Countdown - 2 days

Yo-juhlat lähestyvät ja multa kysyttiinkin jo yo-mekosta ja muista juhlajutuista. Mekosta en laita kuvaa näin etukäteen, mutta voin kertoa, että se on olkaimeton, polvipituinen mekko, joka on omasta mielestäni ihanan kesäinen ;) Kenkinä juhlassa ovat valkoiset ballerinat (koska olen maailman surkein korkokengillä kävelijä, enkä halua kaatua...) ja kotona sitten valkoiset avoimet korkokengät. Kaulakoruna on iskältä viime jouluna saamani hopeakoru ja korvisten välillä käyn vielä sisäistä taistelua :D Kuvia juhlasta, mekosta ja lahjoista tulee sitten lauantain jälkeen :)

Kaulakoru. Anteeksi kuvan laatu, testailin tällä joskus erästä kuvanmuokkausohjelmaa - en tosin kovin menestyksekkäästi :D En jaksanut tähän hätään napata uutta kuvaa korusta...

Talo on nyt enemmän tai vähemmän valmis vieraita varten: kaikki paikat on siivottu, pesty, järjestetty ja imuroitu. Pihaa on laitettu, rikkaruohot kitketty ja kevätkukat istutettu, puutarhakalusteet laitettu paikoilleen ja terassit lakattu. Ainoa ongelma on siitepöly, jota kerääntyy puutarhakalusteisiin, vaikka ne pestäisiin joka päivä parin tunnin välein :D

Kampaajalle menen lauantaiaamuna kahdeksalta ja juhla alkaa kymmeneltä, vaikka täytyy siellä varmaan olla hyvissä ajoin... Kampaajalla silti tuskin menee kauan, sillä mulla on niin lyhyet hiukset, että kampaukset on aika rajotettuja. Eli tuskin niille mitään kummallista tehdään :)

Meidän perheestä juhlaan osallistuvat vanhempani ja isoveljeni, ja lisäksi kutsuin juhlaan yhden ystäväni. Jokaisella ylioppilaalla saa olla neljä vierasta, joten sain juuri sopivasti mukaan ne ihmiset, jotka halusinkin. Pikkuveli on omissa kutosluokan päättäjäisissään ja isovanhempani menevät sinne hänen kanssaan, että edes joku on katsomassa hänen ala-asteelta valmistumistaan. Onhan sekin siisti juttu ;)

Omat juhlani alkavat puoli kahden aikaan ja toivottavasti päivästä tulee oikein oikein mukava, sateella tai ilman :) 

Yours, anni 

Monenmoisia valmistumisia

Viime postauksesta on vierähtänyt melkein viikko, mikä on tuntuu ihan kivalta. Oon blogiini välillä täysin koukussa, mutta pääsykokeen jälkeen en ole suonut sille juuri ajatustakaan. Olen enimmäkseen levännyt ja urheillut, eli ihan laidasta laitaan. Pari ekaa päivää pääsykokeen jälkeen meni sängyssä makoillessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Sunnuntaina oltiin koko päivän kestäneellä pelireissulla jossainpäin Turun saaristoa ja maanantaina oli puolestaan kotipeli. Eilen touhuttiin Kalin kanssa salilla ja uimassa vajaat kaksi tuntia ja saunottiin uimahallilla ennen kuin tultiin kotiin. Tänään illalla pitäis vielä ehtiä lenkkeillä ja huomenna on jälleen salipäivä :)

Parin tunnin päästä lähden Huittisiin musiikkiopiston kevätkonserttiin eli koko opiston yhteiseen kevätjuhlaan. En itse esiinny konsertissa, vaan muut opiskelijat, yhtyeet ja orkesterit hoitavat ne hommat. Mun tehtävä on mennä lavalle muiden valmistuvien kanssa vastaanottamaan todistukset ja stipendit :) Ainoa huono puoli on se, ettei kukaan pääse katsomaan valmistumistani :( Vanhemmat ovat töissä ja kavereilla on töitä tai muuta menoa. Eli ei ole yleisössä sitten juurikaan tuttuja kasvoja...

Hetki sitten tulin kaupungilta, missä kävin etsimässä itselleni ballerinat. Jänistin siis lopulta, sillä ostin pari viikkoa sitten korkokengät yo-juhlaa varten, mutta pelkään juhlassa kaatumista kuollakseni :D Eli balleriinoilla mennään ainakin juhlan ajan, kotona sitten voin vaihtaa kunnollisiin juhlakenkiin :D Yritin myös tuloksetta löytää itselleni jotain lämmintä päällepantavaa (huivia, boleroa tms.), sillä lauantaiksi on luvattu ihan mahtavaa ilmaa. Eli 13 astetta ja sadetta... Onneks meillä on iso talo niin vieraat mahtuu sisätiloihinkin. Toivon silti, että edes jossain vaiheessa sade taukoaisi niin päästäisiin ulos ottamaan ylppärikuvat ja perhepotretit! Valokuvastudioon en aio mennä, sillä kuvaaminen onnistuu kotona omilla kameroilla ihan hyvin ja on huomattavasti edullisempaa.

Alan tässä nyt sitten miettiä, mitä laitan illan juhlaan päälleni :)

Yours, anni

Toivepostaus: Pääsykoepäivä ja vinkkejä hakijoille

Sain postauspyynnön ihan hetki sitten ja se oli sen verran ajankohtainen, että ajattelin skriivata siitä tekstin sitten saman tien! Kerron ensin tästä päivästä ja pääsykokeesta, sekä muuten omista jutuistani, ja lopuksi sitten listaan omia vinkkejäni ensi vuoden hakijoille :)

Eli aamulla heräsin ennen seitsemää ja söin sellasen mukavan kevyen aamiaisen, luin jopa vielä ihan hulluna muistiinpanojani ja lähdin bussille joskus ennen puoli kahdeksaa - tuttu 65A vei rautatientorille asti ja siitä käpsyttelin ulkomuistista Porthanialle, keskustakampukselle. 

 Porthanian aulassa lueskelin vielä reilun tunnin papereitani ja noin kymmentä vailla yhdeksän ovi saliin PIII aukesi. Salijako oli tehty sukunimen mukaan, ja mun salissa olivat hakijat Jä-Ka. Meitä oli varmaan noin... 50? En osaa sanoa tarkasti, mutta silleen sopivasti. Paperit odottivat pöydillä ja laukut jätettiin salin seinustoille. Valvoja kertasi ohjeita ja kokeen rakennetta ja muistutti, että koetulokset saapuvat kirjeitse 27.6.2012. Koe julistettiin alkaneeksi tasan kello yhdeksän.

Oon melko varma että tää on se sama sali. Ja jos ei nin ainakin yhdennäköisyys on huima.

 

Raapustin viisi esseetä, tein suunnitelmia ja ajatuskarttoja. Tein muutoksia ja parannuksia, luin aineistoja ja tulkitsin taulukoita, ja neljä tuntia myöhemmin kokeen päättyessä palautin hyvällä omatunnolla paperit salin eteen pöydälle. Koe oli haastava ja soveltava, välillä tuskallisen hämäävä, mutta kävi miten kävi, saan olla ylpeä itsestäni. Valvoja ruksasi nimeni kohdalle listaan rastin - kokeeseen ilmoittautunut on osallistunut kevään 2012 biologian yhteisvalinnan valintakokeeseen. 

"Tsemppiä Anni huomiselle päivälle! Olet ollut ahkera, ja siitä saat olla ylpeä, oli huomenna sitten hyvä tai huono tuuri. Olemme hengessä mukana! - Mummi ja pappa"

Se syy, miksen ikinä lopulta stressaa tai ota paineita tällasista asioista on just tämä. Musta ollaan aina oltu ja tullaan aina olemaan ylpeitä, vaikken itse olisi. Se on mulle tärkeempää kuin onnistuminen. 

Lauttasaareen päästyäni mummi halusi tarjota mulle lounaan Casa Maressa, minkä jälkeen lähdin kotia kohti. Mummia tulee kyllä ikävä, se on niin mahtavaa seuraa ja mahtava tyyppi muutenkin. Monet illat saatiin nauraa yhdessä ja jutella asioista. Vanhemmilta ihmisiltä oppii aina jotain uutta. Onneksi me nähdään taas jo ensi viikolla ylppäreissä!

"Elämä alkaa käydä jännittäväksi..." -mummi

Nyt oon kotona turvassa ja rentoutuneena omassa sängyssäni. Kirjat on sullottu laatikkoon ja roudattu varaston uumeniin, sillä niitä en ihan hetkeen tahdo nähdä! Nyt on koko kesä aikaa tehdä kaikkea sitä, mistä keväällä oon jäänyt paitsi. En malta odottaa :)

Vinkkejä pääsykokeisiin valmistautuville:

1. Lue paljon ja ajatuksella, laatu korvaa määrän niin sanotusti. Opiskelupaikan saanti ja pääsykokeeseen valmistautuminen menevät kaiken kivan edelle, ikävä kyllä. Ensimmäinen askel on valmistautuminen siihen, ettei kaikkeen kivaan ja jokaisiin bileisiin voi aina osallistua sillä sekunnilla, kun joku sut sinne kutsuu.

2. Muista rentoutua. Ihmisestä riippuen tehokas lukuaika voi olla mitä vaan tunnista kymmeneen tuntiin päivässä, mutta harvoin oikeastaan sen enempää. Eli muistakaa rentoutua kavereiden kanssa lukemisen jälkeen ja muutenkin! 

3. TEE LUKUSUUNNITELMA, ja mikä tärkeintä, noudata sitä. Lukusuunnitelman voi tehdä monella tavalla (asiakokonaisuudet, sivujärjestys ym.ym.), mutta pääasia on, että teet sen. Ehkä joku selviää ilman, mutta mä en ainakaan olis päässyt mihinkään. Lukusuunnitelma antaa selkeän kuvan siitä, miten paljon sulla on aikaa ja miten kauan minkäkin asian/kokonaisuuden opetteluun menee. Lukusuunnitelman pitäisi siis olla tässä listassa kyllä ykkösenä. Hyvin isona ykkösenä. Jättäkää silti mahdollisuuksien mukaan lukusuunnitelmaan joustovaraa äkkinäisten menojen varalta ja jos mahdollista, järkätkää ittellenne vapaapäiviä. Älkää myöskään tehkö suunnitelmaa liian vaativaksi, sillä se mikä näyttää hyvältä paperilla ei välttämättä onnistukaan käytännössä ;)

4. Tee omia muistiinpanoja, ajatuskarttoja, listoja, piirustuksia, kaikkea mikä sulla ittelläs toimii. Mä tein itse yli kolmekymmentä sivua kaksipuolisia A4- ja A3-arkkeja muistiinpanoja. Käytä värejä ja värikästä paperia/kartonkia. Kirjoittamalla itse opit todennäköisesti parhaiten.

5. Lue kaikenlaista extramateriaalia. Mulla itselläni pääsykoemateriaali siis koostui lukion biologian kirjasarjoista, mutta lisäksi mulla oli valmennuskurssin materiaali, luentokalvot, monisteet, tunneilla tekemäni muistiinpanot ja omat, kotona tehdyt ajatuskartat ja muut edellämainitut. Lisäksi keräsin pitkin kevättä Hesarin Tiede-osiosta lehtileikkeitä, jotka liittyivät jotenkin biologiaan (ekologia, geenit/perinnöllisyys, evoluutio), sillä joskus pääsykokeet vaativat niin sanotusti harrastuneisuutta, eli yleistietoa koulukirjojen ulkopuolelta. 

6.  Jos sulla on pääsykoemateriaalina lukion kirjat, niin kuin mulla oli, niin lue montaa sarjaa samanaikaisesti (yllä). Itse luin kahta, mutta jos saisin nyt valita uudestaan, valitsisin erään toisen sarjan, jonka huomasin paremmaksi... Pääsykoevaatimukset perustuvat oikeastaan siihen, että hallitset kaikki olemassa olevat, tämän hetken lukion biologian opetussuunnitelman mukaiset kirjasarjat :D Hullua? Kyllä.

7. Monille nukkuminen ja syöminen on tärkeässä roolissa, joten ajattelin nekin nyt mainita, vaikkei ne mulle itselleni ole niin merkittäviä. Ennen pääsykoetta, eli viimeyönä, nukuin vain noin kuusi tuntia, eikä se vaikuta mulla suorituskykyyn juuri mitenkään, kun sitä adrenaliinia on veressä muutenkin sillä hetkellä niin paljon :D Mutta jos koet, että tällasten asioiden tasapaino on sulle tärkeitä, niin pidä niistä huoli!

Oliko ne nyt siinä? Toivottavasti. Kysykää ihmeessä lisää, jos kysyttävää tulee. Tää oli kiva postausehdotus, joten kiitos anonyymille siitä :)

Hauskaa viikon jatkoa ja viikonloppua kaikille, mä lähen nyt johonkin rentoutumaan!

Yours, anni

Closer

No niin, toistaiseksi viimeinen bussimatka Helsinkiin taittui tänään mukavasti yhdessä Kalin kanssa. Oltiin perillä puoli kahden maissa ja käytiin syömässä yhdessä ennen kuin mä lähdin Lauttasaareen ja Kali kohti Lohjaa ja Kisakallion urheiluopistoa. Kali meni sinne yöksi (järkätty majoitus hakijoille), koska huomenna valintakokeeseen liittyvät urheilujutut alkavat jo aamutuimaan. Ja ilmeisesti kannattikin mennä yöksi, sillä mitä nyt oon tähän mennessä kuullu niin Kalilla on siellä jo monta uuttaa ystävää :D

Alkuillasta tein viimeisen reissun Etu-Töölön lukiolle, missä saatiin takaisin ne viime viikon harjoituskokeet. Oon tuloksiini lopulta ihan tyytyväinen, sillä se meni paljon paremmin kuin odotin. Sain kurssikaverilta jälleen kyydin kotiin ja oli mukava jutella kohtalotoverille lähestyvästä kokeesta :) Tääkin tyyppi onneksi suhtautuu koko pääsykoetouhuun ihanan rennosti, toisin kuin monet muut panikoijat kurssilla... Oon muuten huomannut, että mulla kovin ahdistus iskee aina tasan kaksi viikkoa ennen koetta (yo-kokeet, pääsykoe jne.) ja laantuu siitä eteenpäin niin, että tässä pari päivää ennen koitosta mulla ei oo huolenhäivää mistään :D Hyvä näin.

Ilma täällä on ollut upea: asteita oli iltapäivällä reilut 20 ja kaikkialla tuoksuu kesä, leikattu ruoho ja meri. Aina vaan se jaksaa yllättää ja joka kerta siitä jaksaa innostua - kesästä. En malta odottaa, että pääsykoe on ohi ja pääsen torstaina lähtemään kotiin ja aloittamaan kesäloman! Vapaata mulla on reilun viikon verran ennen yo-juhlaa ja sitä seuraavana maanantaina alkavia töitä. Ja se loma on enemmän kuin ansaittu. Oon onnellinen, että päätin olla aloittamatta kesätöitä vielä toukokuun puolella...

Huomenna aion suunnata rantaan lukemaan, jos ilmat vaan suosii samalla tavalla kuin tänään. Illalla Kali tulee tänne meille yöksi, ettei sieltä Lohjalta tarvi yötä myöten reissata takaisin Ulvilaan. Mulla puolestaan on huomenna toiseksi viimeinen lukupäivä - ihan hullua. Kaksi kuukautta meni niin älyttömän nopeasti! Huhtikuun alussa täällä satoi vielä lunta, mutta nyt lehdet ovat puhjenneet kaikkiin puiston puihin ja ruohonleikkurit hurisee... Ihana kesä.
 

Mahtavaa mennä nukkumaan tällasella fiiliksellä! Ulkona on valosaa ja lokit huutaa... Ihanaa olla onnellinen :)

Yours, anni 

Kysyttävää?

Tiedän, että mulla on vielä pari toivepostausta rästissäkin, mutta toivoisin teiltä silti lisää kysymyksiä - ja miksei toiveitakin. Toivepostauksiin lupaan perehtyä, kun pääsykokeet ovat ohi :)

Eli laittakaa kommenttiboksiin kysymyksiä, ihan mitä mieleen juolahtaa. En julkaise asiattomia kommentteja, vaikka eipä niitä liiemmin ole koskaan tullut :)

Yours, anni

Coming to terms with reality

Viimeisen viikon aikana oon viimein hyväksynyt sen mahdollisuuden, etten välttämättä pääse yliopistoon, varsinkaan Helsinkiin tai Turkuun. Tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä hyväksyä se tosiasia, että saatan epäonnistua. Biologiaan on todella vaikea päästä sisään (muutama prosentti pääsee sisään joka vuosi, alasta ja koulusta riippuen) ja ainahan se on hankalinta uusille ylioppilaille, kun pääsykokeisiin on vain pari kuukautta aikaa lukea ja vastassa on viime ja edellisvuoden hakijoita, jotka ovat ehtineet panostaa pääsykokeeseensa jo vuoden tai pari. Kokonaisuudet on niin valtavan laajoja ja pääsykoe-esseet rakennettu nimenomaan sen pohjalta - isot kokonaisuudet täytyy hallita. Eihän se mullakaan osaamisesta ole kiinni, sillä ei noissa kirjoissa ole sanaakaan sellasta asiaa, mitä en olis jo viime syksyn yo-kirjoituksiin lukiessani tajunnut. Mulle kompastuskiveksi tulevat esseiden laajuus ja rajattu pituus huolimatta siitä, että kirjoittamista on kurssilla treenattu. Osaan kyllä ja yritän parhaani joka päivä, mutta eihän se välttämättä aina riitä.

Pieni osa tekemistäni muistiinpanoista...

Oon miettinyt jo jonkin aikaa vaihtoehtoisia tapoja viettää välivuotta, sikäli kun sellanen tulee eteen. Tällä hetkellä hakisin todennäköisesti Turkuun avoimeen yliopistoon, sillä siellä biologiaa voi lukea ja asumiskustannukset ovat esimerkiksi paljon Helsinkiä alhaisemmat. Yksi valmennuskurssimme opettajista puhui juuri viime viikolla meille omasta vuodestaan Turun avoimessa yliopistossa ja kehui sen maasta taivaaseen. Eivät avoimen opinnot kuulemma normaaleista opinnoista poikkea millään tavalla. Samoja asioita päästään tekemään kuin normaalitkin opiskelijat - niin labrassa kuin kentälläkin.

Tää tunne on oikeesti aika vapauttava. On helpompi lukeakin, kun ei ole ihan valtavia paineita. En tunne minkäänlaista paniikkia tai ahdistusta, eikä mulla ole kiire mihinkään. Jos en pääse tänä vuonna, pääsen varmasti seuraavana. Siihen uskon ja luotan.

Enää alle viikko lukemista ja sitten rennolla meningillä pääsykokeeseen. Teen parhaani, kuten aina, mutta mulla ei enää oo mitään syytä soimata itseäni epäonnistumisesta.

Come what may, toivottavasti teitäkään eivät paina valtavat pääsy- ja valintakoepaineet. Mistä tietää, vaikka koe menis tällasella rennolla asenteella vielä entistä paremmin? :)

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Yours, anni

Highschool graduate

Noin vaan heilahti kolme vuotta lukiossa ja ylioppilaskirjotukset tuli ja meni ennen kuin huomasinkaan. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että olen ylioppilas. En edes osaa sanoa, miksi se tuntuu niin erityiseltä, sillä mulle on kakarasta asti ollut selvää, että jonain päivänä saan lakkini. Ammattikoulu ei koskaan ollut mulle vaihtoehto, sillä mustahan piti tulla eläinlääkäri (ja saattaa joskus tullakin). Käsittääkseni suurin piirtein kaikki lähisukulaiseni ovat käyneet lukion ja yliopiston, joten olen aina kulkenut heidän jalanjäljissään - toivonut samanlaista onnea ja menestystä... En siis sano tätä mitenkään ammattikoululaisia väheksyäkseni, en todellakaan :D Mulle lukioon meno ja ylioppilaaksi pääsy on vaan aina ollut itsestään selvää :)

Eilen saatiin viimeiset tulokset, ja loppujen lopuksi olen E:n papereihini oikein tyytyväinen :) Kaikkein paras yllätys oli pitkä matikka, sillä huolimatta siitä, että jäin kolmen pisteen päähän E:stä, sain seitsemästä tehtävästä täydet pisteet! Kokeessa on siis kymmenen tehtävää yhteensä. Se on enemmän kuin olisin ikinä voinut itseltäni odottaa, sain jopa YTL:lta kolme pistettä lisää. Matikan keskiarvoni on lukion päättötodistuksessa 7. Parista kurssista olen repäissyt ihan vitosenkin - silkasta välinpitämättömyydestä. Kuitenkin ylioppilastodistuksessani komeilee M, joka vastaa mulle siitä puuttuvasta kolmesta pisteestä huolimatta jo melkein E:tä, sillä luin ihan tosissani koko alkukevään ja yritin kokeessa parhaani. Tästä suorituksesta olen kaikkein ylpein, sillä ehdin joskus jopa pelätä, etten pääse läpi, vaikkei se olisikaan estänyt valmistumistani.

Eilen hain kotiin ylioppilasmekkoni ja ostin kengät juhlapäivää varten :) 

PALJON ONNEA KAIKILLE UUSILLE YLIOPPILAILLE, etenkin niille, joiden menestystä on välillä epäilty ja jotka ovat tehneet kaikkein eniten töitä valkolakkinsa eteen. Kahden viikon päästä juhlitaan ja sen jälkeen meitä kaikkia odottaa ansaittu, rentouttava kesäloma. Toivon teille kaikille menestystä mahdollisiin pääsykokeisiin ja pidän peukkuja niille, joiden pääsykokeet ovat jo ohi :)

Yours, anni

Viikonloppua ja yo-juhlajuttuja

Eilinen päivä meni suurimmaksi osaksi pelireissulla sateisessa Turussa ja ilta sitten lukien ja kotona makoillen. Tänään käytiin likkojen kanssa töissä ja tulipa sitä Suomen murskatappio-otteluakin katottua jonkun matkaa. Hetki sitten sain luettua loppuun tän päivän bilsan asiat ja nyt rentoudun DVD-boksin parissa. 

Aamulla suuntaan kohti Helsinkiä ja illalla on viimeinen virallinen luentokerta. Tiistaina on harjotuspääsykoe, josta en tosin aio ottaa mitään paineita. En ole ehtinyt kerrata kaikkia asioita vielä harjotuskoetta varten, sillä en halua sotkea toimivaa lukusuunnitelmaani sen takia. Menen siis kokeeseen ja toivon että se menee omalla painollaan - eihän koko koe loppujen lopuksi merkkaa yhtään mitään.

Asiasta yhdeksänteen: yo-juhlat. Tähän mennessä juhliini on ilmoittautunut jo ihan mukavasti sukulaisia ja tuttavia. Kaikki kolme isovanhempaani tulevat, samoin toisen mummini sisko. Lisäksi sekä isäni että äitini veljet perheineen ovat luvanneet päästä paikalle, kuten myös käsittääkseni yksi serkkuni perheineen. Ainakin neljä naapuruston perhettä (kyllä, meillä on ihan mahtavat naapurit :D ) on ilmoittanut tulostaan, samoin muutama muu tuttavaperhe täältä lähistöltä. Omat ystäväni juhlivat luonnollisesti omia ylppäreitään. Onneksi mulla on yksi ystävä, joka on itseäni vuoden vanhempi ja koulunsa suorittanut, joten hän pääsee tulemaan juhliini!

Eilen ekat vieraat kyseli lahjatoiveita, kun he haluaisivat antaa jotain muuta kuin rahaa. Tietysti ekana listalla ovat kaiken maailman astiat, pyyhkeet, lakanat jne. jne. jne. Kaikki ärsyttävän tarpeelliset, mutta ihanat jutut. Oon aina rakastanut astioita, mutten oo koskaan alkanut kerätä mitään sarjaa, koska en oo vaan ikinä innostunut sellasesta. Se on aina tuntunut liian aikaselta, mutta nyt se kai viimeistään on jollain tavalla ajankohtaista.

Aqua

Mint

White

 Eilen siis ekat kyselijät saivat lisätä ostoslistalleen Arabian KoKo -sarjan astioita väreissä Mint ja White. Lisäksi haluaisin jossain vaiheessa täydentää astiastoani värillä Aqua. KoKo vaikuttaa jotenkin ihanan helpolta ja monipuoliselta, vaikken kyllä aio kaikkia sateenkaaren värejä kaappeihini kerätä. Tällaset vihreän ja sinisen sävyt on aina ollut mun juttu ja ne sopii todella kauniisti yhteen. Valkoinen nyt on tollanen klassikkoväri, joka sopii käytännössä mihin vaan. Nää astiat on yksivärisiä, mikä on mun mielestä kattauksessa aina plussaa. Mun mielestä on kivempi, että printit tulee esiin sitten lautas- ja pöytäliinoissa :) 

 Eipä tässä sitten muuta. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Yours, anni

My Summer

Yks tärkeimmistä motivaation lähteistä tähän pääsykoelukemiseen on suunnitelmat tulevalle kesälle 2012. Kesään kuuluu niin töitä kuin lomiakin, viikonloppumenoja, futista, kesäöitä ulkona ja paljon lopun alun odotusta. Nyt kun pääsin kurssilta kotiin ajattelin kirjoitella teille tulevasta kesälomastani (ainakin mulle se on lomaa, vaikka oonkin töissä paljon!) ennen kuin alan lukea illan viimesiä juttuja.

Pääsykokeeni on 24. päivä tätä kuuta, eli noin kahden ja puolen viikon kuluttua. Sen jälkeen mulla on viikko lomaa ekaa kertaa joulun jälkeen. Mulle loman merkitys on nykyään, että ei tarvi lukea mihinkään kokeeseen :D

Yo-juhla on lauantaina 2.6, jollon musta tulee ylioppilas, ellei E:nä ja L:nä lähteneet äikkä ja enkku sitten satu tulemaan I:nä takaisin, mitä uskallan suuresti epäillä. Näillä näkymin valmistun E:n papereilla.
Heti seuraavana maanantaina 4.6 aloitan työt isäni vastaanotolla Porissa ja oon töissä kesäkuun kaksi ekaa viikkoa. 

Vanhempieni kaksiviikkoinen kesäloma alkaa 15.6 ja lähdemme perinteisesti yhdessä lomamatkalle, tällä kertaa Yhdysvaltoihin. Suuntaamme ensin neljäksi päiväksi New Yorkiin ja sen jälkeen viikoksi Miamiin rantalomalle. New York on jo monta vuotta ollut mulle The One, mutta niinpä se taitaa olla monille muillekin - ja joillekin ei sitten yhtään. Olen siis hiljaisesti superinnoissani. Tää tuntuu viisi kertaa upeammalta kuin yksikään aikaisempi matka, vaikka olen mahtavissa paikoissa käynyt ennenkin. Miami tulee siinä sivussa plussana, sillä sinne en ole oikeastaan koskaan haikaillut, vaikka paikasta noin niin kuin päällisin puolin yhtä sun toista tiedänkin. Hieno kyllä sinnekin päästä, ei siinä mitään :D

Kotiin me palataan kesäkuun 28. päivä, jonka jälkeen mulla saatta olla edessä vielä yksi ulkomaanmatka heti heinäkuun alussa. Siitä ei tosin vielä ole 100% varmuutta, mutta katotaan nyt. Asia on ihan meistä itsestämme kiinni :)

Heinäkuussa olen sitten taas töissä edellä mainitusta lomasta riippuen joko koko kuukauden tai noin kolmisen viikkoa. Heinäkuun loppupuolella meillä vietetään perinteisesti yksi viikonloppu, jonka aikana saamme kotiin paljon vieraita - porukoiden vanhoja opiskelukavereita perheineen. Tää perinne on toistunut vuodesta -94 asti, jos muistan oikein. Eli 19. kerta tänä kesänä - ens vuonna juhlitaan kakskymppisiä! Silloin talo siis täyttyy meidän perheemme lisäksi 15 muusta ihmisestä (ja mahdollisesti yhdestä koirasta).  

Heinäkuun 30. päivänä koittaa kauan odotettu Barcelonan matka tyttöjen kanssa. Reissusta kirjoitin aikaisemmin A Perfect Girlfriend Getaway-postaukseen helmikuussa. Lähdetään siis kuuden tytön voimin viikoksi Espanjan aurinkoon ennen elokuun suuria muutoksia.

Elokuussa menen vielä töihin pariksi viikoksi, minkä jälkeen mulla toivottavasti alkaa koulu jossain... Alkaa tai ei, niin muutto ainakin on elokuussa edessä, en sitten tiedä minne :D 

Lisäksi meidän joukkue pelaa kesällä kahdessa eri sarjassa, joten futistakin on luvassa enemmän kuin tarpeeksi. Urheilun nimissä ei myöskään tule unohtaa jalkapallon EM-kisoja ja Lontoon olympialaisia! 

Toivottavasti luvassa on myös paljon aurinkoisia viikonloppuja ystävien kanssa, mökillä, Helsingissä, kotiterassilla ja öisellä maantiellä ajellen :)

Sitä odotellessa, eikö?

Yours, anni

Viikonloppua, jääkiekkoa ja futista

Sunnuntai-ilta ja viikonloppu lopuillaan. Perjantaina suunnitelma oli lähteä kurssin jälkeen kotiin kello 21.00 bussilla. Kurssipaikalle päästyäni minulle ja muutamalle muulle hyvissä ajoin saapuneelle kerrottiin, että kurssi onkin siltä päivältä peruttu. Hiukan jäi epäselväksi, mistä oli kyse, mutta ilmeisesti koulussa järjestettiin joku leiri? En tiedä. Suuntasin sitten samantien 3T-ratikalla yhden pysäkinvälin Kampille ja kävin ostamassa bussilipun. Ostin vähän eväitä ja kattelin sitten hetken Nivea for menin järjestämää cheerleader-esitystä Kampin ala-aulassa ennen kun lähdin odottamaan bussia laiturille numero 23.

Olin Ulvilassa puoli yhdeksän maissa ja siellä mua odotti valmiina äidin auto, jolla suuntasin suoraan kavereiden kanssa kattomaan Suomen avausottelua! Missasin ekan erän (ja ainoan maalin...), mutta olihan siinä sitten vielä kaksi erää jäljellä, vaikkei ne kyllä mitenkään huikean vauhdikkaita olleet... Illalla grillattiin kavereiden kanssa ja Kalin kanssa lähdettiin kotiin joskus ennen (vai jälkeen?) puolenyön.

Lauantaina meidän joukkuetta odotti kauden avausottelu Mynsterin kotikentällä erästä Turkulaista joukkuetta vastaan. Mua hiukan jännitti koko homma, kun en oo päässy koko keväänä treenaamaan ku pari kertaa salissa talvella. Kuntoa oon yrittäny pitää yllä ja kyllä se on ihan hyvänä pysynyt, mutta kosketus palloon on ollut todella vähäistä. Samalla olin vähän huolissani joukkueen kyvystä pelata yhteen, kun niin moni itseni lisäksi on ollut poissa treeneistä, ettei kunnon joukkuekuvioita olla ihan entisellä tavalla päästy harjoittelemaan - ainakin näin olen ymmärtänyt. Muiden poissaolo on siis tavallaan pois myös niiltä, jotka ahkerasti ja tunnollisesti reeneissä käyvät...
Peli meni silti mun mielestä todella hienosti olosuhteet huomioon ottaen! Oli vähän kosteaa/tihkusadetta, mutta varsinaiselta sateelta vältyttiin. Hävittiin lopulta vain 1-2. Tein itse tuon meidän yhden maalin, vaikkei se sitten lopulta voittoon tai tasapeliin riittänytkään. Aikalailla tuurilla meni sisään, mutta ainakin se toteutti pelissä sen ohjeen, mitä valmentajat aina karjuu kentän laidalla: "Menkää loppuun asti." Ikinä ei voi tietää, milloin maalivahdilta lipsahtaa pallo käsistä. Siitä ei synny hienoja osumia, mutta maali mikä maali :D Muuten en sitten omaa pelaamistani voikaan kehua, mutta musta tuntuu, että kyllä tää tästä lähtee :) 
Moneen kertaan oli maalipaikat lähellä meidän pelaajilla. Samalla muutamat veti todella komeita vapareita ja kulmia. Antautuminen oli kans aika totaalista, kun yhdeltä aukes jopa silmäkulma, kun päät osu vastustajan kanssa yhteen oikeen kunnolla. Esimerkillinen pelaaja!

Nyt unta palloon ja huomenna taas kirjojen ja kurssin pariin. Ensimmäinen solubiologian kurssikerta :)

Öitä!

Yours, anni

Apua lukijoilta?

Yritän ilmaista ongelmani lyhyesti: mun kroppa on jostain ihmeen syystä alkanut viimesen kolmen viikon aikana vaatimaan kymmenen tunnin yöunia. 

