 |
| Sari, Kali, Aada, minä, Iipu <3 Kuvan otti Penjami ;) Sen lisäksi, että näytän typerältä, näytän myös onnellisemmalta kuin pitkään aikaan. |
Eilen vietettiin vappua isolla kaveriporukalla. Kaiken kaikkiaan mulla ainakin oli tosi mukavaa ja se toimi kunnon irtiottona arjesta.
Tänään ajatukset oli sitten taas pääsykokeissa. Iski kauhea ahdistus ja syyllisyys siitä, kun en eilen illalla vapun takia lukenut. Periaatteessa tunsin syyllisyyttä aivan turhaan, sillä pysyin lukusuunnitelmassa ihan sivutarkasti huolimatta siitä, että ilta kului ystävien kanssa. En siis oikeasti edes tuhlannut lukuaikaa mihinkään, vaan luin päivällä määrätyt sivut ja vaihdoin illalla vapaalle.
Tänään olin illalla ystäväni kanssa ajelemassa pitkän luku-urakan jälkeen, ja tuolla maantiellä kaasutellessa tuli taas suru ja ahdistus siitä, että en osaa enkä ehdi. Toisaalta päässä oli tuo yllä näkyvä kuva. Niin monta ihmistä, joille minä jostain syystä riitän ja olen aina riittänyt sellaisena kuin olen. Ihmisiä, joille olen yksinkertaisesti ihan tarpeeksi hyvä - opiskelupaikalla tai ilman. En tiedä, mistä se johtuu tai ansaitsenko sitä. Ehkä se on vastalahja siitä, että hekin ovat aina olleet minulle ihan tarpeeksi hyviä. Ihan riittäviä ja rakkaita, kaikesta huolimatta.
Viedessäni ystävääni kotiin kysyin, että mitä sitten, jos en pääse mihinkään. Ystäväni katsoi minua ja hymyili. On uskomatonta, että joku osaa kääntää sanat "no sitten et vain osannut tarpeeksi hyvin" sanoihin "mieti mitä kaikkea me voidaan sitten sen vuoden aikana tehdä". Kyyneleet tuntui lämpimiltä silmäluomien takana, mutteivat koskaan yhtä lämpimiltä kuin parhaan ystävän hengitys olkapäätä vasten.
Yours, anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti