Sunnuntai, sunnuntai, sunnuntai... Eihän siinä loppujen lopuksi ole mitään vikaa, vaikkei erikoista tekemistä keksikään - lukeahan tässä pitäis muutenkin. Sunnuntait on vaan jotenkin niin hiljasia. Tuntuu kun valtaosa ihmisistä olis kadonnu päiväksi planeetalta, vaikka todennäköisesti suurin osa viettää ihan normaalia, rauhallista päivää kotiensa seinien suojissa. Uskovainen tai ei, niin sunnuntaissa on silti valtaosalle jotain sellasta "pyhitä lepopäivä"-meininkiä. Mullakin. Kaikki on vaan rauhallista ja hiljaista, sellanen inhimillinen levähdyspäivä.
Äiti lähti aamulla taas sinne kuntoutukseen, josta puhuin varmaan joskus PieniäHetkiä-blogissa. Se on siin KELA:n järjestämä työhyvinvointimikälie-juttu, johon äiti osallistuu muutamien muiden Säästöpankin työntekijöiden kanssa. Ekan kerran äiti oli siellä vuosi sitten, ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa syksyllä. Nyt äiti meni sinne viimeiselle viikon "leirille". Siellä mm. kuntoillaan ja mitataan ihan kunnon välineillä kaiken maailman rasvaprosentit ja muut. Jokaiselle tehtii sillon ekalla kerralla oma kuntosuunnitelma, jota piti noudattaa aina leirijaksojen välillä. Äiti ainakin onnistunu tavoitteessaan tosi hyvin ja laihtunutkin jonkun verran, vaikkei koskaan ole isokokoinen ollutkaan :D Äiti painaa vaan pari kiloa enemmän ku minä, vaikka on vähän pidempi ja mm. synnyttänyt kolme lasta... Lisäksi siellä on jotain ryhmäterapiaa ja muuta, missä keskustellaan porukalla työssäjaksamisesta ja noin poispäin. Ihan kiva veto KELA:lta kyllä tollanen, äiti ainakin aina niin piristynyt ja energinen, kun palaa kotiin :) Ja ainakin se on kannustanut äitiä liikkumaan paljon. Viimesen vuoden aikana se on kokeillut ihan kaikkia lajeja joogasta ja jumpasta hiihtoon ja vesijuoksuun :D
Äsken kävin heittämässä veljen bussipysäkille, että se pääsee taas ahkerana Turkuun opiskelemaan... Seuraavaksi pitäis hakea iskä juna-asemalta, sillä se oli puolestaan viikonlopun Helsingissä eläinlääkäripäivillä :D Eli lyhyesti sanottuna kaikki muut liikkuu johonkin paitsi minä ja pikkuveli. Koko viikonlopun kaikki on mennyt ihan ristiin: iskä lähti perjantaina ennen kun Eetu tuli kotiin, ja äiti lähti aamulla ennen ku me oltiin herätty. Iskä tulee kotiin vasta nyt, kun Eetu on jo lähtenyt ja loppujen lopuksi ensi viikko menee siis kolmestaan kotona pikkuveljen ja isän kanssa :)
Ai niin, onhan tässä vielä sekin ristikkäisyys, että äiti on nyt Kuortaneella mummin ja papan luona yötä, kun se kuntoutus alkaa vasta huomenna. Mummi sitten taas tulee tiistaina tänne yöksi ja jatkaa keskiviikkona kohti Turkua, missä Eetu asuu... Kaikki tuntuvat olevan matkalla jonnekin :D
Mä palailen nyt kirjojen pariin ja nautin koiratyttöjeni seurasta. Surraan kolmestaan sitä, ettei me päästä mihinkään :D
Paljon voimia kaikille viimeiseen kirjoitusviikkoon! Ja tietysti tsemppiä myös niille, jotka kirjoittavat lyhyen kielen vielä sitten siitä eteenpäin :)
Yours, anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti