Back to basics

Leppoisaa sunnuntai-iltaa rakkaat ihmiset :)

Koulu loppui, lukuloma alkaa koeviikon myötä ja ensimmäisiin kirjotuksiin, äidinkielen tekstitaidonkokeeseen, on vajaa kaks viikkoa aikaa! No, en stressaa oikeestaan ollenkaan äikästä, se menee niin kun on mennäkseen ja arvosana on sitte mitä on. Sikäli kun molemmat osuudet (tekstitaito ja essee) menee yhtä hyvin kun normaaleilla kursseilla tähän asti, on mulla mahdollisuus ainakin saada se E. L:stä en uskalla haaveilla ;)

Englannin kuuntelu on 13.2 ja kirjallinen osuus vasta pitkällä maaliskuun puolella. Englannista lähden ehdottomasti tavoittelemaan sitä laudaturia, mutten voi sanoa, että yllättyisin jossen sitä saisi. Mulla toi kielitaito on reippaasti parempi siellä puhekielen puolella, joten tollanen "virallisuus" ei välttämättä luonnistukaan yhtä hyvin kuin toivoisin :) Ei sillä väliä, koska tiedän kuitenkin, että pärjään englannillani aivan varmasti missä tilanteessa tahansa :) Joten miniminä toivon E:tä niin äikästä kuin englannistakin. Jos jostain L tulee, se on vaan plussaa.

Mutta matikka. No, lähden tavottelemaan C:tä, mutten ylläty B:stä. A olis jo masentavaa, mutten missään nimessä lähtis sitäkään korottamaan. Lukio on mun osalta näiden kirjotusten jälkeen ohi, enkä aio uusia syksyllä mitään. Syksyllä on pakko siirtyä elämässä eteenpäin. Joten ei matikankaan kirjotukset mua suuremmin jännitä. Valmistaudun niin hyvin kun mahdollista, niin ku aina :) Meni miten meni niin tiedän, että osaan tietyt asiat ja toisista en tajua mitään ;)

Lyhyesti tästä päivästä: Oltiin tyttöjen kanssa töissä (minä ajoin!), käytiin Prismassa ja tulin kotiin lukemaan. Kokosin Kalin äikän monisteet yhteen kansioon (vaadin, että sain järjestää ne), söin perheen kanssa iskän tekemää kalaa ja perunamuusia ja heitin isoveljen bussipysäkille (opiskelee Turun yliopistossa) ennen soittotuntia. Soiteltiin opettajan kanssa kappaleet läpi, 3/3-tutkinto lähestyy koko ajan :)
Kotona söin vispipuuroa ja koitan nyt taas lueskella matikkaa, että pääsisin kirjotuksiin valmistautumisessa koko ajan eteenpäin.

Odotin tänään ihan innolla Miss Marple- leffaa, muttei sitä nyt sitte tulekaan :( Viime sunnuntainakin jäi pois vaalivalvojaisten takia ja ens viikolla varmaan samasta syystä. Kauheet vierotusoireet siitä "nokkelan hajuisesta ikäneidosta", niinku iskä joskus sanoi...

~anni

Tänään on hyvä päivä olla suomalainen

Nyt on vaalien tulos sitten vihdoin ratkennut :) Niinistö 37,0% ja Haavisto 18,8% ja toinen kierros häämöttää edessäpäin!

Vuosina 2010 ja 2011 eduskuntavaaleja edeltävinä kuukausina käytiin kiivasta keskustelua homojen oikeuksista ja henkilökohtasesti tunsin kun meidät homoliittojen kannattajat olis lyöty maahan ihan täydellä teholla. Nyt vuoden 2012 presidentinvaalien toiselle kierrokselle on valittu kaksi ehdokasta. Kaksi kokenutta, asiallista ja nöyrää herrasmiestä, joista toinen on myös homo. On lohduttavaa todeta, että Suomi, joka ei vieläkään ole valmis täysin hyväksymään homoseksuaalisuutta, pystyy näkemään Haaviston todelliset kyvyt suuntautumisesta huolimatta. On hienoa, että tämä maa pystyy siihen, sillä Haaviston homous ei ole syy olla äänestämättä älykästä miestä.

Niinistö on loistava ehdokas, kokenut ja itsevarma, todellista presidenttiainesta - turha sitä on kieltää. Mutta nyt Haaviston aika. Haavisto on paljon paljon muutakin kuin onnellisessa parisuhteessa elävä homo. Haavisto on kansanedustaja, jolla on hyvä moraali ja arvot, tärkeitä periaatteita ja tavoitteita. Hänellä on kokemusta EU-työstä ja toiminnasta YK:ssa. Nämä on kaikki niitä asioita, joita Suomi tarvitsee. Nyt voi vain toivoa, että pudonneiden ehdokkaiden kannattajat antavat äänensä viisaasti ja omatuntonsa mukaan, sekä ennen kaikkea oikeista syistä. 

Tämä maa saa seuraavaksi 6 vuodeksi loistavan presidentin, kävi miten kävi. Kaksi rauhallista, maltillista ja rehellistä johtajaehdokasta. Hienoja miehiä ;)

~anni

Ajatuksia bloggaamisesta (+kuvalöytöjä kamerasta)

Teksti ja kuvat ei liity toisiinsa mitenkään, joten sinänsä tässähän ei ole mitään järkeä. Toisaalta en tiedä, miksi pitäisikään olla? Ensimmäiset kuvat on meidän viime kesän 2011 Cyproksen matkalta ja viimeinen kuva musta Wanhojentanssien aamuna. Löysin kuvat kun selasin äidin kameran muistikorttia :D

Äiti ja pikkuveli meressä<3

Bloggaaminen ei ole aina helppoa varsinkaan niille, jotka tekevät sitä muiden iloksi, palveluksena lukijoilleen. Kaikkein tunnetuimmat bloggaajat, joiden lukijamäärät heiluvat kaikkialla tuhannen ja kymmenentuhannen välillä, ovat usein muista yhteyksistä tunnettuja julkkiksia. Silti yhä useammat kuuluisat bloggaajat ovat ihan perus taviksia, joiden blogien lukijamäärät vaan kasvavat kasvamistaan. En tiedä, mistä näiden blogien suosio on saanut alkunsa, mutta uskon, että se vaatii bloggaajalta itseltään aika paljon ponnisteluja: sen lisäksi, että pitää kirjoittaa hyvin ja valtavirtaa kiinnostavista asoista, pitää myös kuvien ja mielipiteiden miellyttää lukijakuntaa. Postauksia on myös tehtävä tarpeeksi usein, joitteivat lukijat kyllästy. 

Se, mitä musta jäi jäljelle kun hyppäsin meidän paatin katolta...

Monet suositut bloggaajat ovat päätyneet bloginsa poistamiseen, kun suorituspaineet ovat kasvaneet liian suuriksi. Lukijat valittavat liian vähäisistä postauksista ja siitä, ettei bloggaaja ole vastannut joikaisen tuhannen kommentoijan kommentteihin henkilökohtaisesti. Usein bloggaaja myös itse havahtuu siihen, että kuvat ja tarinat hänen elämästään, lapsistaan ja kodistaan ovat säännöllisesti tuhansien ihmisten nähtävillä. Tietenkin kommentointiasetuksia voi muuttaa, mutta usein siihenkin päädytään vasta useiden loukkaavien kommenttien jälkeen. Ei ole varmaan helppo sulattaa sitä, kun tuntematon lukija, joka ei vaivaudu edes esiintymään omalla nimellään, haukkuu bloggaajan 2-vuotiaan tyttären ulkonäköä.

En tietenkään tarkoita, että kaikki tunnetut bloggaajat saavat näitä vihakommentteja. Päinvastoin monilla blogeilla on uskollinen lukijakunta, joka tukee bloggaajaa ja lähettää kauniita, kannustavia kommentteja. Ihailen tällasia blogeja, sillä niissä vaan on sitä jotain.

Mulle bloggaaminen ei onneks ole mitään muuta, kun tapa rentoutua, miettiä ja olla just sitä, miltä millonkin tuntuu. Tiedän, että mun blogilla on muutamia kymmeniä lukijoita joka päivä, mutta vain muutama on Bloggerin jäseniä. Lukijoita on loppujen lopuksi aika helppo hankkia, jos blogiaan mainostaa netin keskustelupalstoilla tai muilla sivustoilla. Mä en silti viitti ruveta siihen, vaan tyydyn julkasemaan jokasen postauksen omassa Facebook-profiilissani, jotta ne lukijat, jotka eivät ole Bloggeriin kirjautuneina, saavat tiedon uudesta postauksesta.

Minä, isoveli, pikkuveli ja äiti

Niin oudolta kun se saattaakin kuulostaa, mulla on mun blogiin todella voimakas tunneside. Mä rakastan sitä ja se on mulle äärettömän tärkeä. Vaikka blogi itsessään ei ole mikään todellinen paikka tässä kolmiuloitteisessa maailmassa, se tuntuu yhdeltä osalta mun kotia. Se on vähän kuin yks huone meidän talossa. Sinne mennään ja siellä ollaan, ei vaan tuijoteta sitä ruudulta.

