Ajatuksia bloggaamisesta (+kuvalöytöjä kamerasta)

Teksti ja kuvat ei liity toisiinsa mitenkään, joten sinänsä tässähän ei ole mitään järkeä. Toisaalta en tiedä, miksi pitäisikään olla? Ensimmäiset kuvat on meidän viime kesän 2011 Cyproksen matkalta ja viimeinen kuva musta Wanhojentanssien aamuna. Löysin kuvat kun selasin äidin kameran muistikorttia :D

Äiti ja pikkuveli meressä<3

Bloggaaminen ei ole aina helppoa varsinkaan niille, jotka tekevät sitä muiden iloksi, palveluksena lukijoilleen. Kaikkein tunnetuimmat bloggaajat, joiden lukijamäärät heiluvat kaikkialla tuhannen ja kymmenentuhannen välillä, ovat usein muista yhteyksistä tunnettuja julkkiksia. Silti yhä useammat kuuluisat bloggaajat ovat ihan perus taviksia, joiden blogien lukijamäärät vaan kasvavat kasvamistaan. En tiedä, mistä näiden blogien suosio on saanut alkunsa, mutta uskon, että se vaatii bloggaajalta itseltään aika paljon ponnisteluja: sen lisäksi, että pitää kirjoittaa hyvin ja valtavirtaa kiinnostavista asoista, pitää myös kuvien ja mielipiteiden miellyttää lukijakuntaa. Postauksia on myös tehtävä tarpeeksi usein, joitteivat lukijat kyllästy. 

Se, mitä musta jäi jäljelle kun hyppäsin meidän paatin katolta...

Monet suositut bloggaajat ovat päätyneet bloginsa poistamiseen, kun suorituspaineet ovat kasvaneet liian suuriksi. Lukijat valittavat liian vähäisistä postauksista ja siitä, ettei bloggaaja ole vastannut joikaisen tuhannen kommentoijan kommentteihin henkilökohtaisesti. Usein bloggaaja myös itse havahtuu siihen, että kuvat ja tarinat hänen elämästään, lapsistaan ja kodistaan ovat säännöllisesti tuhansien ihmisten nähtävillä. Tietenkin kommentointiasetuksia voi muuttaa, mutta usein siihenkin päädytään vasta useiden loukkaavien kommenttien jälkeen. Ei ole varmaan helppo sulattaa sitä, kun tuntematon lukija, joka ei vaivaudu edes esiintymään omalla nimellään, haukkuu bloggaajan 2-vuotiaan tyttären ulkonäköä.

En tietenkään tarkoita, että kaikki tunnetut bloggaajat saavat näitä vihakommentteja. Päinvastoin monilla blogeilla on uskollinen lukijakunta, joka tukee bloggaajaa ja lähettää kauniita, kannustavia kommentteja. Ihailen tällasia blogeja, sillä niissä vaan on sitä jotain.

Mulle bloggaaminen ei onneks ole mitään muuta, kun tapa rentoutua, miettiä ja olla just sitä, miltä millonkin tuntuu. Tiedän, että mun blogilla on muutamia kymmeniä lukijoita joka päivä, mutta vain muutama on Bloggerin jäseniä. Lukijoita on loppujen lopuksi aika helppo hankkia, jos blogiaan mainostaa netin keskustelupalstoilla tai muilla sivustoilla. Mä en silti viitti ruveta siihen, vaan tyydyn julkasemaan jokasen postauksen omassa Facebook-profiilissani, jotta ne lukijat, jotka eivät ole Bloggeriin kirjautuneina, saavat tiedon uudesta postauksesta.

Minä, isoveli, pikkuveli ja äiti

Niin oudolta kun se saattaakin kuulostaa, mulla on mun blogiin todella voimakas tunneside. Mä rakastan sitä ja se on mulle äärettömän tärkeä. Vaikka blogi itsessään ei ole mikään todellinen paikka tässä kolmiuloitteisessa maailmassa, se tuntuu yhdeltä osalta mun kotia. Se on vähän kuin yks huone meidän talossa. Sinne mennään ja siellä ollaan, ei vaan tuijoteta sitä ruudulta.

Blogger on sivustona aina liputtanut sananvapauden puolesta ja erilaisia blogeja löytyy miljoonittain. Blogger on maailmanlaajuinen sivusto, joka kattaa niin monella eri kielellä kirjoitettuja blogeja, että heikompia huimaa. Blogeja voi tehdä niin monesta eri aiheesta, elämäntavasta, uskonnosta tai aatteesta, että jos vähänkin yrittää, niin varmasti löytää jotain itseään kiinnostavaa. 

Suosittelen, että käyt blogilista.fi -sivulla, jos haluat löytää itseäs kiinnostavia blogeja. Syötä hakukenttään hakusana/-sanoja ja sulle tarjotaan saman tien valtava määrä vaihtoehtoja!

Koskaan ei myöskään ole liian myöhästä alottaa omaa blogia ;)

~anni