Eka kurssipäivä ja käytöskoodeja

Oon ihan poikki, joten en jaksa kertoa kurssista määräänsä enempää :D Tänään oli eka kolmetuntinen virallinen kurssikerta ja aiheena verenkierto ja hengitys. Kolme tuntia tuntui viideltä minuutilta - niin mielenkiintoinen se luento oli. Olin aivan haltioissani koko ajan, ja itsetunto nousi kattoon, kun tajusin tajuavani kaiken :D Tuntuu ihan mahtavalta kerrata asioita ammattilaisten kanssa ryhmässä, jossa kaikki vaikuttavat motivoituneilta ja innokkailta. Hyvä puoli on myös se, että kukaan ei metelöi tai keskustele kesken luennon, vaan kaikki kuuntelevat keskittyneesti ja tekevät muistiinpanoja vähän väliä. En malta odottaa huomista luentoa!

Asiasta kymmenenteen. Täällä Helsingissä kun liikkuu huomaa aina samat käytöskoodit. Ne erottuvat nimenomaan sen takia, että kotona asiat ovat eritavalla. Täällä liikkuessani vain kolme ihmistä (joista yksi oli japanilainen turisti) useasta kymmenestä on pitänyt minulle ovea auki, kun olen mennyt kauppaan tai tullut ulos. Ja tämä pätee siis sekä Stockmannilla että tossa lähimmässä S-marketissa. Mikäköhän siinä oikein on? Meilläpäin ovia pidetään auki todella usein niin ruokakaupassa kuin Mäkkärissä ja R-kioskillakin. Itsekin pidän aina kun mahdollista, se tulee ihan automaattisesti.

Toinen asia, joka tosin on ymmärrettävämpi, on se, että täällä bussikuskeja ei kiitetä :D Okei, ehkä se nyt ei ole niin vakavaa. Ymmärrän sen tavallaan, kun täällä bussit kulkee monen monta kertaa tunnissa ja ihmiset vaan vyöryy sisään ja ulos, niin harva niitä kuskeja pysähtyy ajattelemaan. Kotona meillä tosiaan on se yksi bussi, joka kerran tunnissa kuskaa meidät kymmenen kilometrin matkan Ulvilasta Poriin ja päinvastoin. Silloin vähemmistössä ovat ne ihmiset, jotka eivät kiitä. Siispä kiitän niin bussi- kuin ratikkakuskejakin (vai pitäskö sanoa dösä ja spora vai miten se menee) täällä, vaikka se saakin ihmisten katseet kääntymään. On kiva leikkiä hyvää ihmistä.

Yksi positiivinen juttu tosin tapahtui tänään kun olin palaamassa kurssilta ja istuin bussipysäkillä Ruoholahdessa. Olin pysäkillä ensin yksin, mutta sitten siihen pöllähti jostain sellanen parikymppinen tyttö ostoskassiensa kanssa ja istu mun viereen. Se kaivo laukustaan tupakka-askin ja käänty muhun päin: "Anteeksi, saanko mä polttaa tässä?" Hämmennyin ihan täysin, koska kukaan ei oo ikinä missään kysyny multa lupaa polttaa :D Mutisin siinä sitte hädissäni, että totta kai, sillä mitäpä se mua liikuttaisi. Tuskin kuolen keuhkosyöpään kahden minuutin passiivisen tupakoinnin jälkeen... Sitte se kysy vielä: "Saisinks mä tarjota sulle yhden?" Hämmennyin ehkä vielä astetta enemmän. Vastasin sitten tietysti kieltävästi, kun harvemmin moista itse harrastan. Tän jälkeen se tyttö sano "okei", nousi ylös ja siirty siihen pysäkkikatoksen ulkopuolelle tupakoimaan :D Haha. Lieneekö ollut ainoa laatuaan...

Mutta yleisesti käytöstavoista: Ymmärrän, ettei aina tee mieli olla mukava kiukkusille mummoille tai nyrpeille bussikuskeille, mutta ehkä kohteliaisuus kannattaa kuitenkin. Sain tänään yhdeltä bussikuskilta jopa hymyn irti, vaikka tuskin se mun kiittelemisiäni muisti edes yhtä pysäkinväliä. Ja tuleehan siitä itsellekin hyvä mieli, kun on kohtelias. Lopulta kai kaikki hyvät teot ovat tavalla tai toisella itsekkäitä. Ero on kuitenkin motiivissa: oletko kiltti tuottaaksesi hyvän mielen itsellesi vai toiselle. 


Mulle itselleni on tärkeää antaa itsestäni hyvä kuva, kun liikun ventovieraiden ihmisten keskuudessa. Haluan olla kohtelias ja ystävällinen, sillä eihän siitä ainakaan mitään pahaa voi seurata. Jos vaikka edes vahingossa piristäisi jonkun toisen päivää - itse ainakin piristyn, kun minulle pidetään ovea auki. Omassa blogissani, kodissani tai kaveripiirissäni voin toisinaan käyttäytyä ihan miten sattuu, sillä ne reviirit ovat joko kokonaan tai osittain omiani ja siellä minulla on lupa olla idiootti. Mutta paikoissa, joita en omista ja joissa olen itse vieras yritän olla ihmisiksi. Miksen yrittäisi?


Yours, anni