Blogger on sivustona aina liputtanut sananvapauden puolesta ja erilaisia blogeja löytyy miljoonittain. Blogger on maailmanlaajuinen sivusto, joka kattaa niin monella eri kielellä kirjoitettuja blogeja, että heikompia huimaa. Blogeja voi tehdä niin monesta eri aiheesta, elämäntavasta, uskonnosta tai aatteesta, että jos vähänkin yrittää, niin varmasti löytää jotain itseään kiinnostavaa. 

Suosittelen, että käyt blogilista.fi -sivulla, jos haluat löytää itseäs kiinnostavia blogeja. Syötä hakukenttään hakusana/-sanoja ja sulle tarjotaan saman tien valtava määrä vaihtoehtoja!

Koskaan ei myöskään ole liian myöhästä alottaa omaa blogia ;)

~anni

Sininen hetki

Mä en oikeesti edes tiedä, mitä sanonta "sininen hetki" tarkoittaa, mut veikkaan että se liittyy jotenkin sellaseen kauniiseen aamu- tai iltahämärään. Kauneimmillaan sellanen kai olis kesäyönä, kun on lämmin ja hiljasta, aivan tyyntä. 

Sellanen unelias keveys, kun istuu mökkilaiturilla aamun ensimmäisinä tunteina ja kuuntelee sitä, mitä ei voi kuulla. Muut nukkuu sisällä, eikä sillä hetkellä ole olemassa ketään muuta, kuin minä. Se on sellanen hetki, kun omasta olemassaolostaan ei voi olla täysin varma - olo on hiukan epätodellinen, haavoittuva. Tuntee itsensä osaksi sitä keveyttä ja valkoista aamu-usvaa, jota ei voi koskettaa, vaikka se on siinä.

Mä haluaisin pienen hetken epäillä sitä, olenko olemassa. Haluan luulla, että voisin sen hiljaisen tuulenvireen mukana kadota pois ilman, että kukaan huomaa. Hetken aikaa olla muille näkymätön, kadota siltä laiturilta kesäyöhön. Haihtua ilmaan, liitää veden pinnan yllä koko matkan sinne, missä ei ole enää mitään muuta, kuin minä ja mun sininen hetkeni. 

Sen jälkeen mä haluan palata takaisin ja elää taas. Täysillä.


~anni

Rauha

"Mitä on eniten: tähtiä, hiekanjyviä vai lumihiutaleita?"

"Galaksin väri kertoo sen iän. Nuoria galakseja valaisevat voimakkaat siniset tähdet, kun taas vanhimmat ovat punertavia, eikä niissä synny enää uusia tähtiä. Valkoinen Linnunratamme on pirteässä keski-iässä."


"Pienokaisen hoivaaminen vähentää mieshormonia. Se on evoluution keino tehdä miehestä isä."


Siinä pari hauskaa kohtaa Helsingin Sanomien tän päivän D-osiosta eli Tieteen puolelta :) No, se niistä.


Oon ollu tässä pari päivää tosi kipeä. Kova flunssa ja kuume iskee päälle. Tiedän, ettei sillon pitäis mennä kouluun ja tartuttaa kaikkia muita ja niin edelleen, mutta mä en yksinkertasesti voi olla koulusta pois, kun koko ajan on jotakin. En halua missata matikan tunteja, enkä mantsan testejä tai enkun sanakokeita. Niinpä oon vetäny pään täyteen buranaa aina aamulla ennen kouluun lähtöä. Sen voimalla oon sitte painellu kahdeksalta aamulla pyörällä kouluun ja koulun jälkeen siirtyny autokoululle harjottelemaan kirjallista koetta varten. Aika rankkaa se on varsinkin siinä vaiheessa, kun kuume alkaa taas puskea päälle ja vielä pitäis pari tuntia jaksaa sitä sun tätä. Tänään mulla jäi jopa ruokailu kokonaan väliin, kun olin ruokatunnin autokoululla tekemässä pimeäajoa simulaattorilla. Eli päivän ensimmäisen ateriankin sain vasta tossa neljän jälkeen.


Harvoin sitä on jaksamisestaan yhtä ylpeä, kun mitä mä nyt olen. Ja mä tiedän, että kaikki vihaa mua nyt, jos teidät tartutan, mutta eipä mulla ole ollut muita vaihtoehtoja, kun tulla kouluun ja hoitaa ne hommat, jotka vaan on pakko hoitaa. Niin että loppujen lopuksi oon äärettömän ylpeä siitä, miten hyvin oon jaksanu hoitaa velvollisuuteni kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta, flunssasta ja kuumeesta puhumattakaan. Tiedän, ettei tää varmaan hirveen terveellistä oo, mutta huomisen jälkeen ehdinki sitte jo vähän rentoutua. Tää alkuviikko vaan on ollu niin hektinen...


Kun pääsin tänään kotiin ja sain ruokaa, nousi kuume taas varmaan parilla asteella saman tien. Tuli heti kylmä ja kaikkia paikkoja alko särkeä. Olo oli sillä hetkellä silti parempi kuin koko päivänä. Oli sellanen olo, että oon nyt tehnyt ne asiat, jotka oli tän päivän tehtävälistalla, ja saan olla siitä ylpeä. Saan olla tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. En ottanu enää buranaakaan, vaan annan kuumeen nyt riehua täysillä ainakin huomisaamuun asti. Olo on yhtäkkiä niin paljon heikompi, herkempi ja inhimillisempi. Tältä sen kuuluu tuntua, kun on kipeä ja väsynyt. Tuntuu, että oon vähän enemmän olemassa nyt kuin aikasemmin. Vähän enemmän haavoittuva, vähän enemmän ihminen.

Nyt kun koiratkin tuli mun sänkyyn nukkumaan, aion vain rentoutua. Aion olla ihan rauhassa, ihan tavallinen, ihan inhimillinen flunssapotilas. Tiukkaa se tekee, mutta oon päättänyt, että loppuillan aikana en ole kenenkään tytär, en kenenkään kaveri, enkä kenenkään oppilas tai opettaja.

 On vain minä ja mun kaks parasta ystävää.

~anni

 

Valmis

Yrittää tässä nyt keskittyä koulujuttuihin, ku pari viikkoa enää jäljellä. Sen jälkeen ei enää yhtäkään normaalia koulupäivää lukiossa, ei ainuttakaan koeviikkoa, matikan rastia, eikä yhteistä ruokailua tyttöjen kanssa.

Ne ruokailut on varmaan ainoa asia, mitä mun tulee varmasti jossain vaiheessa oikeesti ikävä. Ei sillä, etteikö oltais muutenki aina yhdessä, mut se on nää viimeset kolme vuotta ollu jokaikisen päivän kohokohta. Se on aina se, mitä odottaa aamutunneilla ja minkä jälkeen on aina vaan tunti tai pari jäljellä, jos sitäkään. Se on mulle ainakin usein välituntien lisäks ainoo hetki päivästä ku voin olla mun kavereiden kanssa.

Se, mitä oon huomannut nyt ihan tässä viikon sisään on, että musta alkaa koko ajan tuntua enemmän ja enemmän siltä, että nyt on tullut aika jättää lukio taakse. Tunnistin sen eilen siksi samaksi tunteeksi, joka tuli jossain ysiluokan loppuvaiheilla myös pintaan, vaikken olis sillon kyllä yläasteelta halunnut lähteä. Se on sellanen tunne, kun olis yhtäkkiä täysin valmis siirtymään eteenpäin. Kaikki tuntuu yllättäen niin todelliselta. Ja se tuntuu hassulta, koska vielä olis niin paljon lukiojuttuja jäljellä, kirjotukset ja kaikki. Silti vaan se puskee päälle. Tunne siitä, että tää loppuu nyt. Nyt, viimein, enkä palaa enää koskaan takasin. Ei koskaan enää näitä seiniä, näitä ihmisiä, opettajia, pahoja eikä hyviä katseita. 

Loppupeleissä se tuntuu kyllä haikealta, sillä kun sitä alkaa miettiä, niin kyllä lukioaika on tavallaan todella suuri osa tätä elämää. Mä viihdyin lukiossa loppujen lopuksi tosi hyvin, vaikka osaan olla maailman kriittisin ihminen. Eikä se ollu aina helppoa, ei koulujutut eikä oma elämä. Niin paljon on ehtiny tapahtua sekä koulussa että sen ulkopuolella, ettei sitä kunnolla käsitäkkään. Tuntuu, kun siitä syksystä 2009 olis ikuisuus, mutta miten lyhyt aika se on oikeasti ollut? Varmasti mun elämäni tapahtumarikkaimmat 2,5 vuotta tähän mennessä. En tiedä, tuntuuko viimeiset vuodet aina sitä tärkeämmiltä, mitä vanhemmaksi kasvaa...

Halu elää ja liikkua eteenpäin on valtava. Mä nautin niin paljon ajatuksesta, että se kaikki alkaa nyt. Loppuelämän ensimmäiset päivät, eikä paluuta ole. Me vanhetaan niin nopeasti, että alkaa jo melkein pelottaa. Hyvällä tavalla. Mua pelottaa se, ettei ole mitään pelättävää. Oon pelänny elämässäni montaa pientä asiaa, mut nyt oon valmis. Mä otan sen kaiken vastaan just sellasena kun se tulee, enkä koskaan käännä selkääni niille mahdollisuuksille, joita mulle tarjotaan.


Mä en pelkää enää mitään.


~anni

Leivontapäivä ;)

Heipsan ihmiset :) Tänään mulla oli oikeesti ihan mahdottoman hauska päivä (ei sillä että tää päivä olis vielä loppu...)! Oon ollu yksin kotona nyt suurinpiirtein kolme tuntia. Vanhemmat ja koirat lähti mökille, pikkuveli meni kaverin mökille yösynttäreille ja isoveli katos teille tietämättömille jo aikaa sitten. Eli tosiaan ei oo ollu ketään seurana :D

Käytiin päivällä kaupassa ennen ku isoveli lähti kavereidensa kanssa menemään. Ostin kaupasta sämpyläjauhoja, hiivaa, margariinia ja maitoa ja tulin kotiin leipomaan :D On hauska leipoa sämpylöitä pitkästä aikaa. Siitä hajusta ja mausta tulee mieleen lapsuus, kun äiti teki meille sämpylöitä aina sunnuntai-iltaisin iltapalaksi :)

Pari tuntia sain touhata sämpylöitteni parissa :D Luin matikkaa ja ulkoilin aina sillon, kun sämpylät oli kohoamassa tai uunissa ja suorastaan nautin yksinäisyydestäni ;) En tosiaan leivo kovin usein mitään, mutten osaa sanoa miksi :D Nautin siitä ja olen jopa kokemattomuuteeni nähden siinä suhteellisen hyvä :D Sämpylöiden leipominen nyt ei vaadi minkäänlaista taitoa, mutta noin niinkun yleisesti :)

Taikina alustuksen jälkeen

Taikina kohoamassa kulhossa. Täytin lavuaarin lämpimällä vedellä ja asetin kulhon sinne. Kohoaminen tehostuu aika reippaasti lämpimässä :)

Tää on ehkä hyödyllisin kuva ever :D Eli pöytä puhtaaksi ennen sämpylöiden pyörittelyn alkua :D

Tällä ohjeella piti tulla n.25 sämpylää, mutta oon ilmeisesti sen verran suuruudenhullu että sain vaan 19 :( (Ohje alempana)

Uusi kohotus ennen paistamista :)

Sämpylät on kahdella eri pellillä, vaikka toista ei kuvassa kunnolla näykään :D Uunin valo ei riittänyt valaisemaan alempaa pelliä :)

Jihii!

Ei sit meinaan oo mitään parempaa ku maito feat. ittetehdyt, tuoret, lämpimät sämpylät ja sulanut voi ;)

Välissä luin ahkerasti (...) geometriaa ;)

Kerkesin sämpylöiden kohotessa olla parikymmentä minuuttia ulkona. Tosi nätti ilma :)

Tässä mun käyttämä ohje :)

5dl maitoa
50g hiivaa
1½ tl suolaa
75g margariinia
11-13dl 3-viljan sämpyläjauhoja (mulla PIRKKA)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola, pehmeä margariini ja osa jauhoista. Alusta vähitellen loput jauhot. Kohota taikinaa kulhossa liinan alla 15-30min (mulla n.20 min). Leivo sämpylöiksi ja kohota vielä hyvin liinan alla. Paista 225 asteessa n.8min. (Mulla oli kaks pellillistä sämpylöitä, joten käytin uunissa kiertoilma-asetusta. Paistumiseen meni tällön noin 13-14min).

Mutustelen tälläkin hetkellä lämmintä sämpylää :D Palailen nyt kirjojen parii ja laitan loput sämpylät pusseihin, ettei ne ihan heti ala kovettua. Voidaan sitte illalla syödä niitä Kalin kanssa, kun se tulee :)

Hyvää lauantain- ja viikonlopun jatkoa kaikille!

~anni

P.S Kaipailen lisää kysymyksiä eiliseen Kysymyksiä/toivomuksia! -postaukseen :) Eli kaikki sinne kirjottelemaan kysymyksiä mulle tai kertomaan ideoita ja toivomuksia tuleviin postauksiin liittyen! Korostan edelleen, että KAIKKI voivat kommentoida olivat he sitten Bloggerin jäseniä tai eivät! Olis tosi kiva, jos kysyisitte jotain, ihan mitä vaan mieleen tulee :)

Kysymyksiä/toivomuksia!

Mun piti tehdä tää postaus jo aikaa sitten, mutta löysin aina jotain muuta kirjoitettavaa. Nyt kun ei tältä päivältä oo erikoisemmin mitään sanottavaa tai syviä ajatuksia jaettavana, pyydänkin TEITÄ KYSYMÄÄN KYSYMYKSIÄ JA ESITTÄMÄÄN TOIVEITA. Eli kysykää ihan mitä tahansa liittyen ihan mihin tahansa, tai esittäkää toiveita tuleviin postauksiin liittyen, esimerkiksi jos teillä on joku idea, mistä voisin kirjoittaa.

Kaikki lukijat voivat kirjoittaa kysymyksensä/toiveensa tämän postauksen kommenttiboksiin tonne alas. Ei tarvitse olla itse kirjautunut Bloggeriin, vaan kommentoiminen onnistuu kaikilta :) Jos et ole Bloggerin jäsen, nimimerkiksesi tulee automaattisesti Anonyymi. Jos kuitenkin haluat, voit kertoa nimesi :) Pakko ei tietenkään ole :D

Kokoan kysymyksistä/toiveista ja omista vastauksistani sitten vastauspostauksen, jossa pyrin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin - hyvän maun rajoissa tietenkin ;)

Eli kysymyksiä ja toiveita tulemaan, oon valmis odottamaan muutaman päivän ;)

~anni

Valmennuskurssi

Mainitsinkin valmennuskurssille osallistumisesta Realistic -postauksessa vähän aikaa sitten. Tänään tuli sitte postissa kirjekuori, joka sisälsi laskun kurssimaksun ensimmäisestä osasta, joka on siis noin 150 euroa (yhteensä kurssin hinnaksi tulee n.700 euroa). Lisäks sieltä tuli kirja kurssin ennakkomateriaaleista ja vihko, jossa kerrotaan erilaisista opiskelutekniikoista ja keinoista valmistautua pääsykokeeseen.

Selailin molempia läpi vähän aikaa ja yllätyin positiivisesti siitä, miten hyödylliseltä niiden sisältö vaikuttaa :)

Ennakkotehtäväkirjassa on kymmeniä tehtäviä ja niiden täyspitkät vastaukset, jotka vaikuttaa todella kattavilta. Lisäks lopussa on vastauslomakkeita, jotka siis jäljittelee valintakokeen vastauslomaketta ja vastauksille varattua tilaa. Niiden tarkoituksena on auttaa hakijoita treenaamaan oikean pituisten vastausesseiden kirjoittamista :)

Kohti opiskelupaikkaa- lehdessä on esitelty kaikki mahdolliset keinot, joilla opiskelua voi tehostaa: alleviivaukset, omat muistiinpanot, lukusuunnitelmat, aikataulut, käsitekartat ja taulukot, ja kerrottu ohjeet niiden hyödyntämiseen. Lisäks siellä on ohjeita siitä, millon lukea ja millasessa ympäristössä ja erilaisia itsearviointi ja analyysitehtäviä :)

Eipä niistä sen enempää. Lopuks halusin laittaa kuvan (ihme kyllä esiinnyn siinä itse) siitä jumpsuitista, josta puhuin joululahjatoivelistani yhteydessä Joululahjoja! -postauksessa. Tilauksen piti tulla perille jo ennen joulua, mutta valmistusvirheen takia se myöhästyi ja tuli vasta eilen. Saadaan hyvitykseks toinen valitsemamme jumpsuit ilmaseksi :) No, joka tapauksessa jumpsuit saapui eilen postissa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä ;)

Jumpsuit, Piece of Norway

~anni

Talvikuvia

En ala kirjotella sen enempää, halusin vaan ladata tänne pari kuvaa, jotka otin hetken aikaa sitten iltapäivähämärissä takapihalla :) Viikon ensimmäinen koulupäivä on takana ja nyt väsyttää niin paljon, että painun ihan suosiolla päikkäreille. Illalla tyttöjen kanssa elokuviin ja huomenna luvassa muun muassa kahvakuulatunti ja muuta mukavaa ;) Hyvää viikon jatkoa!

Nauratti pöytätomaattien kohtalo :DD

On se mukavaa, kun on joku lämmittämässä ;)

~anni

Dear Mr./Mrs. President

Mua alkaa nyt ihan toden teolla vaivata nää tulevat vaalit. Viimekevään vaalien ja kaiken sähläyksen jälkeen on kauheen vaikea tietää, miten näissä vaaleissa käy, vaikka ne hehkuttaakin, että Niinistöllä on galluppien mukaan eniten kannattajia. Oletetaan, että vaaleissa mennään toiselle kierrokselle ja ehdokkaana on Niinistön lisäksi esimerkiksi Haavisto tai Väyrynen. Eihän siinä tilanteessa ole mitenkään mahdollista tietää, kenelle menevät kaikkien kisasta jo pudonneiden ehdokkaiden kannattajien äänet. 

Toinen asia, mikä mua henkilökohtasesti häiritsee on se, että Ilta-Sanomien mukaan neljäsosa ihmisistä ei tiedä, ketä äänestää. Herää kysymys, että johtuuko tämä siitä, että he eivät koe saaneensa tarpeeksi tietoa ehdokkaista? Vai siitä, ettei heitä kiinnosta? Henkilökohtaisesti en tiedä, kumpi olisi pahempi tilanne. 

Se, että tavallinen Suomen kansalainen, veronmaksaja, perheenäiti, nuori tai vanhus ei koe ymmärtävänsä politiikasta tarpeeksi äänestääkseen presidenttiä seuraavaksi kuudeksi vuodeksi, on vakava asia. Niin ei kuulu olla. Jokainen meistä tietää, mitä itse yhteiskunnalta odottaa ja toivoo, mutta kaikki eivät osaa yhdistää näitä toiveita ja tavoitteita tiettyyn ehdokkaaseen, joka ajaisi heidän asioitaan parhaiten.

Politiikka on monimutkaista, koska yhteiskunnan eri tasot on kuin vähän joka suuntaan lässähtänyt synttärikakku: jokainen kerros on erillinen, oma ryhmänsä, mutta ne ovat päällekkäin niin monesta kohtaa, ettei niitä pysty edes politiikalla erottelemaan tiettyihin yksikköihin. Esimerkiksi jako perheisiin ja yksinhuoltajavanhempiin lapsineen on aika selkeä, mutta jotkut näiden ryhmien jäsenistä voivat kuulua yhdessä johonkin toiseen ryhmään, kun kyse on muista asioista. 

Kaikesta huolimatta on tärkeää muistaa, että politiikka on ihmisen luoma ilmiö. On ymmärrettävää, että luonnonmuovaamia asioita ihminen ei voi koskaan täysin käsittää tai vaikuttaa niiden olemassaoloon, mutta politiikka on meidän itse synnyttämämme kokonaisuus asioita, joiden hallinta ei aina tunnu pysyvän edes omassa otteessamme.

Jos ihminen taas ei äänestä siksi, ettei välitä asioista, on jokin pahasti pielessä. Kaikki me tiedetään, ettei ole sellaista ihmistä, jota ei kiinnostaisi onko hänellä käytössään opintotukea, asumis- tai lapsilisää, kodinhoidontukea tai äitiysrahaa. Ei ole olemassa ihmistä, joka ei välitä siitä, joutuuko hän maksamaan satoja euroja terveyskeskuskäynnistä, vai onko se hänelle lähestulkoon ilmaista. Enkä usko, tai ainakaan haluaisi uskoa, että on ihmisiä, jotka eivät välitä siitä, nukkuvatko vanhukset öisin pimeissä kylmissä huoneissa omien jätöstensä keskellä huutaen apua, jota ei ole saatavilla.

Yksi asia, mikä vääristää presidentinvaalien tulosta on tämä viime kevään vaaleista lähtien jatkunut power struggle  Perussuomalaisten ja muiden välillä. Tilanteesta saa sen käsityksen, että ihmiset äänestävät sitä puolta, jota haluavat syystä tai toisesta kannattaa, miettimättä tarkemmin kyseisen ehdokkaan, mahdollisen tulevan presidentin, henkilökohtaisia näkemyksiä.

