Ei mulla tietenkään ole mitään kuvia penkkareista - vielä. En ottanut aamulla omaa kameraani mukaan, koska se on aika surkea. Järkkärin mukana raahaaminen ei käyny ees mielessä, joten luotin vaan sokeasti siihen, et kavereilla on kamerat mukana :D Ja olihan niillä :) Niihin kuviin en tosin pääse käsiksi varmaan muutamaan päivään, pitää nyt kattoa :)
Pukeuduin ite jonkun sortin merirosvoksi, vaikken ehkä ihan siltä näyttänytkään :D
Aamu alkoi liikuntasalissa, jossa me abit laulettiin lauluja opettajista (surkea prosenttiosuus kyllä vaivautui laulamaan...) ja jaettiin niille lahjoja. Sen jälkeen käytiin hakemassa ryhmänohjaajilta todistukset ja joku moniste, jossa kerrataan kevään tärkeitä päivämääriä ja muita - lähinnä itsestäänselviä - asioita. Ruokailu meni nopeasti ja seuraavaksi keikuttiinkin jo rekan kyydissä :D
Kierrettiin ensin yhden ala-asteen ympäri ja viskeltiin karkkeja pihalla seisoville lapsille. Sen jälkeen mentiin mun ihanalle vanhalle ala-asteelle, missä sain antaa karkkia muun muassa omalle pikkuveljelle ja Kalin pikkusiskolle :) Myös Kalin äiti ja pikkuveljet tuli käymään ala-asteella, missä tungettiin niiden taskut täyteen karkkia :D
Saatiin Iipun kanssa isot halit meidän vanhalta opettajalta (opetti meitä 1.- ja 2.-luokilla). Se oli upea tunne, kun palattiin kymmenen vuotta myöhemmin sen saman ihanan opettajan luo ja satiin todistaa, että meistä tosiaan tuli jotain :) Tää opettaja on niistä muutamista kaikkien aikojen suosikkiopettajista ehdottomasti paras. Se on just sellanen ihana naisopettaja, jonka näkee jossain amerikkalaisissa leffoissa. Sellanen, joka saa ujoimmankin lapsen uskomaan itseensä ja kykyihinsä. Sellanen, joka ratkasee riidat ja antaa anteeksi niille huonokäytöksisillekin lapsille, eikä tee yhden virheen takia kenestäkään silmätikkua. Olin todella onnekas, kun pääsin aikanaan just tän opettajan luokalle...
No, ala-asteelta siirryttiin yläasteelle ja yritettiin etsiä mahdollisimman monta vanhaa tuttua opettajaa :D Ainakin fysiikan ja kemian-, matikan-, äikän-, uskonnon-, kotitalouden- ja englannin opettajat tunnisti mut heti :) Englannin opettaja tuli suoraan mun luo: "Moi Anni!" Se sano sen sellasella tunnustelevalla äänellä siltä varalta, että mä en muista sitä enää :D Tottakai oppilas muistaa opettajansa, varsinkin kun tääkin opettaja on sillä mun suosikkiopettajien listalla. Oli hauskaa päästä kehumaan sille, että sain mahtavat pisteet englannin yo-kuuntelusta (alustavat pisteet tulivat tänään) :D
Yläasteelta suunnattiin kohti Poria ja ajettiin sitä puistoa ympäri uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja... Onneks ei ollu kylmä :) Ihmisiä oli yllättävän paljon ja siellä joukossa myös paljon tuttuja. Omat vanhemmat ei olis päässy paikalle millään, mutta monien kavereiden vanhempia ja muita sukulaisia kyllä näky. Siellä ne vilkutti ja hymyili - aikuiset, nuoret ja lapset. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan :)
Eilisiin potkiaisiin en osallistunut, mutta olin kuulemma saanut "Vuoden suorapuheisuus"- diplomin. Hmm, oon enemmän ku halukas kuulemaan, kuka sitä oli ehdottanut :D Omat kaverit ei ainakaan ole sen takana, joten en sitten tiedä kuka... No, eipä sen väliä. En oo vakuuttunut siitä, että tää oli välttämättä kohteliaisuus, mutta eikai sitä ikinä tiedä. Tai oikeastaan sitä ei voi kyllä luokitella kohteliaisuudeksi tai loukkaukseksi - se on vaan fakta.
Kiitos kivasta päivästä abeille. Nyt palailen yksinäiseen illanviettooni ja nautin tästä ihanasta väsymyksestä ;)
Yours, anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti