7. Päivä, Paras ystäväni

Hyppäsin laiskuuttani nyt päivien 4, 5 ja 6 yli, mutta ei niistä postauksista olis kovin kummosia tullutkaan... En yksinkertasesti pysty postaamaan joka päivä, vaikka haaste sitä kuinka vaatis :D

7. Paras ystäväni

Mun paras ystävä on Ida-Maria, eli Iipu, joka muutti mun naapurustoon syksyllä -98. Kaikki alko siitä, kun äiti oli huomannut pienet tytöt leikkimässä naapuritalon pihalla ja (suurista vastusteluistani huolimatta) raahas mut sinne yhtenä päivänä.

No, sen ikäsillä ei tietenkään alku-ujouden jälkeen paljon estoja ole ja meistä tuli ystäviä nopeasti. Kasvettiin aika tiiviisti yhdessä Iipun, Iipun pikkusiskon ja muiden naapuruston lasten kanssa.

"Noora 3v, Anni 4v, Iipu 5v", lukee tyttöjen kotitalon pihakeinussa :D

Kesä 2010

Me oltiin samalla luokalla koko ala- ja yläaste, sekä rinnakkaisilla luokilla lukiossa. Meidän ystävät vaihtu ja kaveripiiri muotoutu vuosien mittaan, mutta ei se meihin koskaan päässyt kunnolla vaikuttamaan. 

Me oltiin aina yhdessä: koulumatkoilla, koulussa, futistreeneissä, vapaa-ajalla ja kesäsin uimassa, rullaluistelemassa tai leikkimässä pihalla. Yökyläiltiin ja nukuttiin teltassa kesäsin, käytiin toistemme mökeillä, oltiin samalla riparilla ja valmistuttiin ylioppilaiksi samassa juhlasalissa samana päivänä, eri puolilta lavaa toisillemme virnuillen. 

Taustoiltamme ja luonteeltamme me oltiin ja ollaan aika erilaisia. Mä olen suorapuheinen ja mulla on terävä kieli, Iipu on se kiltti ja rakastettava. Toinen tuli "ehjästä" ja toinen avioeroperheestä. Toisella oli sisko, toisella veli (tosin me molemmat saatiin myöhemmin yksi veli lisää), toinen oli tumma ja toinen vaalea. Toinen oli enemmän kuvaamataidollisesti ja urheilullisesti lahjakas, toinen musiikillisesti ja sanallisesti. Toinen oli sukunsa kanssa todella läheinen, toinen ei niinkään. Molemmilla oli paljon sanottavaa ja nähtävää, unelmia ja vilkas mielikuvitus.

Kesä 2009

Siinä missä ihminen joutuu käymään läpi kaikki ne muutokset, joita meissä itsessämme tapahtuu henkisellä tasolla, me saatiin nähdä ne muutokset myös siinä toisessa. Musta tuli tällanen ja Iipusta tuli tollanen, mutta me ollaan aina oltu ja tullaan aina olemaan me.

Iipu on lyhyt, kaunis, hauska ja luova, ja se on kaikki nää vuodet onnistunut pitämään kiinni siitä lapsekkaan viattomasta tavastaan katsoa maailmaa ja ihmisiä. Se jaksaa loputtomasti uskoa hyviin ja kauniisiin asioihin ja näkee ne myös muissa sillon, kun me ei nähdä niitä itse. Iipu saa mut nauramaan aina tyhmillä jutuillaan, oli se sitten kasvotusten, tekstarilla tai facebookin chatissa. 

Lontoo kevät 2010

Jos mä muuton jälkeen olen jotain asiaa ikävöinyt, niin tätä ihmistä. Sitä miltä tuntuu, kun joku niin tärkeä on koko ajan niin lähellä. Matka Helsingistä Ulvilaan ei ole pitkä, mutta huonoina päivinä tuntuu kuin meidän välillä olis valtameri. Toisaalta useimmiten keskustelun avaaminen facebook-chatissa riittää mulle ja usein unohdan maailman pahuuden sillä sekunnilla.

Iipun blogiin pääset tästä!