Media nyt on oma sotkunsa aina siellä, missä tapahtuu. Turha median toimintaa on enää alkaa päivitellä, samaa hommaahan se on tehnyt vuosikymmenet: sotkee epäolennaiset asiat osaksi tärkeää kokonaisuutta. Esimerkiksi Arhinmäen lapsen syntymän väitetään sotkevan tämän kamppanjan, sillä Arhinmäki aikoo jossain vaiheessa jäädä isyyslomalle. Soinin kerrotaan hyväksyvän kondomin käytön, ihan kuin presidentin mielipide kondomin käytöstä voisi millään tavalla vaikuttaa kansaan. Sari Essayah ei tunnu pääsevän millään irti menneisyydetään kävelijänä ja siirtymään muiden mukana vakavasti otettavien ehdokkaiden joukkoon. 

Niin, että kun tähän vaiheeseen olen tekstissäni päässyt voin vaan todeta, että onneksi presidentin valta on niin kapea-alaista, kuin se tällä hetkellä on. Presidentti vastaa lähestulkoon ainoastaan ulkopolitiikasta (huomioikaa, että EU-asiat kuuluvat sisäpolitiikkaan) ja puolustusvoimista. Kaikki presidentin hyväksymät lakiehdotukset tulevat eduskunnan kautta, ja jopa presidentin hylkäämä lakiuudistus voidaan panna täytäntöön, jos eduskunta silti näin haluaa. 

Että thank God for that. Koittakaa ihmiset oikeesti äänestää, kun teitä kuitenkin kiinnostaa. Valituksia ei jälkeenpäin enää kuunnella.

~anni

Joululahjakuvia / My Xmas presents

Tässä ne joululahjakuvat nyt sitte vihdoin tulee! En selitä niistä sen tarkemmin, koska kuvia on nyt aika reippaasti ja suurin osa energiasta kulu jo kuvien ottamiseen ja niiden lataamiseen :D Kuvateksteistä näätte, keneltä mikäkin on ja noin edespäin :) Lopussa myös kuvia mun uusista laseista, joiden perään joku jo kyseli :)

Äidiltä se toivomani suoristusrauta :D Paul Mitchell- merkkinen ja toimii todella hyvin! / The hair straightener I wanted :)

Kalilta saadut upeat korvikset, joista en saanut kun tän yhden tärähtäneen kuvan :D Noh, kyllä siitä nyt olennaisen näkee :) / These earrings I got from my friend :)

Kali on ehkä maailman paras ostamaan mulle lahjoja, joita haluan, mutten itse tajua toivoa :D Sain 14 National Geographicin DVD:tä ylläolevien korvisten lisäksi :) / National Geographic DVDs from a friend :)

Nämä sain iskältä :) / These are from  my dad

Hopeinen kaulakoru, jossa koristeina kolmiapiloita :) Äiti sai saman merkkisiä koruja, mutta niissä kuvio oli ennemminkin sellasta kiemuraista, vähän niin kuin avonaisista sydämistä tehtyä ketjua :D Juu, varmasti ymmärsitte :D / A silver necklace

Samaa kolmiapilaa myös korviksissa :)

Tän lahjan sain myös iskältä, mutta tää tuli siis Eläinlääkäriaseman puolesta, eli joululahjana työntekijälle :D Myös Kali ja Iipu sai samanlaiset. / This one I got from my dad's firm where I work with two of my friends

Mummilta saatu kalenteri / A calendar from my grandma

Sain laskimen jo vähän ennen joulua, mutta kai sen vois silti laskea joululahjoihin, oli meinaan sen verran arvokas :D / A calculator I need for my matriculation examination this spring :)

Calvin Kleinin yökkärihousut, joihin kuuluu kyllä paitakin, mutta se on nyt ilmeisesti pesussa :D Se on se valkonen pitkähihanen, jossa lukee sellasilla pikkusilla "muovitimanteilla" Calvin Klein. / Calvin Klein pajama pants. (Also got a shirt that, unfortunately, didn't make it to the picture :D)

Tunika äidiltä

Hilfigerin pitkähihanen äidiltä... / from my mom

Hilfigerin huppari, äidiltä tämäkin / this one also from my mom

Tässä sitte nää kahdet lasit, jotka ei siis ole joululahja :D / The new glasses I just got :)

Näiden lisäksi sain kaikkea muuta pientä, kuten alusvaatteita, sukkia, rahaa, karkkia ja sen sellaista. Sain myös Sarilta ranne- ja napakorun, mutten ottanut niistä nyt kuvia, kun tuntu, että tästä postauksesta tulee kohta jo liian pitkä :D

On top of all this, I got some smaller things such as underwear, socks, money, candy etc. I also got a bracelet and a bellybutton ring from one of my friends :)

~anni