Perinteisesti kun oon käynyt koulua arkisin, mulle on riittänyt hyvin 7-8 tuntia unta yössä. Yläasteen ajalta en osaa sanoa, mihin aikaan menin nukkumaan, mutta lukioajalta voin sanoa melko varmasti, etten oo menny nukkumaan kertaakaan ennen kahtatoista yöllä. Oon ihan todellinen iltaihminen ja aina ollu sellanen aamutorkku. Kouluviikkojen välillä viikonloppusin oon usein valvonu johonkin klo 1-3, jos oon vaan ollut kotona. Sillonkin oon silti nukkunut vaan sen 7-8 tuntia. Lukulomallakaan tää rytmi ei muuttunu mihinkään.

Sen jälkeen, kun tulin tänne Helsinkiin ja valmennuskurssi alkoi, oon nukkunu koko ajan pidempään. Meen edelleen nukkumaan viimeistään puoli kaksi, mutta nukun 10-11 tuntia. Mulla on aina herätys puhelimessa, mutta sen soidessa olen ihan kuoleman väsynyt, sillä se 8 tuntia ei riitä mitenkään. Toisaalta ei kymmenenkään tuntia oikeasti tunnu riittävän, mutta siihen aikaan mun on fyysisesti ekan kerran mahdollista nousta ylös. 

Kun kello soi tänäänkin aamulla klo 9, sain juuri ja juuri nostettua kättäni sen verran, että läimäytin herätyksen pois päältä. Mun on siis fyysisesti mahdotonta nousta ylös. En oikeasti saa silmiäni auki ja tuntuu, kun mulla ei olis käsissä ja jaloissa ollenkaan lihaksia. Yritän siis sanoa, että vaikka oon aina ollu aamutorkku, niin mulla ei oo ollu mitään ongelmaa saada lihaksiani toimimaan ja silmiäni auki, vaikka ainahan sen heräämisen jälkeen on muutaman minuutin ollut sellanen olo, kuin kävelisin silmät ristissä.

Tää vaivaa mua todella paljon, sillä oon jo monta vuotta elänyt aivan onnellisena ja pirteänä, vaikka olen nukkunut vain 7-8h/yö. Mistä tällanen muutos voi johtua? 

Lisään siis vielä sen, että nukun yöni edelleen todella pitkissä pätkissä, en siis heräile juuri ollenkaan. Aamusin voin silti "herätä" jo kahdeksalta ja maata sellasessa kevyessä unessa vielä parhaillaan kolme tuntia, sillä se väsymys on tosiaan vaan mun kehossa. Siinä kolmen tunnin aikana voin mietiskellä kaikenlaista, mutta ylös en pääse. En öisin oo muutenkaan mitenkään stressaantunut tai näe esimerkiksi painajaisia - muita unia kyllä.


P.S Syömistäni tai liikkumistani en oo muutanu mitenkään merkittävästi

Yours, anni

Vappu ja muita fiiliksiä

Sari, Kali, Aada, minä, Iipu <3 Kuvan otti Penjami ;)
Sen lisäksi, että näytän typerältä, näytän myös onnellisemmalta kuin pitkään aikaan.

Eilen vietettiin vappua isolla kaveriporukalla. Kaiken kaikkiaan mulla ainakin oli tosi mukavaa ja se toimi kunnon irtiottona arjesta. 

 Tänään ajatukset oli sitten taas pääsykokeissa. Iski kauhea ahdistus ja syyllisyys siitä, kun en eilen illalla vapun takia lukenut. Periaatteessa tunsin syyllisyyttä aivan turhaan, sillä pysyin lukusuunnitelmassa ihan sivutarkasti huolimatta siitä, että ilta kului ystävien kanssa. En siis oikeasti edes tuhlannut lukuaikaa mihinkään, vaan luin päivällä määrätyt sivut ja vaihdoin illalla vapaalle. 

Tänään olin illalla ystäväni kanssa ajelemassa pitkän luku-urakan jälkeen, ja tuolla maantiellä kaasutellessa tuli taas suru ja ahdistus siitä, että en osaa enkä ehdi. Toisaalta päässä oli tuo yllä näkyvä kuva. Niin monta ihmistä, joille minä jostain syystä riitän ja olen aina riittänyt sellaisena kuin olen. Ihmisiä, joille olen yksinkertaisesti ihan tarpeeksi hyvä - opiskelupaikalla tai ilman. En tiedä, mistä se johtuu tai ansaitsenko sitä. Ehkä se on vastalahja siitä, että hekin ovat aina olleet minulle ihan tarpeeksi hyviä. Ihan riittäviä ja rakkaita, kaikesta huolimatta. 

Viedessäni ystävääni kotiin kysyin, että mitä sitten, jos en pääse mihinkään. Ystäväni katsoi minua ja hymyili. On uskomatonta, että joku osaa kääntää sanat "no sitten et vain osannut tarpeeksi hyvin" sanoihin "mieti mitä kaikkea me voidaan sitten sen vuoden aikana tehdä". Kyyneleet tuntui lämpimiltä silmäluomien takana, mutteivat koskaan yhtä lämpimiltä kuin parhaan ystävän hengitys olkapäätä vasten.


Yours, anni