Oot parhaista parhain, mut senhän sä jo tiesitkin ;)

Risteilyllä syksy 2010

Yours, anni 

3.Päivä, Minun vanhempani

Viikonloppu alkaa vihdoin ja aloitin sen kevyesti 3 tunnin päiväunilla. Nyt istun sohvalla peiton alla, kone kädessä ja katon Criminal Mindsia. Huomenna shoppailemaan!

3. Minun vanhempani:

Mun äiti täyttää maaliskuussa 48. Sillä on lyhyet ruskeat hiukset, siniset silmät ja se on mua kaksi milliä lyhyempi. 

Äiti on kotoisin Kemijärveltä, vaikka muuttikin melko nuorena perheensä kanssa Kuortaneelle Pohjanmaalle. Yläasteen jälkeen se kävi musiikkilukion ja muutti vuosi valmistumisensa jälkeen Helsinkiin aloittaakseen opinnot Kauppakorkeakoulussa. 

Tällä hetkellä äiti on töissä pankissa controllerina ja vapaa-ajallaan se lenkkeillee meidän koirien kanssa, käy kaikenmaailman joogissa ja jumpissa sekä sauvakävelee ja lenkkeilee ystäviensä kanssa. Lisäks se rakastaa kattoa Hercule Poirotia, Miss Marplea ja muita vanhoja rikosdraamoja.

Luonteeltaan äiti on hyvin paljolti samanlainen ku minä, mutta paljon sosiaalisempi :D Se on työpaikalla tunnetusti ilonen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Siksi osa äidin parhaista kavereista onkin työkavereita :)

Mun isä puolestaan täyttää kesällä 49 (ja vuoden päästä on viiskymppiset!). Se on vaan inan päälle 170 senttiä pitkä ja sillä on ihan lyhyet vaaleahkot hiukset, siniset silmät ja silmälasit. 

Iskä on kotosin Helsingistä Lauttasaaresta. Lukion jälkeen se pääsi eläinlääkikseen ja nyt sillä on ollut 20 vuotta oma vastaanotto.  Vapaa-ajallaan iskä urheilee (käy salilla, pyöräilee kesäsin, treenaa kotona ja kuntopyöräilee), käy usein elokuvissa, kattoo rikossarjoja ja remppaa millon mitäkin. 

Iskällä on mahtava luonne ja hyvä huumorintaju, mutta osaa se olla aika hiljanenkin. Iskään mulla on nykyään tosi hyvät välit ja me ymmärretään toisiamme :)

Vanhempieni yhteisestä taustasta sen verran, että ne tapas Helsingissä opiskeluaikana ja meni naimisiin Kuortaneella kesällä 1988. Iskän valmistumisen jälkeen 90-luvun alussa ne muutti Raumalle, missä iskä oli jonkun aikaa töissä siskonsa eläinlääkäriasemalla. Mun veli oli 1,5-vuotias ja mä puolivuotias kun me muutettiin Ulvilaan kesällä -94. Iskällä oli tällöin jo ollut oma vastaanotto pari vuotta. 

Me ollaan aina perheenä matkustettu paljon, mutta mun vanhemmat matkustaa myös kahdestaan useemman kerran vuodessa. Ne käy yhdessä elokuvissa viikonloppusin, jakaa kotityövuorot keskenään ja nauttii arjesta :)

Tänä kesänä niillä on 25-vuotishääpäivä!

Yours, anni   

 

Haaste - 31 päivää: 1. Päivä, Esittele itsesi

"Sinut on haastettu blogin sisällönedistämistalkoisiin! Kun saat haasteen, kirjoitat seuraavan 31 päivän aikana jokaiselle päivälle annetusta aiheesta syväluotaavan bloggauksen (ei vain muutamalla sanalla), joiden ansiosta lukijat saavat tietää lisää sinusta! Kun olet saanut haasteen, jaa sitä eteenpäin viidelle bloggaajalle joista haluaisit tietää lisää!"

Päivä 1-Esittele itsesi

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

1.Esittele itsesi

Tää on aina yhtä mielenkiintosta :D 
 Mun nimi on Anni, oon 19-vuotias ja opiskelen biologiaa Helsingin yliopistossa. Mulla on olkapäihin ulottuvat ruskeat hiukset ja siniset silmät, ja oon tarkalleen ottaen 164,7 senttiä pitkä ja painan... no ei.

Mä rakastan liikkumista ja oon harrastanut futista kohta kymmenen vuotta. Oon myös soittanut poikkihuilua ja valmistunut musiikkiopistosta viime keväänä. Näiden lisäks tykkään lenkkeillä, touhuta koirien kanssa, lukea, laittaa ruokaa, matkustella ja nukkua.

Oon kotosin Ulvilasta Satakunnasta ja mun perheeseen kuuluu isä, äiti, vuotta vanhempi isoveli, pikkuveli vuosimallia -99 ja kaksi cairnterrieriä. 

Mulla on muutama hyvä ystävä ja jonkun verran kavereita. Useimmiten kotikaupungissamme me ajellaan tai roikutaan Mäkkärissä tai ABC:llä :D Lisäks ollaan aika hyviä järkkäämään kotibileitä!

Mä haaveilen urasta luonnon ja eläinten parissa, mutta mua kiinnostaa myös kielet ja kirjallisuus (ja milloin mikäkin). Toivon että saan tulevaisuudessa työskennellä ulkomailla, matkustaa paljon ja elää elämääni haluamallani tavalla.

Oon kova murehtimaan ja suremaan, ja jos mitään murehtimisen arvoista ei ole, mä keksin kyllä jotain. Koen silti olevani suhteellisen onnellinen ja tyytyväinen arkeeni ja elämääni :)

 Yours, anni

Wannabe vegetarian

Yks uudenvuodenlupauksistani oli opetella tekemään kasvisruokaa, koska en oo ennen edes yrittänyt. Tänään tein sitten ensimmäistä kertaa elämässäni kasvislasagnea, josta tuli oikeastaan aika hyvää :D

Tässä prosessi kuvina ja lyhyesti selitettynä:
 

Ainekset kastikkeeseen.

Kasvikset kannattaa pilkkoa vielä tätä pienemmiksi, mutta mun ranteen rasitusvamma ei jaksanut jatkaa ihan loppuun asti :D

Kuullotetaan kasviksia pannulla...

Lisätään purkki tomaattimurskaa ja pari ruokalusikallista tomaattipyreetä, sekä mausteiksi suolaa, pippuria, oreganoa ja niin edelleen.

Juustokastike on ehkä tylsin kuvattava :D Mutta siihen tuli 3rkl margariinia, 1dl vehnäjauhoja, vajaa litra maitoa ja 100g juustoraastetta, sekä vähän suolaa ja pippuria.

En jaksanut odottaa vetäytymistä kovinkaan kauaa, joten ruoka oli vielä vähän löysää kun nostin sen lautaselle :D

Ruokaa jäi reippaasti yli, joten me syödään tätä varmaan vielä pari päivää. Ihan kiva ettei huomenna tarvi kokata ollenkaan...

Huomenna me mennään kattomaan Jack Reacher -leffa Tennispalatsiin. Viikonlopuks ei oo mitään kummempia suunnitelmia, paitsi että täytys ruveta lukemaan tenttiin ja yrittää siirtää unirytmiä muutamalla tunnilla tai en tuu koskaan pääsemään kahdeksalta yliopistolle maanantaina ;)

Nighty night ja kivaa alkavaa viikonloppua!

Yours, anni  

Aina löytyy hyvä syy syödä

Vapaapäivän kunniaksi päätin leipoa tonnikalapiirakan. Etin ohjeita netistä, mutta päädyin sitten muokkaamaan niitä paremmin omaan makuuni sopiviksi pääasiassa vaihtelemalla täytteitä. 

Taikinaan tulee 
3dl vehnäjauhoja
125g margariinia
½ dl vettä
  

Voi ja jauhot nypitään muruksi ja vesi lisätään tämän jälkeen ja taikina sekoitetaan tasaiseksi

Taikina taputellaan voideltuun vuokaan

Tässä mun piirakkatäytteen raaka-aineet: kevytkermaa, aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa, purjoa, suolaa, pippuria ja tietysti tonnikalaa. Kuvassa on vain kaksi tonnikalapurkkia, mutta lopulta laitoin kolme (huom. mun käyttämät purkit oli aika pieniä)

Täyte kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja piirakkaa paistetaan uunissa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia

Lopuksi ripottelin pinnalle tilliä. Piirakan kannattaa antaa vetäytyä ja jäähtyä kunnolla!

Nyt piirakka alkaa olla tarpeeksi jäähtynyt, joten lähden testaamaan maun!

Yours, anni

Eka ja vika päivä

Vuosi vaihtui eilen ja me lähettiin kymmenen jälkeen kattomaan, mitä Senaatintorilla tapahtuu. Ei viitsitty yrittää tunkea ihan keskelle sitä ihmismassaa, mutta kuultiin ihan kivasti juontajien suhteellisen surulliset yritykset saada yleisöä mukaan juhlatunnelmaan :D 

Michael Monroe me nähtiin screeniltä ja kuultiin kohtuullisesti, vaikka enimmäkseen keskityttiin pysymään turvassa sateelta ja väistelemään humalaisia ihmisiä. Ja haluan vielä korostaa, että valtaosa näistä ihmisistä oli keski-ikäsiä eikä niitä alaikäsiä, joita aina syytetään kaikesta... 

Mutta kokemus oli  ihan kiva ja sitä myöten kun kello lähesty puoltayötä, ihmiset alko päästä paremmin fiilikseen. Maamme laulun kohdalla meni jo aika hyvin, mutta varsinkin se kuuluisa countdown kymmenen viimeisen sekunnin aikana kajahti ilmoille melkein koko porukan voimin :) Ja uutisten mukaan Senaatintorilla olikin noin 20 000 ihmistä ottamassa vastaan vuoden 2013.

Ihmisiä

Yritin säästellä elektroniikkaa sateelta, joten kuvasaaliista tuli pieni ja huonolaatuinen, mutta mitäpä siitä. Ilotulitus oli hieno!

Olisin nuukkunut varmaan vuorokauden ympäri, ellei Kali olis herättäny mua neljän maissa iltapäivällä. Nousin ylös ja me ruvettiin yhdessä siivoamaan kämppää lattiasta kattoon. 

Samaan syssyyn asennettiin vihdoin pesukone paikoilleen. Me jätettiin pesukone ostamatta kun muutettiin tänne, koska yritettiin säästää edes jossain. Me myös tiedettiin, että tässä talossa on pesutupa. Syksyn aikana me ollaan pesty juuri ja juuri parikymmenta koneellista pyykkiä pesutuvan koneella, joka pesee nopeasti ison läjän vaatteita hintaan 1,20e. Meillä kävi siis järjettömän hyvä tuuri, kun yksi tuttu täältä Helsingistä soitti mulle pari viikkoa sitten ja kysyi olisiko meillä tarvetta pesukoneelle, koska he itse olivat juuri hankkineet uuden. Otettiin tietysti iloisina ilmanen kone vastaan ja saatiin se kotiinkuljetettuna ennen joulua. Just nyt olen niin onnellinen, ettei menty ostamaan omaa konetta ennen muuttoa!

Huomenna lähen käymään Viikissä ja iltapäivällä meen salille. Tällä viikolla on myös mun ruuanlaittovuoro ja saan taas ilahduttaa Kalia jollain uudella ja jännällä :D

Uudenvuodenlupaukset astu voimaan tänään, mutta otin eilen jo varaslähdön suklaalakkoni kanssa, enkä syönyt murustakaan, vaikka olin etukäteen ajatellut mässätä viimesenä iltana henkeni edestä. Voin kertoa, että kokiksen ja suklaan aiheuttamat yhteisvierotusoireet (levottomuus, ärtyneisyys ja päänsärky) on enemmän kuin todellisia. Saa nähä sorrunko jo huomenna :D

Yours, anni