymään Ulvilan hautausmaalla viemässä kukkia muualle haudattujen muistomerkille. Me sytytettiin kynttilä kaikille isoisovanhemmille, jotka lepää Kuortaneen hautausmaalla, ukille, joka kuoli kaksi kuukautta ennen syntymääni, ja isotädille, jonka kuolemasta ei ole vielä paljoakaan aikaa. Kun me käveltiin hautausmaan poikki takasin autolle, äiti kysyi, ketä mä ajattelen, kun olen niin hiljaa. Vastasin, että Daphnea, meidän melkein kymmenen vuotta sitten kuollutta koiraa, ja äiti vastasi, että niin minäkin. Meidän kynttilä palaa siis myös mökkipihamaalla nukkuvalle entiselle perheenjäsenelle.
Muistakaa kuolleita läheisiänne tänään<3
Yours, anni
P.S Jos tähän päivään haluaa piristystä, niin ainakin mulle toimii se, kun mietin ystävääni Iipua, joka joskus tokaluokalla kuuli hiukan väärin opettajan sanat ja ihmetteli, miksi me vietetään "painavien muistopäivää" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti