Sunnuntai-ilta
ja viikonloppu lopuillaan. Perjantaina suunnitelma oli lähteä kurssin
jälkeen kotiin kello 21.00 bussilla. Kurssipaikalle päästyäni minulle ja
muutamalle muulle hyvissä ajoin saapuneelle kerrottiin, että kurssi
onkin siltä päivältä peruttu. Hiukan jäi epäselväksi, mistä oli kyse,
mutta ilmeisesti koulussa järjestettiin joku leiri? En tiedä. Suuntasin
sitten samantien 3T-ratikalla yhden pysäkinvälin Kampille ja
kävin ostamassa bussilipun. Ostin vähän eväitä ja kattelin sitten hetken
Nivea for menin järjestämää cheerleader-esitystä Kampin ala-aulassa
ennen kun lähdin odottamaan bussia laiturille numero 23.
Olin
Ulvilassa puoli yhdeksän maissa ja siellä mua odotti valmiina äidin
auto, jolla suuntasin suoraan kavereiden kanssa kattomaan Suomen
avausottelua! Missasin ekan erän (ja ainoan maalin...), mutta olihan
siinä sitten vielä kaksi erää jäljellä, vaikkei ne kyllä mitenkään
huikean vauhdikkaita olleet... Illalla grillattiin kavereiden kanssa ja
Kalin kanssa lähdettiin kotiin joskus ennen (vai jälkeen?) puolenyön.
Lauantaina
meidän joukkuetta odotti kauden avausottelu Mynsterin kotikentällä
erästä Turkulaista joukkuetta vastaan. Mua hiukan jännitti koko homma,
kun en oo päässy koko keväänä treenaamaan ku pari kertaa salissa
talvella. Kuntoa oon yrittäny pitää yllä ja kyllä se on ihan hyvänä
pysynyt, mutta kosketus palloon on ollut todella vähäistä. Samalla olin
vähän huolissani joukkueen kyvystä pelata yhteen, kun niin moni itseni
lisäksi on ollut poissa treeneistä, ettei kunnon joukkuekuvioita olla
ihan entisellä tavalla päästy harjoittelemaan - ainakin näin olen
ymmärtänyt. Muiden poissaolo on siis tavallaan pois myös niiltä, jotka
ahkerasti ja tunnollisesti reeneissä käyvät...
Peli
meni silti mun mielestä todella hienosti olosuhteet huomioon ottaen!
Oli vähän kosteaa/tihkusadetta, mutta varsinaiselta sateelta vältyttiin.
Hävittiin lopulta vain
1-2.
Tein itse tuon meidän yhden maalin, vaikkei se sitten lopulta voittoon
tai tasapeliin riittänytkään. Aikalailla tuurilla meni sisään, mutta
ainakin se toteutti pelissä sen ohjeen, mitä valmentajat aina karjuu
kentän laidalla: "Menkää loppuun asti." Ikinä ei voi tietää,
milloin maalivahdilta lipsahtaa pallo käsistä. Siitä ei synny hienoja
osumia, mutta maali mikä maali :D Muuten en sitten omaa pelaamistani
voikaan kehua, mutta musta tuntuu, että kyllä tää tästä lähtee :)
Moneen kertaan oli maalipaikat lähellä meidän pelaajilla. Samalla muutamat veti todella
komeita vapareita ja kulmia. Antautuminen oli kans aika totaalista, kun
yhdeltä aukes jopa silmäkulma, kun päät osu vastustajan kanssa yhteen
oikeen kunnolla. Esimerkillinen pelaaja!
Nyt unta palloon ja huomenna taas kirjojen ja kurssin pariin. Ensimmäinen solubiologian kurssikerta :)
Öitä!
Yours, anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti