Pikapäivitys

Sinne meni historian koe. Meni varmaan ihan metsiin, kun en esimerkiksi koko kakkostehtävästä tajunnut puoliakaan :D Läpi se silti menee, vaikkei tarvitsisi... Eli lukio pulkassa :)

Kokeen jälkeen kävin kakkoskerroksessa kattomassa yo-tuloksia ja olihan niitä taas. Kalin ja Aadan puolesta katoin lyhyen matikan tuloksia ja Iipulle historian pisteitä. Olihan siellä sitten se pitkän matikan taulukkokin. Se aine, jota oon pelänny siitä asti ku sen valitsin jo ennen lukion alkua. Tai no, kai se oli päätetty jo kauan ennen lukion alkua, kun silloin eläinlääkäriksi halusin :) Mutta yllätys oli superpositiivinen! Pisteitä oli 44, mikä oli ainakin kaikkien kokelaiden pisteisiin nähden selkeästi siinä paremmassa puoliskossa :) Eli melkein kaikkien menneiden vuosien pisterajoilla nyt pitäis olla M taattu, mutta ei kai sitä kannata turhaan odottaa, kun ei sitä koskaan tiedä miten käy. Saattaahan ne pisteetkin laskea. Joidenkin vuosien rajoilla mun pistemäärällä olis saanu jo E:n... You wish.

M vastaa periaatteessa kouluarvosanaa 8. Mun matikan keskiarvo on 7, joten M käy paremmin ku hyvin :D Tosiaan opettelin lähestulkoon koko pitkän matikan oppimäärän viimeisen parin kuukauden aikana, luin kaikki 13 kirjaa ja tein kolme A4-vihkoa tehtäviä. Kyllä kannatti. Ennen sitä en osannut kuin kaikista kursseista perusasiat, sillä edellisen kurssin asiat oli aina ehtiny unohtua kun seuraava alkoi. Nyt kun luin kaikki kirjat putkeen muodostu mun päässä vihdoin selkeä kokonaisuus! 

Nyt pakkaamaan ja parin tunnin päästä nokka kohti Helsinkiä feat. Kali ;)


Yours, anni

Yö

Nyt on historian itsenäinen suoritus viimestä esseetä myöten valmis! Eikä muuten ollu mitenkään vähän noita tehtäviä: viisi 4-5 sivun esseetä, 20 kirjan tehtävää, 23 käsitteiden, taidesuuntien, aatteiden ym. määrittelyä ja yks eri aatteiden kannattajien keskustelu. Onneks olin suuren osan tehtävistä tehny jo viime vuonna ja ennen kevään kirjotuksia ;) Tähän loppuun jäi vaan pari hassua esseetä, jotka oli suhteellisen helppo saada kasaan nyt, kun olin jo lukenut kirjan huomista (tai tämänpäiväistä) koetta varten. 

Huomisesta kokeesta ei oo kovinkaan suuria paineita, kun mun ei ees tarvi päästä siitä läpi :D Lukiossahan tunnetusti pätee tää kurssien 2/3- sääntö, ja mulla on neljästä pakollisesta historian kurssista jo kolme kiitettävää. Eli hyvällä omatunnolla voin vetästä huomenna vaikka 4-, kunhan nää itsenäisen suorituksen tehtävät vaan menee läpi ni oon historiat suorittanu! Vaikka en mä mitään nelosta saa nyt kun toi kirja on jo luettu ja kerrattukin kertaalleen. 7 pitäis saada ni pysyis historian keskiarvo siellä ysissä. Ihan ku sillä olis mitään väliä :D

Huomenna on sitten Kalin töiden jälkeen lähtö Helsinkiin kello 14.15 :) Mukaan täytyy pakata pääsykoekirjat ja muut valmennuskurssikamat. Tuntuu todella vapauttavalta päästä pois Ulvilasta ja Porista ekaa kertaa... joulun jälkeen? :D Nyt pitää oikeen miettiä. Enkö tosiaan oo käyny missään? Kaverit nyt muistuttamaan oonko unohtanu jotain vai onks tää oikeesti totta. Ei ihme, että tekee mieli päästä vähän tuulettumaan! Tosiaan pisin reissu mitä oon joululoman jälkeen tehny taitaa rajottua soittotutkintoon Huittisiin. Voi herran jestas. 

Painun tästä hyvällä mielellä unten maille ja huomenna joskus yhdentoista aikaan mun lukio on täysin suoritettu - vaikka sitten hylätyllä arvosanalla :D Naurettiin just Iipun kanssa sitä eilen, että Iipu tekee itsenäisenä bilsaa ja mä historiaa, eikä kummankaan tarvi päästä kokeestaan läpi, kunhan tehtävät on hyvin tehty. Se tuntuu vaan niin typerältä!

No, öitä nyt kuitenkin niille, jotka sattuvat yhä olemaan hereillä :) 


Yours, anni

Odotus

Elämässä tuntuu aina olevan jotain odotettavaa :D Pari viimestä kuukautta odotin eniten kirjotusten loppumista ja nyt kun ne on ohi odotan eniten perjantaista historian koetta, jonka jälkeen lukio on virallisesti suoritettu. Perjantaina odotan varmasti eniten Helsinkiin lähtöä (vaikka siis lähdemmekin heti sillon samana päivänä) ja sitten kun ollaan sinne asti päästy odotan seuraavan päivän shoppailua ja ravintolaillallista Kalin seurassa. Lauantain jälkeen odotan maanantaina alkavaa valmennuskurssia ja sen jälkeen odotankin jo seuraavaa viikonloppua, jollon meen kotiin ja siellä odottaa pari jännää juttua ;) Valmennuskurssin ajan odotan pääsykoetta ja sen jälkeen yo-juhlaa. Sitten odotan juhlan jälkeen alkavia kesätöitä ja kesätöiden alettua alan miettiä kesälomamatkoja ja valmistautua henkisesti sekä niihin että muihin, pienempiin lomareissuihin.

Eli odotettavaa on paljon ja edessä todella täysi vuosi! Mutta tässä odotellessa täytyy kuitenkin yrittää keskittyä olennaiseen ja ajankohtaiseen ja koittaa motivoida itseään. Esimerkiksi ennen perjantain koetta mua odottaa jokin niinkin arkinen asia kuin huominen hiusten värjäys. Tällä hetkellä odotan sitäkin. On helpompi jaksaa odottaa seuraavaa etappia, kun siinä välillä on pienempiä asioita, joista nauttia :) Huomisessa nautin myös siitä, että illalla telkkarista tulee Criminal Minds. Tänään puolestaan kampaajakäynti ja Kalin kanssa hengailu auttoivat jaksamaan taas yhden päivän odottelua :)


Yhtä suurta odotusta koko elämä, muttei mulla tällä hetkellä kyllä ole mihinkään kiirekään :) Hetkistä nauttimista ja tulevaan valmistautumista. Ihanan rentoa aikaa yhtä kaikki :)

P.S Tässä tekstissä sana "odottaa" ilmenee eri muodoissaan 19 kertaa ;) En pystyny parempaan :D


Yours, anni

Pyöreitä tilastoja

Huomasin äsken, että blogiani on katsottu tasan 5000 kertaa ja anonyymejä lukioita on tasan 40. Hassua :D

Tää päivä on valunu eteenpäin aika tasasesti, mikä tuntuu kyllä hyvältä. Katon jotain turhaakin turhempia tv-ohjelmia ja luen historiaa sillon tällön. Mihinkään ei oo kiire, ja kaikki tuntuu vaan rennolta ja huolettomalta...

Vähän aikaa sitten ostin junaliput mulle ja Kalille perjantaiksi ja soitin samalla mummille, jotta se osaa sitten varautua meidän tuloon tiettyyn kellonaikaan. Sen jälkeen soitin kampaajalle "minä päivänä tahansa, mihin aikaan tahansa"- periaatteella ja sainkin varattua ajan keskiviikolle :) Sitte pitäs vielä värjätä huomenna hiukset niin olis kaikki kunnossa - alkaa toi maantien värinen juurikasvu ottaa aika pahasti päähän :D Ja onhan se kiva laittaa hiukset kuntoon nyt kun koulu on loppunut ja kevät alkamassa.

Eilen tein muuten iskän kanssa kesätyösopimuksen. Ei, me ei tehdä keskenämme kirjallisia sopimuksia. Sovittiin vaan, että saan olla töissä "koko kesän" eli sen ajan, mitä iskäkin on. Sillä on kaksi kahden viikon lomapätkää: kaksi viikkoa kesäkuussa ja kaksi heinä-elokuun vaihteessa. Meidän Barcelonan matka on samaan aikaan iskän toisen kesäloman kanssa, joten siitäkään ei mee multa työaikaa pois :) Eli näillä näkymin ehdin olla töissä 7 viikkoa ja lomailla 4 viikkoa. Ekalla kahden viikon lomalla me lähdetään perheen kanssa reissuun (niin kuin joka vuosi) ja toisella lomapätkällä on sitten se Barcelonan matka. Kouluhan mulla alkaa 27.8, jos pääsen johonkin yliopistoon, joten oon töissä sitten siihen asti :)


Mainitsin iskälle eilen myös ylppärilahjatoiveestani, jota oon tässä jo pitkään miettinyt. Toivon siis omaa järkkäriä. Uskon täysillä tavallisiin digikameroihin ja järkkärit on mun mielestä hiukan yliarvostettuja, mutta mun oma digikamera on kuitenkin jo muutaman vuoden vanha ja alkaa olla aika huonossa hapessa, joten ajattelin pyytää sen tilalle sitten järkkäriä :)


Yours, anni

Arkisia asioita

Kaunista sunnuntaita rakkaat lukijat! 

Pikkuveljen huoneen remppa etenee, vaikka vielä onkin paljon tehtävää :D En tiennyt, että porukat meinaa laittaa lattiankin uusiksi ja yllätyin lievästi aamulla, kun veljen huoneesta oli parketti kadonnut. Meidän olohuoneen parketti uusittiin viime keväänä ja nyt pikkuveljen huoneeseen tulee samanlainen. Joissain huoneissa (mun ja isoveljen huoneissa sekä takkahuoneessa) on toistaseks erilainen, vanha parketti. Kun kysyin iskältä, että eikö sitä häiritse jos eri huoneissa on erilainen lattia se totes: "Kyllä saa aika pahasti silmät harottaa, jos kahden eri huoneen lattiat näkee samaan aikaan." Eli ilmeisesti sitä ei häiritse yhtä paljon kun mua :D

Pikkuveljen huone siis toistaseksi kesken, mutta kyllä se parissa päivässä valmistuu. Kuvassa näkyvä tapetti tulee siis vain tuolle yhdelle seinälle - muutenhan tossa huoneessa sais migreenin... Kuvassa on Lontoo - punasia busseja, puhelinkoppeja ja mustavalkoisia Big Benejä ja Tower Bridgejä. Muihin seiniin tulee yksivärinen, ilmeisesti vaaleanharmaa tapetti. Ei toi sitten enää pomppaa niin pahasti silmiin, kun huonekalut ja muut saadaan paikoilleen :) Ette muuten usko, miten paljon toi tapetti on aiheuttanut päänvaivaa! Ensinnäkin tapetti on rullattu tapettirulliin väärinpäin niin, että se rullautuu just siihen hankalaan suuntaan. Toiseksi se kastuu heti liisteriin osuessaan ja ryppyjä tulee joka paikkaan... Iskä on kironnut sitä koko päivän, kun normaalisti tapetointi sujuu meillä paljon nopeammin ja helpommin :D Lisäksi toi kuviointi on ongelmallinen, ja oon koko päivän kontannu lattialla asettamassa puolikkaita punasia busseja kohdilleen, kun iskä on yrittänyt leikata väärään suuntaan rullautuvaa tapettia oikeasta kohdasta :D Haha.

Asiasta yhdeksänteen. Eilen oltiin leffassa kattomassa The Hunger Games, eli Nälkäpeli. Tykkäsin ite leffasta tosi paljon, vaikka joudun häpeäkseni myöntämään, etten ole ehtinyt lukea ko. kirjaa vielä. Onhan leffan idea jotenkin todella... raaka, mutta mun mielestä toteutus on silti mahtava. Ei mitenkään liian ahdistava, vaan enemmänkin toimintaa ja jännitystä täynnä. Ja onhan alkuperäinen kirja nuorille suunnattu, joten ei tämä raakuudessaan yllä mihinkään K18- tasolle :D Itse asiassa ikäraja taitaa olla vain 12 vuotta? Kirja/leffa kertoo siis tosi tv-ohjelmasta, jossa 24 nuorta eri puolilta maata lähetetään areenalle, eli suljetulle metsäalueelle selviytymään. Pelin idea on yksinkertainen: vain yksi selviää. Pelaajat joutuvat siis taistelemaan selviytymisestä keskenään, sillä vain yksi pelaaja palaa elävänä kotiin. Nuoret valitaan vuosittain arpomalla, ja valitun on pakko osallistua peliin, ellei joku ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Suosittelen tätä leffaa lämpimästi :)

Taas heittämällä asiasta seuraavaan. Illalla on treenit ja huomenna alan tehdä historia2-kurssin itsenäistä suoritusta. Koe mulla on perjantaina, joten vasta sillon oon periaatteessa lukioni suorittanut :D Ei tää kyllä tunnu enää missään, nopeastihan sen suorittaa. Kävin vaan yksinkertasesti niin paljon kursseja, etten ikinä saanut HI2-kurssia mahtumaan lukujärjestykseen. Mitkään mun käymistä kursseista ei ollut sellasia "lukujärjestyksen ulkopuolisia" kursseja, kuten musiikin kursseja konserttien muodossa tai tutor- ja armeijakursseja, joten sen takia mulla ei oo ollu lukujärjestyksessä tilaa tälle :) 

Yritän huomenna myös varata aikaa kampaajalle, jotta pääsen ennen Helsinkiin lähtöä leikkauttamaan liian pitkiksi venähtäneet hiukseni. Eihän nää nytkään ylety kun just ja just olkapäille, mutta sekin on liikaa :D Pisimmillään mun hiukset on yltänyt rintaan asti, mutta sellasten kanssa en enää osais elää. Parhaiten mulle sopii toi blogini profiilikuvassakin näkyvä pituus...

Eipä tässä kai muuta. Hauskaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Yours, anni

The End

Sinne meni abivuosi ja kirjotukset! Tuntuu ku koko tää vuosi olis kestäny pari viikkoa... Syksystä tuntuu olevan älyttömän pitkä aika, mutta silti kevään kirjotukset oli edessä ennen ku huomasinkaan. Eilen kotiin päästyäni mulle iski kamala päänsärky ja väsymys, kun kuukausien stressi purkautu kerralla.

Äikkä lähti YTL:lle pistettä vajaana L:nä (mulle tuppaa käymään aina niin...) ja englannin pisteitä ei vielä ole tullut. Englannin opettaja on kyllä ohimennen sanonut, että L:n suuntaan ollaan toistaseksi menossa. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä. Eikä sillä ole niin väliäkään, kyllä mulle E riittää paremmin ku hyvin :D Matikan kirjotusten vastauksia kerkesin jo eilen kattoa, ja ainakin C:n pitäis olla taattu. Pisterajat heittelee hirveesti, jopa 20 pisteellä eri vuosina... Joidenkin vuosien asteikolla voisin saada jo M:n ja joidenkin vuosien kohdalla se on ihan C:n ja M:n rajalla. Mutta mun tavote oli C ja laskujeni mukaan sen ainakin saavutin :) Pisterajoista riippuu, saanko M:ää.

Ylppärilakki!

Eilen roudattiin Kalin kanssa kaikki mun lukiokirjat Suomalaiseen Kirjakauppaan. Oon niin onnellinen, että pääsin niistä eroon! Ja siitä sai kyllä tosi kivasti rahaa ;) Samalla heitin pois vihot, monisteet, vanhat kokeet - kaiken. Lopulta vielä imuroitiin huone joka nurkasta ja pyyhittiin pölyt jokaselta hyllyltä, tasolta ja valokuvakehyksistä. Kyllä nyt kelpaa :D Huone on siistimpi kuin pitkään aikaan.

Nyt on viikko aikaa hengähtää ennen seuraavaa urakkaa - valmennuskurssia. Perjantaina "muutan" Helsinkiin ja kurssi alkaa maanantaina. Onneksi siihen on vielä viikko aikaa... Ehdin tässä välissä levätä vähän, viettää aikaa ystävieni kanssa ja valmistella huoneeni tulevaa remonttia varten. Miten ihanaa onkin vaan olla.

Seuraavaksi lähdetään parin kaverin kanssa leffaan - sekin tuntuu niin kovin ylelliseltä näin pitkän tauon jälkeen :D

Toivottavasti kaikki abit ovat ylpeitä itsestään ja saavutuksistaan. Toivotaan YTL:ltä hyviä pisteitä!

Yours, anni

For whatever the future holds...

Nyt kun yhteishaku on käynnissä ja monet jo lähettäneet hakemuksiaan, miettii suuri osa tänä keväänä valmistuvista syksyä ja tulevaisuutta. Ensimmäinen kysymys on tietty se, mihin haluaa hakea. Mun mielestä turhan moni stressaa siitä, onko ykköshakukohde juuri se oikea. Asiaa kannattaa miettiä nykyhetken kannalta: haet sinne, mikä juuri nyt tuntuu parhaalta ja sopivimmalta. Jos myöhemmin tuntuu, ettei tämä onnistu, yrität uudelleen. Ei asioita kannata miettiä liikaa ja ahdistua tulevaisuudesta turhaan. Tietysti välivuosi on yksi vaihtoehto, mutta melko harva mun tuntemista ihmisistä on päättänyt sellasen pitää. Eri asia on sitten, jos ei pääse mihinkään kouluun.

Eri ihmisille sopii erilaiset alat, kaupungit ja elämäntavat. Jotkut jää kotikaupunkiinsa mielellään, jotkut eivät voi sietää ajatusta siitä. Tärkeintä on kuitenkin laittaa opiskelupaikka muun edelle. On surullista, etteivät jotkut halua hakea opiskelemaan unelma-alaansa vain sen takia, ettei sitä ole tarjolla omassa kotikaupungissa. Ei sillä, että sekään olisi väärin, mutta kyllä opiskelu ainakin itselläni menee asuinpaikan edelle. Muutan juuri sinne, mistä saan opiskelupaikan. Jos paikkaa ei aukea mistään, otan rauhallisesti ja keksin jotain muuta. Tällä hetkellä todennäköisimmin muuttaisin Turkuun opiskelemaan avoimeen yliopistoon. Ainakin se olisi yksi vaihtoehto. Tärkeintä on saada muuttaa pois kotoa, sillä tänne en aio jäädä enää ylimääräiseksi vuodeksi. Kesäkuussahan ne yliopistojen koetulokset tulevat ja niiden mukaan sitten mennään: etsitään kämppä sieltä, minne paikka aukeaa (jos aukeaa) ja muutetaan reippaasti - kävi miten kävi.

Mä olen innoissani siitä, että elämä tulee muuttumaan. Mä olen nuori, terve ja fiksu ja mä tiedän, että musta on johonkin - niin kliseiseltä kuin se saattaakin kuulostaa. Mun kaverit on yksi tärkeimmistä tekijöistä koko tässä innostuksessa. Me ollaan tunnettu vuosia ja ollaan aina puhutta siitä, miten ja mihin ja milloin me halutaan muuttaa ja kenen kanssa. Mulla on maailman mahtavin tukiverkosto, eikä mikään tunnu niin hyvältä kuin tietää, että sinä päivänä kun pääsen sisään johonkin, oli se sitten tänä- tai ensi vuonna, mun ystävät on siitä vähintään yhtä innoissaan kuin minäkin. Ne tukee ja kannustaa ja on ylpeitä sitten, kun musta tulee jotain jonain päivänä. Eikä meidän ystävyys ole ollut koskaan sidoksissa kouluun, vaan mun parhaat ystävät on aina ollu ne samat, joiden kansa roikun niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Mun ei siis tarvi pelätä, että yhteydenpito katkeaa lukion päättymisen myötä - ei tosiaan. Liian tiivis porukka hajotettavaksi näin monen vuoden jälkeen :)

Monet kysyy, miten selviät sitten, kun et tunne ketään siellä yliopistossa. Faktana tiedän, että siellä on aika paljon muitakin, jotka eivät tunne ketään - sitten tutustutaan. Olenhan mä kavereita hankkinut tässä elämässä ennenkin, jotenkin se tapahtuu aina ihan itsestään. Joku luonnonvoima siihenkin kai vaikuttaa, sillä en ole koskaan tuntenut joutuvani näkemään valtavasti vaivaa sen eteen huolimatta siitä, etten ole kovin ulospäinsuuntautunut. 
Eihän kukaan voi sanoa toista ihmistä ystäväkseen heti, mutta ystävyys rakennetaan. Olen onnistunut siinä monta kertaa ennenkin ja onnistun vastakin. Mun mielestä on sitä paitsi hauskaa, jos en tunne ketään, sillä silloinhan voin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ilman, että kellään on musta mitään vääristyneitä ennakkokäsityksiä. En tietenkään pistäis pahakseni, jos joku parhaista ystävistäni päätyisi samaan yliopistoon tai edes samaan kaupunkiin - sehän olis hauskaa :)

Nää kaksi jäljellä olevaa päivää tuntuu pieneltä ikuisuudelta, sillä olen niin valtavan täynnä energiaa, ideoita ja motivaatiota, etten jaksa enää touhuta lukiojuttujen parissa. Haluan edetä ja elää. Tästä tulee hieno kevät ja hieno kesä. Kukaan ei tiedä, mitä syksyllä tapahtuu.

Yours, anni

The things I miss

Kaikki te, jotka olette joskus lukeneet ylioppilaskirjoituksiin, pääsykokeisiin, tentteihin tai vaikka tavallisiin koeviikon kurssikokeisiin tiedätte, miten helposti ajatukset lähtee harhailemaan. Mieleen tulee jatkuvasti ideoita ja asioita, joita voisi just nyt olla tekemässä. Suosittelenkin siis, että nyt kun luette kirjoituksiin ja pääsykokeisiin, otatte tavaksi kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, joita haluaisitte tehdä. 

Monet sanovat, että kun pääsykokeet ovat ohi ja kesäloma alkaa, on olo aika tyhjä. Tuntuu, että on antanut kaikkensa, eikä oikeen saa mistään enää kunnolla otetta. Siinä tilanteessa on hyvä, jos on olemassa se lista, johon on lukuaikanaan listannut niitä juttuja, joita vois tehdä.

Mulla ittelläni se lista koostuu ennen kaikkea arkisista asioista, joita tein päivittäin ennen kuin aloin lukea: lenkkeily, kuntosali, ruuanlaitto, leipominen, koirien ulkoiluttaminen... Sellasia asioita, joita en ehdi nykyään tehdä läheskään yhtä usein. Lisäksi mieleen tulee aina kaikkia niitä asioita, joita en normaalisti haluaisi tehdä :D Siivoaminen on näistä tällä hetkellä kärjessä, sillä oon miettinyt nyt melkein kaksi viikkoa sitä hetkeä, kun kirjoitukset on ohi ja pääsen siivoamaan huoneeni. Ennen kaikkea haluan päästä eroon kaikista lukiokirjoista, jotka vievät tällä hetkellä suurimman osan mun huoneen säilytystilasta. Huoneen remontointi alkaa tässä lähiviikkoina, joten olen myös miettinyt missä järjestyksessä alan tyhjentää huonettani, että olen sitten tehnyt edes jotain itsekin, kun porukat hoitaa muuten koko remontin.

Lisäksi mieleen tulee aina kaikkia niitä pieniä ja rakkaita arjen asioita, joita tekisin tällä hetkellä kovin mielelläni: askartelu, neulominen, DVD-boksien kattominen, shoppailu, kahvakuulatunnit, kavereiden kanssa hengailu ja yksi mikä on raastanu mun mieltä jo yli kuukauden - lukeminen. Mulla on oikeesti vierotusoireita romaanien lukemisesta enkä tiedä, miten selviän vielä nää kolme pitkää päivää. Mä janoan päästä lukemaan jotain niistä hyvistä dekkareista, joita mulla on listallani jonossa kymmenittäin. Vois kuvitella, että lukuloman jälkeen ei haluaisi mistään hinnasta nähdä painettua tekstiä moneen viikkoon, mutta kyllä mä haluan.


Enää kolme yötä kirjoituksiin. Sitten voin hengähtää hetkeksi ja tehdä kaikkia niitä asioita, joita listalleni on lukuloman aikana kertynyt.


Yours, anni

Sunday travellers

Sunnuntai, sunnuntai, sunnuntai... Eihän siinä loppujen lopuksi ole mitään vikaa, vaikkei erikoista tekemistä keksikään - lukeahan tässä pitäis muutenkin. Sunnuntait on vaan jotenkin niin hiljasia. Tuntuu kun valtaosa ihmisistä olis kadonnu päiväksi planeetalta, vaikka todennäköisesti suurin osa viettää ihan normaalia, rauhallista päivää kotiensa seinien suojissa. Uskovainen tai ei, niin sunnuntaissa on silti valtaosalle jotain sellasta "pyhitä lepopäivä"-meininkiä. Mullakin. Kaikki on vaan rauhallista ja hiljaista, sellanen inhimillinen levähdyspäivä.

Äiti lähti aamulla taas sinne kuntoutukseen, josta puhuin varmaan joskus PieniäHetkiä-blogissa. Se on siin KELA:n järjestämä työhyvinvointimikälie-juttu, johon äiti osallistuu muutamien muiden Säästöpankin työntekijöiden kanssa. Ekan kerran äiti oli siellä vuosi sitten, ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa syksyllä. Nyt äiti meni sinne viimeiselle viikon "leirille". Siellä mm. kuntoillaan ja mitataan ihan kunnon välineillä kaiken maailman rasvaprosentit ja muut. Jokaiselle tehtii sillon ekalla kerralla oma kuntosuunnitelma, jota piti noudattaa aina leirijaksojen välillä. Äiti ainakin onnistunu tavoitteessaan tosi hyvin ja laihtunutkin jonkun verran, vaikkei koskaan ole isokokoinen ollutkaan :D Äiti painaa vaan pari kiloa enemmän ku minä, vaikka on vähän pidempi ja mm. synnyttänyt kolme lasta... Lisäksi siellä on jotain ryhmäterapiaa ja muuta, missä keskustellaan porukalla työssäjaksamisesta ja noin poispäin. Ihan kiva veto KELA:lta kyllä tollanen, äiti ainakin aina niin piristynyt ja energinen, kun palaa kotiin :) Ja ainakin se on kannustanut äitiä liikkumaan paljon. Viimesen vuoden aikana se on kokeillut ihan kaikkia lajeja joogasta ja jumpasta hiihtoon ja vesijuoksuun :D


Äsken kävin heittämässä veljen bussipysäkille, että se pääsee taas ahkerana Turkuun opiskelemaan... Seuraavaksi pitäis hakea iskä juna-asemalta, sillä se oli puolestaan viikonlopun Helsingissä eläinlääkäripäivillä :D Eli lyhyesti sanottuna kaikki muut liikkuu johonkin paitsi minä ja pikkuveli. Koko viikonlopun kaikki on mennyt ihan ristiin: iskä lähti perjantaina ennen kun Eetu tuli kotiin, ja äiti lähti aamulla ennen ku me oltiin herätty. Iskä tulee kotiin vasta nyt, kun Eetu on jo lähtenyt ja loppujen lopuksi ensi viikko menee siis kolmestaan kotona pikkuveljen ja isän kanssa :)

Ai niin, onhan tässä vielä sekin ristikkäisyys, että äiti on nyt Kuortaneella mummin ja papan luona yötä, kun se kuntoutus alkaa vasta huomenna. Mummi sitten taas tulee tiistaina tänne yöksi ja jatkaa keskiviikkona kohti Turkua, missä Eetu asuu... Kaikki tuntuvat olevan matkalla jonnekin :D

Mä palailen nyt kirjojen pariin ja nautin koiratyttöjeni seurasta. Surraan kolmestaan sitä, ettei me päästä mihinkään :D 

Paljon voimia kaikille viimeiseen kirjoitusviikkoon! Ja tietysti tsemppiä myös niille, jotka kirjoittavat lyhyen kielen vielä sitten siitä eteenpäin :)

Yours, anni

A whole new world

Mietin tänään, mistä kirjoittelisin blogiin illemmalla, mutten oikeen keksinyt mitään fiksua. Ei sillä, yleensähän kirjotan mitä mieleen tulee, ei sitä sen tarkemmin tarvitse suunnitella. Ei blogin kai tarvitse näyttää miltään muulta, kuin mitä se on.

Illalla elämässäni tapahtui kuitenkin yksi pieni asia, josta halusin kertoa. Koko muu päivä, stressi, huolet ja väsymys haihtuivat sillä hetkellä, kun astuin ulos autosta kotipihassa ja kuulin tutun äänen. Katsoin hetken ympärilleni ja sitten mä näin ne - joutsenet. Kevään ensimmäiset kotiin palanneet joutsenet, valkoisina vasten pimenevän sinistä taivasta. Sillä hetkellä mulla oli hyvä olla. Tuntui kuin kaikki muu olisi menettänyt hetkeksi merkityksensä. Ymmärsin, että vaikka oma elämäni pyörii paikallaan kirjoitusten ja arjen ympärillä, maailma liikkuu silti. Elämä kulkee eteenpäin silloinkin, kun tunnen olevani jumissa tässä hetkessä. Luonto elää ja kevät on tullut. Yksi kokonainen talvi mun elämästä on taas takana, ja tulen kohtaamaan vielä monta uutta asiaa ennen kuin nuo joutsenet seuraavan kerran lentävät kohti etelää.

Rakkaani palasivat kotiin ja minä sain hetkeksi rauhan.


Eläkää hetkessä.

Yours, anni

Opiskeluvinkkejä

Mulla on aivan uskomattoman tylsää. Sain luettua ylppäreihin sen mitä tänään pitikin ja nyt odottelen puolisen tuntia, että pääsen olohuoneeseen kattomaan iskän kanssa Hyvät ja huonot uutiset-ohjelmaa, joka on muuten aivan mahtava :D Suosittelen lämpimästi kattomaan :)

Mutta siis kuitenkin ajattelin tän puolituntisen uhrata blogilleni ja kirjotella tänne muutamia opiskeluvinkkejä, joilla tehostaa oppimista esimerkiksi pääsykokeisiin luettaessa, sillä monella teistäkin ne ovat nyt edessä.

 "Muistiinpanoilla on suora yhteys oppimiseen ja opinnoissa menestymiseen. Muistiinpanoja on hyvä tehdä ja täydentää koko lukemisen ajan." - valmennuskeskus.fi


Tästä on siis hyvä lähteä: koskaan ei kannata valmistautua kokeeseen pelkästään lukemalla kirjoja läpi - ainakaan jos alue on laaja.

Muistiinpanojen etuja:

- selkeyttää kokonaisuutta
- korostaa pääkohtia
- omin sanoin kirjoitettuina voivat olla helpompia hahmottaa kuin kirjan teksti
- niiden avulla on helppo kerrata ja niitä voi täydentää jatkuvasti
- auttaa hahmottamaan tärkeitä kokonaisuuksia ja muistamaan keskeisimmät käsitteet


Erilaisia muistiinpanotekniikoita ovat mm. omat tiivistelmät, alleviivaukset, mind-mapit ja käsitekartat.

"Lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeessa aineistokokeesta tehdyn tutkimuksen mukaan mind-mappeja laatineista hyväksyttiin opiskelijoiksi 36%, tiivistelmän tai yhteenvedon tehneistä hyväksyttiin 34%, pelkkää alleviivausta käyttäneistä hyväksyttiin 20% ja ilman mitään merkintöjä lukemisen aikana tehneistä alle 14% hyväksyttiin opiskelijoiksi." -valmennuskeskus.fi

Edelliseen viitaten täytyy tietenkin sanoa, että riippuu paljon ihmisestä, mikä muistiinpanotekniikka hänelle istuu parhaiten. Mind-mappien vahvuus perustuu mitä ilmeisemmin niiden visuaalisuuten, ja erityisesti ne ihmiset, joilla on ns. kuvamuisti, hyötyvät tästä. Mind-mappien tekeminen toimii ainakin mulla hyvin ja niiden tekeminen voi olla ihan kivaa, kun käyttää paljon värejä ja kuvia :D Ite oon todella riippuvainen kuvamuististani! Tässä pari netistä löytynyttä mind-map esimerkkiä :)

Mind-mappeja voi siis tehdä aikalailla aiheesta kuin aiheesta :D 

Käsitekartta toimii tavallaan samalla periaatteella kuin mind-map: pienistä paloista luodaan kokonaisuuksia. Käsitekartassa pääosassa ovat silti nimenomaan käsitteet, joista luodaan eräänlainen ketju. Vaikeat termit voi olla näin helpompi oppia muistamaan :) Tässä pari esimerkkiä:

Alleviivaus on varmasti se käytetyin muistiinpanotekniikka :D Alleviivaukset yksin silti tuskin riittävät, kun yrität valmistautua kilpailemaan pääsykokeessa satojen, jopa tuhansien muiden opiskelijoiden kanssa. Alleviivauksia voi silti käyttää muiden muistiinpanotapojen ohella korvaamassa mm. mind-mappien ja käsitekarttojen puutteita. Alleviivauksia kannattaa tehdä huolellisesti, ja erilaisten värikynien käyttö on aina tehokkaampaa kuin lyijy- tai kuulakärkikynällä alleviivaaminen.

Yhteenveto ja tiivistelmä ovat tehokkaita ennen kaikkea sen takia, että tällöin joudut kirjoittamaan muistamiasi asioita ylös omin sanoin. Kirjoitat automaattisesti tavalla, joka sinun itsesi on helpoin ymmärtää :) Kannattaa silti varoa, ettei mene yksinkertaistamaan monimutkaisia kokonaisuuksia liikaa!

Millaisia vinkkejä teillä on? :)

Yours, anni

A lot to say

Mulla tuntuu olevan koko ajan asiaa, vaikka enimmäkseen vaan toistan jo sanomiani asioita. Ajattelin kuitenkin ihan ilokseni nyt sitten höpötellä tänne jotain, kun tätä juttua kerran riittää :D

Lauantaina täytin yliopistohaun hakulomakkeen ja lopullisen hakujärjestyksen päätin vasta siinä yhteystietoja täyttäessäni :D Eli Helsinki meni ykköseksi, sitten Turku, Jyväskylä ja Oulu. Niillä on siis kaikilla yhteinen biologian pääsykoe, johon osallistun Helsingissä 24.5.2012. Tuli siihen hakemukseen lisättyä se eläinlääkiskin, vaikkei siinä kai mitään järkeä ole. Eläinlääkiksen pääsykokeissa mulla on mahdollisuuksia saada pisteitä vain bilsasta ja ehkä muutama kemiasta. Kemiaakaan en tosin oo syksyn ylppäreiden jälkeen lukenut, enkä vaadittua fysiikkaa sitten ekan jakson. Fysiikkaakin ehdin sen 7 kurssia käydä, mutta mitäpä mä siitä enää muistaisin :D

Ehkä tekee ihan hyvää mennä kattomaan millasta siellä on, koska eläinlääkiksen koe on päivää enne bilsan koetta, eli ehdin siinä sitten tottua koko koetilanteeseen ja aikatauluun ym. Voi sitte olla rennompi fiilis bilsan kokeessa seuraavana päivänä :) Ja tuleehan siellä eläinlääkiksen pääsykokeessa tehtyä nimenomaan niitä bilsan tehtäviä, eli sehän on vaan hyvää harjoitusta :D Mutta uskokaa kun sanon, että en todellakaan odota tai oleta pääseväni sinne sisään :D En aio tehdä niiden pääsykokeiden eteen yhtään mitään.


Kirjoitin valmennuskurssista jotain tännekin - muistaakseni Plans-postaukseen - ja nyt mun täytyy korjata siitä yksi kohta. Kurssin meinaan piti alkaa vasta 10.4, mutta kun joku aika sitten kävin Valmennuskeskuksen sivuilla, oli päivämäärä vaihtunut ihan yllättäen. Eli kurssi alkaakin jo 2.päivä. Ihmettelen kyllä suuresti, ettei tästä ole ilmoitettu tekstiviestillä tms., niin kuin monista muista asioista... No, joka tapauksessa ehdin siis tehdä koeviikolla historia 2- kurssin kokeen ja lähden sitten Helsinkiin Kalin kanssa sillon perjantaina 30.3. Kali tulee siis vaan viikonlopuksi sinne, että päästään viettämään yhdessä se ainoa vapaa viikonloppu kirjotusten ja valmennuskurssin välillä :D  Kali lähtee sitten sunnuntaina kotiin, koska se on nyt töissä viitenä päivänä viikossa toukokuun loppuun asti - eli koko sen ajan kun olen Helsingissä :) 


En tiedä yhtään, miten usein käyn kurssin aikana kotona. En joka viikonloppu ainakaan, koska yritän säästää rahojani, ja huolimatta siitä olenko kotona vai Helsingissä, viikonloputkin kuluu pääasiassa lukemiseen. Kannattaako siis maksaa junalippuja ja matkustaa 300km toiseen kaupunkiin lukemaan niitä samoja kirjoja? Varmaan ainakin jokatoinen viikonloppu käyn silti kotona, koska haluan nähdä kavereitani ja päästä moikkaamaan meidän koiria :D Täytyy myös kattoa, ketkä kavereista pääsis puolestaan käymään mun luona jossain välissä :)


Tekisin mitä vaan, jos huomenna herätessäni kirjotukset olis ohi ja valmennuskurssi edessä... Oon vaan aivan ääriäni myöten täynnä tätä lukiohäslinkiä ja haluan, että se loppuu. Enää kaks kertaa salissa... miksei ne vois olla molemmat vaikka jo huomenna? Voisin oikeesti istua huomenna salissa 12 tuntia ja tehdä ensin kuus tuntia englantia ja sitte kuus tuntia matikkaa, kunhan tää sitte olis ohi :D Yritän keskittyä ja tsempata, mut välillä tuntuu, etten enää jaksa välittää siitä, miten kirjotukset menee, vaikka mulla on vielä mahdollisuudet hyviinkin arvosanoihin. Ei vaan jaksa enää :(


Yours, anni

2 to go

Äikän esseekoe, check.

 Aiheet yllätti positiivisesti, sillä osaa niistä osattiin jopa odottaa :D Mietittiin eilen Kalin kanssa, mitä aiheita kokeeseen voisi tulla, ja veikattiin terrorismitehtävää, sillä Norjan joukkosurman lisäksi syksyllä tuli täyteen 10 vuotta WTC-torneihin kohdistuneesta terrori-iskusta. Osattiin myös odottaa kirkkoon liittyvää esseetä homokeskustelujen ja Räsäsen (KD) saaman huomion takia. En siis tietenkään voi olla varma, miksi nää aiheet oli kokeeseen valittu, mutta kuitenkin osattiin niitä odottaa. 

Yksi, mitä veikattiin, oli ydinvoimaan tms. liittyvä aihe, sillä Fukushiman ydinonnettomuudesta (ja Japanin maanjäristyksestä) on nyt kulunut aikalailla tasan vuosi. Sitten mietittiin, että joku sellanen aihe vois olla, mikä liittyis ees kaukaisesti Suomen viime vuoden jääkiekon maailmanmestaruuteen :D 

Itse kirjoitin lopulta aiheesta Nykyajan sankaruus, ja aika tipallahan se oli, etten alkanut kirjoittaa nykyajan sankareista. Tuskin siitä esseestä kovin hyvä tuli, mutta nyt se on ohi ja oon vaan onnellinen :D 

Enää perjantaina enkun kirjallinen, ja siitä viikon päästä matikan koe. Matikkaa on vielä jonkun verran lukematta ja englantia alan tässä varmaan tänä iltana vähän kertailla... Saa nähdä :) 

Tsemppiä lukemisiin, kohta tää loppuu ;)

Yours, anni

Remonttia, remonttia

Aamulla käytiin pelailemassa Karhuhallilla ja kyllä huomas ettei olla isolla kentällä pelattu sitten viime syyskuun :D Tai itsestäni ainakin sen huomasin... Muut pelas kyllä hyvin, eikä se loppujen lopuksi nyt niin huonosti mennyt :D

Porukoilla on oikeen remonttibuumi menossa. Parin viikonlopun ajan iskä remppas tota eilen valmistunutta saunaa ja nyt se kävi äidin kanssa yhdessä pikkuveljen huoneen kimppuun. Kun tulin pelistä kotiin, näin iskän kantamassa tapettirullia autosta ja kysyin epäuskosena, että ei kai ne nyt vielä alota seuraavaa remonttia. Iskä siihen sitten, että ei me vielä, aloitellaan vähän. Lopputulos on se, että koko Topin huone on tyhjennetty, vaatekaappi irroitettu seinästä, tietokone, televisio, kirjoituspöytä ja sänky kannettu takkahuoneeseen ja niin edelleen :D Että näin meillä aloitellaan kevyesti uutta remonttia... Mutta minkäs sille voi, jos intoa riittää :D

Topin huoneen jälkeen rempataan sitten mun huone :) Muutan syksyllä pois kotoa huolimatta siitä pääsenkö mihinkään opiskelemaan, joten mun huone remontoidaan ikään kuin pelkäksi makuuhuoneeksi. Nythän mulla on täällä sänky, kirjoituspöytä, nojatuoli, lipasto, kirjahylly, vaatekaappi jne. Suunnitelmissa olis laittaa tapetit uusiksi, hankkiutua eroon kaikista huonekaluista ja ostaa vain uusi (leveämpi) sänky, jotain tekstiilejä (matto, verhot, tyynyt ym.), kiva sohva ja varmaan jonkinlainen kaapisto. Mun huone on aika pieni, joten mun mielestä on vaan hyvä, että kirjoituspöydistä ja muista päästään eroon. En kuitenkaan ole kotona muuten kuin välillä viikonloppuisin, joten en tarvitse syksyllä huoneeseeni enää samoja tavaroita kuin tällä hetkellä :)

Kerron remontista sitten kun homma etenee, mutta siihen menee vielä ainakin muutamia viikkoja. Veikkaan, että porukat aloittaa remontin huhtikuun alussa, kun olen valmennuskurssilla :)

Hauskaa lauantain jatkoa! Mä palailen tästä kirjojen pariin :)

Yours, anni

Höpinöitä

 Päivä meni matikkaa lukiessa, ja sainkin taas yhden kirjan luettua! Enää kaks jäljellä, eli aikataulussa pysytään ihan hyvin. Kun saan luettua viimeset kirjat, mulla on vielä muutama päivä aikaa kertailla ennen koetta :) Ihan ku siitä olis mitään hyötyä :D

Äikän esseekoe on käytännössä ylihuomenna :D Vähän hermostuttaa, vaikken oikeen tiedä miksi. Kai sitä vaan jossain alitajunnassa pelkää, että kirjottaa vaikka ihan aiheen ohi, vaikkei niin olekaan ennen käynyt... Sellanen pieni stressi päällä, mut eiköhän se siitä :) Tällä hetkellä mulle on tärkeempää se, että nää kirjotukset olis ohi kuin se, mitä arvosanoja saan :D Tiedän ettei asioiden varmaan pitäis olla niin, mutta minkäs teet... Täytyy koittaa vielä jaksaa tsempata, etten siellä koetilanteessa ainakaan alkais löysäilemään.

Illalla käytiin Kalin kanssa Porissa ravintolassa syömässä ja juhlittiin tätä päivää ;) Sen jälkeen vietin kotona rauhallista koti-iltaa, saunoin, söin suklaata ja luin matikkaa :D Tosta saunomisesta muuten sen verran, että meidän saunaremontti valmistu tänään ja tulos on enemmän ku mielenkiintoinen :D Iskä ihan omin pikku kätösin sen remppas... Voin vaikka laittaa kuvia tässä jonain päivänä, se on meinaan näkemisen arvonen :D

Juteltiin porukoiden kanssa opiskelupaikoista (siitä tullu tällanen perjantai-iltojen perinne :D ) ja sovittiin sitten yhdessä, että haen vaan just sinne, minne haluan - asumiset ja rahat hoidetaan myöhemmin.  Saa nyt nähdä... Tää on tällasta tasapainottelua tilanteiden välillä ja mieli muuttuu jatkuvasti. Mun mielestä mun tilanne on silti siinä mielessä hyvä, etten joudu tässä vaiheessa enää miettimään mitä haluan opiskella, vaan missä haluan opiskella :D Periaatteessa suunnitelma on tämä: haen ensisijaisesti Helsinkiin ja laitan Turun toiseksi. Todennäköisesti en Helsinkiin pääse, joten lopulta päädyn kuitenkin Turkuun, jos sinnekään. Siinä vaiheessa voin tyytyä Turussa opiskeluun, koska voin ainakin sanoa yrittäneeni Helsinkiin. Se riittää mulle kyllä siinä vaiheessa :)


Tulipa hyvä ja selkeä teksti :D


Öitä :)


Yours, anni

International Women's Day

Tänään on tärkeä päivä, naistenpäivä. Jokainen nainen voi tänään pysähtyä miettimään omaa naiseuttaan ja kaikkia sen hienouksia, sillä naiseus on yksi hienoimmista lahjoista, joita ihminen elämässään saa. On mahtavaa olla nainen, olitpa minkä näköinen, muotoinen tai värinen tahansa. 

Meillä pohjoisen naisilla on hyvät oltavat ja pitkälle kehittynyt tasa-arvo takaa meille laajat oikeudet. Meidän tulee silti muistaa, että siinä missä meidän hyvä asemamme on taannut meille oikeuksia, on se asettanut meille myös velvollisuuksia. Meidän, sinun ja minun, velvollisuutemme on tukea niitä maailman upeimpia naisia, jotka eivät tunne samanlaisia oikeuksia tai tasa-arvoa.

Naistenpäivänä me kunnioitamme ja tuemme niitä rohkeita ja kauniita naisia, jotka taistelevat henkensä, aatteidensa ja uskonsa puolesta joka päivä. Nämä naiset tekevät työtä, kasvattavat lapsensa ja elävät avioliitossa, joka ei välttämättä perustu rakkaudelle tai molemminpuoliselle kunnioitukselle. Sellaisten naisten vahvuutta meidän tulee tänään juhlia, sillä meillä on valta ja voima tehdä muutos.


Mahtavaa naistenpäivää kaikille upeille naisille ja tuleville naisille siellä jossain.


Yours, anni

P.S Teksti kuvaa minun henkilökohtaista näkemystäni, enkä halua sillä loukata tai suututtaa ketään.

Graduation of a kind

Mun harrastusura poikkihuilun soitossa on poikennut jonkun verran siitä "tavallisesta" kaavasta, jolla musiikkiopinnot yleensä etenee. Mä hain Porin Palmgren konservatorioon keväällä 2002. Paikka ei auennut, sillä Ulvilalla ei ollut sinä vuonna minun ikäisteni ryhmässä vapaita kuntapaikkoja poikkuhuilun puolelle. Palmgrenilla on siis tietty kiintiö, minkä verran uusia Ulvilalaisia opiskelijoita otetaan sisään vuosittain. En tosin tiedä olisinko päässyt sisään muutenkaan, sillä pääsykokeeni ei varsinaisesti mennyt ihan nappiin :D Olin pieni ja ujo, taputin käsketyt rytmit oikein ja lauloin kuulemma täydellisen puhtaasti, mutta tanssiosuus yllätti mut aivan täysin :D Muistan kun mulle sanottiin: "Noniin, me laitetaan täältä vähän musiikkia ja voit sitten liikkua ihan vapaasti sen musiikin mukana." Hyvä kun uskalsin liikahtaa :D No, kyllä mä siinä sitten jotain tanssahtelin, mutta vapaita paikkoja ei loppujen lopuksi ollut.

Isoveli haki samana vuonna Palmgreniin soittamaan kitaraa ja pääsikin sisään. Tästä alkoi se mielenkiintoinen osuus. Eetun kitaraopettajan vaimo oli poikkihuilun soitonopettajana Huittisten musiikkiopistossa ja kuuli miehensä kautta tilanteesta, jossa hänen uuden oppilaansa sisar ei ollut päässyt sisään opistoon. En tiedä miksi, enkä tiedä miten, mutta jostain syystä nämä kaksi uutta ihmistä järjestivät minulle paikan Huittisten musiikkiopiston avopuolelle. Eetun kitaraopettajan vaimosta tuli minun soitonopettajani, ja niin yhteistyö alkoi.

Ensimmäinen soittotuntini oli 27.10.2002, olin juuri täyttänyt yhdeksän. Kävin soittotunneilla opettajani kotona. Ensin koko avopuolella opiskelun ideana oli vain soittaa huilua osallistumatta tutkintoihin tai musiikin teorian oppitunneille. Avopuolella opiskelevien ei siis ole pakko osallistua mihinkään tutkintoon tai teoriaopintoihin eikä suorittaa minkäänlaisia tasokokeita - ainakaan Huittisten musiikkiopistossa. Avopuolen opiskelijoilla on myös vähemmän soittotunteja kuin virallisilla opiskelijoilla.

Aloin osallistua oppilaskonsertteihin melko pian: joulukonsertteja, kevätkonsertteja, pääsiäiskonsertteja, adventti- ja syyskonsertteja, vanhain- ja päiväkotikonsertteja... Kaikkea mahdollista. Osallistuin aina, kun siihen oli mahdollisuus. Soitin usein duettoja Eetun kanssa tai yksin pianistin säestyksellä. Muutaman kerran olen esiintynyt myös esimerkiksi klarinetti-, piano- ja huiluoppilaiden kanssa. 

Lopulta opiskeltuani jo monta vuotta päätin, että haluan aloittaa musiikin teoriaopinnot. Olin tällöin jo suorittanut myös ensimmäisen tutkintoni, senkin normaalia opiskelijaa myöhemmin. Ensimmäinen teoriavuosi vaihtui toiseen ja kolmanteen, minkä jälkeen suoritin vielä musiikkitieto-opinnot. Näihin aikoihin isoveli lopetti kitaran soittamisen Palmgrenissa, minä jatkoin Huittisten avopuolella. 

Ihan ensimmäiset vuodet soitin musiikkiopiston lainahuilulla, mutta jo muutaman vuoden kuluttua sain oman. Opettajani tilasi huilun, jonka uskoi olevan minulle paras ja meidän huoleksemme jäi vain maksaminen. Tällä ensimmäisellä omalla huilullani suoritin 2/3-tutkinnon joskus yläasteella ja jatkoin aina vain eteenpäin. 

En koskaan halunnut olla ammattilainen, sillä minulla oli suunnitelmia, haaveita ja tulevaisuus, jossa soittaminen ei koskaan voisi olla pääroolissa. Musiikki on kuitenkin uskomaton kantava voima, joka jo pelkän harrastuksen roolissa auttoi jaksamaan kaikki nämä vuodet. Elämässäni on aina ollut jotain pysyvää silloin, kun kaikki muu on mennyt metsään. Lukemattomat kerrat olen soittanut vain päästäkseni hetkeksi eroon omista ajatuksistani. Soittaessa keskittyminen on nuoteissa, sormissa, huulten asennossa, huilun asennossa, ryhdissä... Kaikessa muussa paitsi omissa ajatuksissa. 

