Näin viimeyönä niin sekopäisiä unia äikän tekstitaidonkokeesta, että oksat pois. Se alko ihan normaalisti sillä, että odotettiin aulassa kutsua sisälle saliin. Laitettiin arvotavarat normaalisti kansliaan menevään laatikkoon, aseteltiin kynät ja eväät koriin ja asteltiin sukkasillaan salin puolelle. Laskettiin korit pulpettien viereen tuoleille ja istuttiin odottamaan salin täyttymistä. Rehtori alkaa puhua, toivottaa meidät tervetulleiksi. Selittää lyhyesti sääntöjä, käy läpi vessassa käyntiin liittyvät järjestelyt ja kertoo miten tulee toimia, jos tarvitsee lisää konseptia tai pudottaa kynän lattialle. Kaikki on yhtä jännittyneitä, kukaan ei kato toisiaan. Salissa on kylmä ja varpaita palelee.
Sitten siinä unessa tulee se hetki, kun opettajat alkaa jakaa koepapereita. Sydän hakkaa ja tulee se tunne, et ei tästä tuu mitään. Yrittää tsempata itteään, hyvin se menee, muistat vaan mitä oot opetellu, osaat varmasti.
No, saan paperin eteeni. Siinä on viisi tehtävää ja ohje, että kolmeen pitää vastata. Luen ensimmäisen tehtävän: "Lue oheinen tarina ja analysoi henkilöiden luonteenpiirteitä ja heidän välisiään suhteita." Luen tarinan, joka on kymmenen sivua pitkä. Se kertoo kolmesta naisesta, joista yksi asuu romahtamispisteessä olevassa mökissä jonkun puron varrella ja opettaa siellä lapsille kuvaamataitoa. Toinen nainen on tavallinen tehdastyöläinen likaisessa sinisessä mekossa. Kolmas on aatelisnainen, joka asuu suuressa kartanossa. Tän naisen lapsi on kuollut, ja sen takia hän kantaa mukanaan nukkea, joka on hänen kuolleen lapsensa näköinen. Olen AIVAN pihalla kaikesta. Yllättäen mä siirryn itse sinne tapahtumiin mukaan, oon siis konkreettisesti siinä samassa talvisessa pikkukylässä, missä nää kaikki kolme naista asuu. Kävelen ihan eksyneenä pitkin lumisia katuja. Mulla on kylmä enkä tiedä mitä kello on. Sitten mua vastaan kävelee mies, joka sanoo: "Tervetuloa. Sinun tehtävänäsi on kävellä tämän tarinan läpi etsien vastauksia kysymyksiisi. Etsi tarinan henkilöt ja yritä selvittää heidän näkemyksensä asioihin. Onnea matkaan!" Se puhu just sellasella ärsyttävällä äänella, mikä jossain lapsuuden pleikkaripeleissä kuulu aina sellaselle ohjeita-antavalle, ärsyttävälle ampiaiselle tai muulle vastaavalle. Tän miehen ohi vaan ei päässyt rämpyttämällä ohjaimen nappuloita...
Lähden etsimään näitä ihmisiä, ja oikeastaan ainoa asia, minkä muistan siitä eteenpäin on se, että mietin koko ajan kelloa. Tiesin, että yhteen vastaukseen voi käyttää vaan kaks tuntia, jos meinaa ehtiä tehdä kaikki kolme. Ilmeisesti tän tehtävän suorittaminen ei menny ihan putkeen.
No, seuraavassa unessa oon taas salissa ja katson tehtäväpaperia. Tehtävänanto kuuluu näin: "Kuvassa on erilaisia hedelmiä. Jotkut hedelmistä ovat aitoja, jotkut taiteilijan styroksista muovaamia. Sinun tehtäväsi on etsiä nämä styroksisest hedelmät." Siinä sitte istuin ja katsoin kuvaa, jossa on varmaan satoja hedelmiä. Osa on oikeita, värikkäitä omenoita, banaaneja ja päärynöitä, osa valkoisia, hedelmän muotosia styroksikappaleita. Siinä sitten mietin, mitä mun kuuluu tehdä. Pitääkö mun kirjoittaa kahden sivun vastaus siitä, että löysin styroksihedelmät?
Ihan hirveitä unia :D Tästä voi kai päätellä, että eniten mua pelottaa se, etten ymmärrä tehtävänantoa oikein :D Toivottavasti en nää näitä unia enää ens yönä :(
Tsemppiä muille kirjottajille huomiseen, hyvin se menee!
~anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti