Hyvä joulu, paha joulu

Joulukuun alun kunniaksi haluan kertoa teille mun omista joulufiiliksistä ja -ajatuksista.

 Yks mun parhaista joulumuistoista on reilun kymmenen vuoden takaa, kun olin 8-vuotias. Me vietettiin joulua kotona perheen kanssa. Oli kuusi, oli jouluohjelmat, ruokaa, lahjoja ja kynttilöitä. Pikkuveljellä oli pieni tonttulakki, jota se ei millään suostunut pitämään päässään edes valokuvaa varten, vaan ravasi ympyrää ja esitteli kaikkia saamiaan leluja meille muille. 

Mä sain sinä jouluna koko sen astisen elämäni parhaan lahjan - tai ainakin se silloin vastasi mun kaikkiin toiveisiin. Sain Tik Takin Jotain muuta -levyn. Kun lahjat oli jaettu ja kaikki alkoivat valmistautua nukkumaanmenoon, me laitettiinkin äidin kanssa levy soimaan ja tanssittiin päämme pyörryksiin Satuprinsessan tahtiin mun huoneen keltaisella ruutumatolla. Mulla oli päälläni uusi vaaleansininen satiinipyjama, jossa oli lampaan kuvia, ja mun ikkunassa paloi enkelivalo. Koirat hermostu meidän riehumisesta niin, että koko naapurusto varmasti kuuli niiden levottoman haukunnan. Mutta me vaan tanssittiin ja tanssittiin, käsi kädessä ympäri, ympäri, ympäri...

Mutta mitä kaikesta siitä on jäänyt jäljelle? Mulla on äiti, on oma huone ja rakastan tanssimista. Mulla on myös kaksi koiraa, mutta toinen ei kuulunut meidän perheeseen vielä tuona jouluna, ja toisaalta meillä oli yksi, joka kuoli paria vuotta myöhemmin aivan joulun alla. Tik Takin levy naarmuuntui lapsen käsissä käyttökelvottomaksi kymmenien soittokertojen jälkeen ja satiinipyjama oli kahta kokoa liian pieni seuraavaan jouluun mennessä. Uusi koiranpentu treenasi liian rankasti sisäsiisteyttä ruutumatolla, joten sekin on aikanaan heitetty pois. Enkeleihin lakkasin uskomasta jo kauan sitten, eikä enkelivalossa pala enää kuin muutama pieni lamppu.

Sen joulun jälkeen en myöskään ole tanssinut äitini kanssa. En jouluna, en arkena, en yöpuvussa tai muutenkaan. Me ei kai enää olla löydetty yhteistä säveltä kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikka tietysti me rakastetaan toisiamme yhtä paljon kuin silloinkin. Eikä se mua haittaa, sillä en koskaan uskonut, että meistä tulis samanlaiset "äiti ja tytär" kuin monet, jotka tunnen. Päinvastoin meistä tuli todella erilaisia, vaikka me molemmat ollaankin yhtä jääräpäisiä ja herkkiä, temperamenttisia mutta rakastavia. Lapsen ja vanhemman suhde on ainakin meidän kohdalla muuttunut valtavasti siitä, mitä se oli silloin kun olin pieni. Mutta Satuprinsessan sanat me osataan edelleen.

Älkää ottako paineita siitä, että jouluna kaiken tulisi olla täydellistä. Joulut muuttuu sitä mukaa, kun me muututaan, eikä lapsuuden jouluihin ole enää paluuta, kun on kasvanut aikuiseksi. Niitä muistoja voi vaalia, muttei niihin kannata takertua. Jokainen joulu on uudenlainen ja se täytyy vaan hyväksyä. Täytyy oppia nauttimaan eritavalla kuin ennen.

Joillekin tutut, vanhat ja ennen niin rakkaat jouluperinteet nostattaa pintaan vain surua ja ahdistusta - kenellä mistäkin syystä. On hautakynttilöitä, Jouluyötä ja juhlayötä, Lumiukko ja Joulupukin kuumalinja. On kinkku, porkkanalaatikko ja glögi, koristellut piparit, ukko, akka, sydämiä ja possuja. Joulukuuseen ripustetaan taas ne samat, hiukan rispaantuneet kultaiset ja hopeiset köynnökset, jotka eivät aivan yllä koko oksiston ympäri. Latvassa keikkuu tähti, jonka metallituki on vääntynyt.

Jouluna ei myöskään saa itkeä, ei saa huutaa, ei riidellä. Silti joku aina riitelee. Älä koske siihen, anna se tänne, mun vuoro, en varmana mene nukkumaan. Lahjoja ja risuja. Sitten täytyisi vielä olla niin kamalan kiltti, vaikkei muutenkaan mielestään koskaan käyttäydy kohtuuttoman huonosti. 

Tänä jouluna yritän vältellä tunnelmallisimpia joululauluja, jotteivat ikävä ja muistot nouse liian pintaan. Haluan nauttia lumesta ja koirien kanssa riehumisesta ja nukkua ensimmäistä kertaa jouluyön ilman enkelivaloa ikkunassa. Se on rikki ja minä sille liian vanha, liian erilainen. Suklaakonvehteja en enää syö, olen liian monta vuotta valehdellut itselleni pitäväni niistä. Piparitaikinaa voin maistaa, mutta pipareita en syö yhtään. Joulupöydässä en aio enää olla yhtä nirso vaan maistan kaikkia laatikoita, vaikka ne näyttäis kuinka oudoilta. 

Tästä tulee erilainen joulu, joka ei ainakaan omalla kohdallani ole yhtään sen täydellisempi kuin edellisetkään. Se on mun näköinen ja se tuntuu musta just siltä kun se tuntuu, hyvässä ja pahassa.

Hyvää joulunodotusta tai odottamattomuutta kaikille!

Yours, anni