Rauha

"Mitä on eniten: tähtiä, hiekanjyviä vai lumihiutaleita?"

"Galaksin väri kertoo sen iän. Nuoria galakseja valaisevat voimakkaat siniset tähdet, kun taas vanhimmat ovat punertavia, eikä niissä synny enää uusia tähtiä. Valkoinen Linnunratamme on pirteässä keski-iässä."


"Pienokaisen hoivaaminen vähentää mieshormonia. Se on evoluution keino tehdä miehestä isä."


Siinä pari hauskaa kohtaa Helsingin Sanomien tän päivän D-osiosta eli Tieteen puolelta :) No, se niistä.


Oon ollu tässä pari päivää tosi kipeä. Kova flunssa ja kuume iskee päälle. Tiedän, ettei sillon pitäis mennä kouluun ja tartuttaa kaikkia muita ja niin edelleen, mutta mä en yksinkertasesti voi olla koulusta pois, kun koko ajan on jotakin. En halua missata matikan tunteja, enkä mantsan testejä tai enkun sanakokeita. Niinpä oon vetäny pään täyteen buranaa aina aamulla ennen kouluun lähtöä. Sen voimalla oon sitte painellu kahdeksalta aamulla pyörällä kouluun ja koulun jälkeen siirtyny autokoululle harjottelemaan kirjallista koetta varten. Aika rankkaa se on varsinkin siinä vaiheessa, kun kuume alkaa taas puskea päälle ja vielä pitäis pari tuntia jaksaa sitä sun tätä. Tänään mulla jäi jopa ruokailu kokonaan väliin, kun olin ruokatunnin autokoululla tekemässä pimeäajoa simulaattorilla. Eli päivän ensimmäisen ateriankin sain vasta tossa neljän jälkeen.


Harvoin sitä on jaksamisestaan yhtä ylpeä, kun mitä mä nyt olen. Ja mä tiedän, että kaikki vihaa mua nyt, jos teidät tartutan, mutta eipä mulla ole ollut muita vaihtoehtoja, kun tulla kouluun ja hoitaa ne hommat, jotka vaan on pakko hoitaa. Niin että loppujen lopuksi oon äärettömän ylpeä siitä, miten hyvin oon jaksanu hoitaa velvollisuuteni kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta, flunssasta ja kuumeesta puhumattakaan. Tiedän, ettei tää varmaan hirveen terveellistä oo, mutta huomisen jälkeen ehdinki sitte jo vähän rentoutua. Tää alkuviikko vaan on ollu niin hektinen...


Kun pääsin tänään kotiin ja sain ruokaa, nousi kuume taas varmaan parilla asteella saman tien. Tuli heti kylmä ja kaikkia paikkoja alko särkeä. Olo oli sillä hetkellä silti parempi kuin koko päivänä. Oli sellanen olo, että oon nyt tehnyt ne asiat, jotka oli tän päivän tehtävälistalla, ja saan olla siitä ylpeä. Saan olla tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. En ottanu enää buranaakaan, vaan annan kuumeen nyt riehua täysillä ainakin huomisaamuun asti. Olo on yhtäkkiä niin paljon heikompi, herkempi ja inhimillisempi. Tältä sen kuuluu tuntua, kun on kipeä ja väsynyt. Tuntuu, että oon vähän enemmän olemassa nyt kuin aikasemmin. Vähän enemmän haavoittuva, vähän enemmän ihminen.

Nyt kun koiratkin tuli mun sänkyyn nukkumaan, aion vain rentoutua. Aion olla ihan rauhassa, ihan tavallinen, ihan inhimillinen flunssapotilas. Tiukkaa se tekee, mutta oon päättänyt, että loppuillan aikana en ole kenenkään tytär, en kenenkään kaveri, enkä kenenkään oppilas tai opettaja.

 On vain minä ja mun kaks parasta ystävää.

~anni