Murhe

Mulla ei tänään oo ollu yhtään hyvä päivä. Pyydän jo etukäteen anteeksi synkkää postausta, sikäli kun siinä on mitään anteeksipyydettävää.


Kaikki alkoi siitä, kun nukuin liian pitkään. Mä en tunnetusti pääse enää päivän rytmiin mukaan, jos nukun liian myöhään. Oon väsynyt ja kiukkunen koko päivän. 


Ulkona oli mahtava ilma, mutta istuin sisällä lukemassa. Kolmeen kertaan nousin ylös, vedin juoksutrikoot jalkaan, otin ne pois ja palasin takasin kirjan ääreen - ei mulla vaan ole aikaa lähteä lenkille. Juokseminen on mulle kaikki kaikessa, ja tuntuu ku olisin vankina tässä kämpässä ja noissa kirjoissa, kun edes ulkoiluun ei ole aikaa. Tämä siis sen takia, että mulla oli tänään myös kurssi, joka vie aina illasta sen 4-5 tuntia matkoineen. Eli juoksulenkkiin ei ole aikaa, jos meinaan ennen kurssia saada päivän lukemiset hoidettua. Lopputulos oli, etten silti päässyt lukusuunnitelman mukaisesti siihen asti, mihin piti tänään päästä. Sekin meni siis pieleen.


Kurssilla iski epätoivo, kun saatiin taas yhdet harjotusesseet takaisin. Tosin en ollut ainoa: jopa parhaan pistemäärän saanut sai ihan todella surkean tuloksen. Se meni siis koko ryhmällä todella todella huonosti. Toisaalta en ollut huonoin, joten kai se on plussaa... Edelliset esseet on menny hyvin - tämä aivan penkin alle. Me kaikki oltiin vaan ymmärretty se niin väärin. Kyseessä oli vuoden -99 pääsykoetehtävä, joten todellisuudessa myös lukion oppimäärän sisältö on muuttunut sen jälkeen ja tehtävä oli siksi vielä entistä hankalampi, mutta ei siinä oo paljon puolustelemista, että mokattiin ihan kympillä.


Illalla oli lämmintä ja valoisaa, ja nautin siitä ja meren tuoksusta ihan täysillä ne muutamat minuutit, kun istuin bussi- ja ratikkapysäkeillä matkalla kotiin. Auringonlasku oli, taas kerran, Lauttasaaren sillalla maailman kaunein. Mä sain nähdä sen vain likasesta bussin ikkunasta. Siinä vaiheessa jo melkeen itketti.


Huomisesta tulee toivottavasti parempi päivä. Mulla on vapaata ja pääsen lenkille. Toivon sydämeni pohjasta, että huomennakin on hieno ilma... Perjantaina lähden kuin lähdenkin kotiin juhlimaan vappua kavereiden kanssa, kun kutsu kerran tuli. Opiskelupaikkaa en välttämättä saa, mutta ainakin on ystävät... Tilanteessa kuin tilanteessa, kiitos siitä ♥


Yours, anni