Yhdeksännellä luokalla sain uuden huilun, toisen ikioman. Vanha laitettiin kiertoon ja opettajani myi sen uudelle pienelle tyttöoppilaalleen. Uuteen huiluun totuttelu vie aina aikaa, mutta kun totuin siihen, sai soittoni aivan uusia ulottuvuuksia. Suorastaan rakastuin tähän uuteen malliin.

3/3-tutkinnosta sovimme, että sijoitamme sen abivuoden kevääseen. Olisin ollut valmis tutkintoon jo aikaisemmin, mutta pidimme kuitenkin suunnitelmasta kiinni. Maanantaina oli viimeinen soittotunti ja eilen suoritin tutkintoni. En ikinä suorittanut tutkintoja arvosanaa silmälläpitäen, halusin vain päästä läpi. Eilisestä tutkinnosta pääsinkin läpi ja arvosana 4 (asteikolla 1-5) oli vain plussaa. Suurin kohteliaisuus oli, kun tuomaristo kirjoitti palautteessaan "mahtava soundi" ja antoi ääneni arvosanaksi 4½.

Opettajani Katja on tuntenut minut 9-vuotiaasta pikkulapsesta asti. Hän muistaa jokaisen oppitunnin, myös ne, joita en itse enää voi muistaa. Katja on lempeä ja ymmärtäväinen opettaja, jota en ole koskaan nähnyt pahantuulisena tai vihaisena. Hän siirsi minulle yli yhdeksän vuoden ajan taitojaan ja tietojaan ja johdatti minut yhtenä harvoista avopuolen opiskelijoista päättötodistuksen saamiseen asti. Eiliset hyvästit olivat haikeat, mutta yhteyttä pidetään. Katja jännittää yliopiston pääsykokeita puolestani, sillä hänkin on seurannut eläinlääkäritoiveitani koko yhteistyömme ajan.

Iso sydän Katjalle ja Huittisten musiikkiopistolle, jään paljosta velkaa.

Yours, anni

Kevät

Ulkona on niin uskomattoman kaunis ilma, että jotenkin tuntuu, kuin millään muulla ei olisi väliä. Auringonpaiste tyhjentää ajatukset ja mielen niin tehokkaasti, että väkisinkin oppii elämään hetkessä.

Kun mä suljen mun silmät, kaikki on oranssia. En näe mitään ympärilläni, mutta kaikki äänet on helpompi kuulla. Kaikki äänet, jotka siihen hetkeen kuuluvat: haukkuva koira, laulavat linnut. Juna kolisee raiteillaan satojen metrien päässä, jossain äiti kutsuu lastaan nimeltä. Auto kääntyy naapurin pihaan, sora rahisee. Vesipisarat putoilevat räystään reunalta, vesi solisee katukaivossa. 

Hajuja on mahdoton olla huomaamatta: naapurin mummo on taas leiponut. Oman äidin lihapata tuoksuu ulos asti ja sekoittuu lämpimään kevätilmaan ja kuivan asvaltin tuoksuun. Pienenä mulla ja Iipulla oli tapana varmistaa, koska kesä on tullut. Me painettiin kämmenet asvaltille ja kokeiltiin, miten lämmin se oli. Asvaltti ei lämpene pelkästä kevätauringosta, joten äsken kun kokeilin saatoin silti todeta, ettei kesä ole vielä hetkeen tulossa. Asvaltti oli kylmää, mutta aurinko lämmitti kämmenselkää siitä huolimatta. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, Iipu. Niin kuin aina ennenkin.

Mä en tiedä, mitä mä olisin ilman aurinkoa. Keväällä sitä vaan aina ymmärtää, miten paljon sitä rakastaa. Talvella saattaa olo olla ihan okei, mutta kun aurinko alkaa paistaa tajuan taas, miten paljon olo yllättäen helpottuu. Kai siihen synkkään oloon tottuu talven aikana - ei ymmärrä tarvitsevansa valoa. Nyt kun sitä on tarjolla yllin kyllin, tuntuu kuin jokainen lihas rentoutuisi yksi kerrallaan ja veri alkaisi kiertää tulpanopeudella. Silmät loistavat, ja kaikessa ympärillä olevassa voi nähdä jotain kaunista. Koko sielu tavallaan aukeaa ja purkautuu siitä pienestä mustasta sykeröstä, joka siitä on talven aikana tullut -  sitä energiaa suorastaan imee itseensä.

Nautinnollista kevätsunnuntain jatkoa kaikille :)

P.S Edelleen haluaisin lisää vastauksia KYSELY ABEILLE - postaukseen! Blogini tilastoista näen, että postausta on käyty katsomassa yli 200 kertaa, mutta silti vastauksia on tullut vain muutamia :( Vastailkaa kiltit edes lyhyesti sinne jotain. Ei haittaa, jos ei osaa kaikkiin niin tarkasti vastata :)

Yours, anni

Valintoja

Tänään tuli äidinkielen tekstitaidon kokeen tulokset. Ei mennyt ihan yhtä hyvin kun normaalisti  kursseilla, mutta vielä on tosi hyvät mahdollisuudet E:hen ja jonkinlaiset myös siihen L:ään, mutta se nyt ei oo ollu tavoitteenakaan :D Petyn turhaan, jos asetan riman ite liian korkeelle... Pieni pettymys, mutta mitä sitä enää murehtimaan :) 


Tulin hetki sitten matikan tentistä. En tiedä, miksi menin sinne, mutta kai se nyt menee harjoituksesta :D Otin sen korotustenttinä, mutta eipä noilla tuloksilla taida korottavaa vaikutusta olla :D


Oon tässä pari päivää miettiny ihan tosissani sitä vaihtoehtoa, että laittaisin biologian yhteisvalinnassa ensimmäiseksi hakukohteeksi sittenkin Turun Helsingin sijasta. Syynä tähän Helsingin asumiskustannukset, jotka vaikuttaa mun mielestä ihan järkyttäviltä. Oon silti päättänyt laittaa Helsingin ykköseksi. Jotenkin musta vaan tuntuu ironiselta luopua siitä toiveesta, kun oon jo päässyt näin pitkälle. Oon eläny koko ikäni ajatellen, että jonain päivänä pääsen vielä Helsingin yliopistoon. Oon haaveillu siitä liian monta vuotta antaakseni nyt periksi :D Eri asia on sitten, että pääsenkö sisään, mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni.


En tosiaan tiedä, miten järjestän asumiseni. Tietysti haen asuntoa HOAS:ilta, mutta nähtäväksi jää valitaanko mua. Kämpän ettiminen on vaikeaa täältä kotoa käsin, jos yrittää yksityiseltä vuokrata. Pitäis käydä Helsingissä kattomassa vuokra-asuntoja pahimmillaan useaan otteeseen. Kävi miten kävi, elän sitten opintotuella ja asumislisällä - vanhemmat maksaa loput. Töihin menen jos suinkin löydän jonkun sopivan ilta- tai viikonlopputyön. Pääkaupunkiseudulla työpaikat voi tosin olla tiukassa. Saa nähdä :)


Kyllä mä sinne Helsinkiin haen. Oon halunnu sitä niin kauan ja haluan edelleen. Opintolainaa en haluaisi ottaa, mutta jos muita keinoja ei ole, niin sitten on pakko ja takaisin maksetaan kun joskus pystytään... Ehkä tää unelma on sen kaiken arvonen :)




P.S Käykää vastailemassa vielä kyselyyn: KYSELY ABEILLE


Yours, anni