7. Päivä, Paras ystäväni

Hyppäsin laiskuuttani nyt päivien 4, 5 ja 6 yli, mutta ei niistä postauksista olis kovin kummosia tullutkaan... En yksinkertasesti pysty postaamaan joka päivä, vaikka haaste sitä kuinka vaatis :D

7. Paras ystäväni

Mun paras ystävä on Ida-Maria, eli Iipu, joka muutti mun naapurustoon syksyllä -98. Kaikki alko siitä, kun äiti oli huomannut pienet tytöt leikkimässä naapuritalon pihalla ja (suurista vastusteluistani huolimatta) raahas mut sinne yhtenä päivänä.

No, sen ikäsillä ei tietenkään alku-ujouden jälkeen paljon estoja ole ja meistä tuli ystäviä nopeasti. Kasvettiin aika tiiviisti yhdessä Iipun, Iipun pikkusiskon ja muiden naapuruston lasten kanssa.

"Noora 3v, Anni 4v, Iipu 5v", lukee tyttöjen kotitalon pihakeinussa :D

Kesä 2010

Me oltiin samalla luokalla koko ala- ja yläaste, sekä rinnakkaisilla luokilla lukiossa. Meidän ystävät vaihtu ja kaveripiiri muotoutu vuosien mittaan, mutta ei se meihin koskaan päässyt kunnolla vaikuttamaan. 

Me oltiin aina yhdessä: koulumatkoilla, koulussa, futistreeneissä, vapaa-ajalla ja kesäsin uimassa, rullaluistelemassa tai leikkimässä pihalla. Yökyläiltiin ja nukuttiin teltassa kesäsin, käytiin toistemme mökeillä, oltiin samalla riparilla ja valmistuttiin ylioppilaiksi samassa juhlasalissa samana päivänä, eri puolilta lavaa toisillemme virnuillen. 

Taustoiltamme ja luonteeltamme me oltiin ja ollaan aika erilaisia. Mä olen suorapuheinen ja mulla on terävä kieli, Iipu on se kiltti ja rakastettava. Toinen tuli "ehjästä" ja toinen avioeroperheestä. Toisella oli sisko, toisella veli (tosin me molemmat saatiin myöhemmin yksi veli lisää), toinen oli tumma ja toinen vaalea. Toinen oli enemmän kuvaamataidollisesti ja urheilullisesti lahjakas, toinen musiikillisesti ja sanallisesti. Toinen oli sukunsa kanssa todella läheinen, toinen ei niinkään. Molemmilla oli paljon sanottavaa ja nähtävää, unelmia ja vilkas mielikuvitus.

Kesä 2009

Siinä missä ihminen joutuu käymään läpi kaikki ne muutokset, joita meissä itsessämme tapahtuu henkisellä tasolla, me saatiin nähdä ne muutokset myös siinä toisessa. Musta tuli tällanen ja Iipusta tuli tollanen, mutta me ollaan aina oltu ja tullaan aina olemaan me.

Iipu on lyhyt, kaunis, hauska ja luova, ja se on kaikki nää vuodet onnistunut pitämään kiinni siitä lapsekkaan viattomasta tavastaan katsoa maailmaa ja ihmisiä. Se jaksaa loputtomasti uskoa hyviin ja kauniisiin asioihin ja näkee ne myös muissa sillon, kun me ei nähdä niitä itse. Iipu saa mut nauramaan aina tyhmillä jutuillaan, oli se sitten kasvotusten, tekstarilla tai facebookin chatissa. 

Lontoo kevät 2010

Jos mä muuton jälkeen olen jotain asiaa ikävöinyt, niin tätä ihmistä. Sitä miltä tuntuu, kun joku niin tärkeä on koko ajan niin lähellä. Matka Helsingistä Ulvilaan ei ole pitkä, mutta huonoina päivinä tuntuu kuin meidän välillä olis valtameri. Toisaalta useimmiten keskustelun avaaminen facebook-chatissa riittää mulle ja usein unohdan maailman pahuuden sillä sekunnilla.

Iipun blogiin pääset tästä!

Oot parhaista parhain, mut senhän sä jo tiesitkin ;)

Risteilyllä syksy 2010

Yours, anni