Coming to terms with reality

Viimeisen viikon aikana oon viimein hyväksynyt sen mahdollisuuden, etten välttämättä pääse yliopistoon, varsinkaan Helsinkiin tai Turkuun. Tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä hyväksyä se tosiasia, että saatan epäonnistua. Biologiaan on todella vaikea päästä sisään (muutama prosentti pääsee sisään joka vuosi, alasta ja koulusta riippuen) ja ainahan se on hankalinta uusille ylioppilaille, kun pääsykokeisiin on vain pari kuukautta aikaa lukea ja vastassa on viime ja edellisvuoden hakijoita, jotka ovat ehtineet panostaa pääsykokeeseensa jo vuoden tai pari. Kokonaisuudet on niin valtavan laajoja ja pääsykoe-esseet rakennettu nimenomaan sen pohjalta - isot kokonaisuudet täytyy hallita. Eihän se mullakaan osaamisesta ole kiinni, sillä ei noissa kirjoissa ole sanaakaan sellasta asiaa, mitä en olis jo viime syksyn yo-kirjoituksiin lukiessani tajunnut. Mulle kompastuskiveksi tulevat esseiden laajuus ja rajattu pituus huolimatta siitä, että kirjoittamista on kurssilla treenattu. Osaan kyllä ja yritän parhaani joka päivä, mutta eihän se välttämättä aina riitä.

Pieni osa tekemistäni muistiinpanoista...

Oon miettinyt jo jonkin aikaa vaihtoehtoisia tapoja viettää välivuotta, sikäli kun sellanen tulee eteen. Tällä hetkellä hakisin todennäköisesti Turkuun avoimeen yliopistoon, sillä siellä biologiaa voi lukea ja asumiskustannukset ovat esimerkiksi paljon Helsinkiä alhaisemmat. Yksi valmennuskurssimme opettajista puhui juuri viime viikolla meille omasta vuodestaan Turun avoimessa yliopistossa ja kehui sen maasta taivaaseen. Eivät avoimen opinnot kuulemma normaaleista opinnoista poikkea millään tavalla. Samoja asioita päästään tekemään kuin normaalitkin opiskelijat - niin labrassa kuin kentälläkin.

Tää tunne on oikeesti aika vapauttava. On helpompi lukeakin, kun ei ole ihan valtavia paineita. En tunne minkäänlaista paniikkia tai ahdistusta, eikä mulla ole kiire mihinkään. Jos en pääse tänä vuonna, pääsen varmasti seuraavana. Siihen uskon ja luotan.

Enää alle viikko lukemista ja sitten rennolla meningillä pääsykokeeseen. Teen parhaani, kuten aina, mutta mulla ei enää oo mitään syytä soimata itseäni epäonnistumisesta.

Come what may, toivottavasti teitäkään eivät paina valtavat pääsy- ja valintakoepaineet. Mistä tietää, vaikka koe menis tällasella rennolla asenteella vielä entistä paremmin? :)

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Yours, anni